Janne oli laatinut meille haastavan radan, jossa oli monta paikkaa mitä
sai todella pohtia mikä on siihen kohtaan paras ohjausmenetelmä, sekä miettiä
linjauksia sekä rytmittämistä. Meillä oli Nellin kanssa lähes kuukauden treeni-
ja kisatauko takana, oman ja Nellin sairastumisen vuoksi, joten odotukset eivät
olleet järin korkealla kun rataan aloin tutustua.
Ensimmäisellä pätkällä tehtiin rataa aika pitkälle asti, mutta sitten todettiin että parempin keskittyä nyt Nellin kanssa nyt itsenäisiin keppisuorituksiin. Kepeille oli vaikea avokulma ja siinä vieressä vielä "ansaeste" houkutelemassa. Tässä keppien haussa tärkeäksi muodostui se, että annoin omalla rytmittämiselläni Nellille tilaa ja vapauttaa hakea oikea keppiväli ja kun koira oli pujotellut muutaman välin, niin sen jälkeen lähdin vasta tekemään takaaleikkausta kepeille. Harjoituksen jatkon kannalta oli lähes välttämätöntä päästä keppien toiselle puolelle joko takaaleikkaamalla tai valssilla (joka oli vielä haastavampi) Eli selkeästi haastava harjoitus, sillä takaaleikkauksessa jouduit tekemään leikkauksen hyvin tiukasti. Tämä vaatii koiralta osaamista siinä, että jatkaa suorittamista vaikka ohjaaja liikkuu vähän eri suuntaan häiritsevästi.
Loppupäässä keppejä olisi ollut tärkeää radan jatkon kannalta, että kepeillä pystyy irtoamaan itse loivassa kulmassa kauemman keppien loppupäätä. Keppien jälkeen tuli heti vasemmalla pussi ja sen jälkeen hyppy sellaisessa kulmassa, että ilman minkäänlaista etumatkaa tämä kohta oli lähes mahdoton suorittaa. Lisävaikeutta kohtaa tuli siitä, että kepit päättyivät "suoraan seinään" eli keppien loppu oli noin vajaan metrin päässä raja-aidasta. Tälläinen keppien päättyminen seinää päin on useimmille koirille vaikeaa ja sitä kannattaa treenata.
Meillä ongelmana tällä treenikerralla oli se, että Nelli ei kestänyt kovin hyvin minun sivuirtoamista vasemmalla puolella kepeillä ja tuli ulos tokavikasta välistä ulos. Pysyttelemänä lähellä pujottelu sujui hyvin loppuun asti, mutta sitten olin jäljessa seuraavilla esteillä. Kokeiltiin samaa toisella puolella keppejä ja silloin ei ilmennyt mitään ongelmaan, vaikka irtosin hyvinkin kauas kepeistä. Nelli suoritti ne täydellisesti loppuun asti. Ilmeisesti meille vasen puoli on hankalampi ja sitä täytyy vahvistaa lisää.
Suosittelen kaikille treenaamaan keppejä, niin että koira osaa hakea keppien sisäänmenon mistä kulmasta vaan ilman teidän avustusta sekä vahvistamaan pujottelu loppuun asti niin, että teidän sijainnilla tai liikkeellä ei ole merkitystä. Hikareille haasteena: lähetä koira kepeille ja lähde itse juoksemaan koiraa vastaan keppien vieressä tai lähetä koira kepeille itse seisoessa täysin liikkumattomana, vain rintamasuuntaa kääntämällä voi tukea pujottelua.
Eikun treenaamaan!
T. Elina ja Nelli
Ensimmäisellä pätkällä tehtiin rataa aika pitkälle asti, mutta sitten todettiin että parempin keskittyä nyt Nellin kanssa nyt itsenäisiin keppisuorituksiin. Kepeille oli vaikea avokulma ja siinä vieressä vielä "ansaeste" houkutelemassa. Tässä keppien haussa tärkeäksi muodostui se, että annoin omalla rytmittämiselläni Nellille tilaa ja vapauttaa hakea oikea keppiväli ja kun koira oli pujotellut muutaman välin, niin sen jälkeen lähdin vasta tekemään takaaleikkausta kepeille. Harjoituksen jatkon kannalta oli lähes välttämätöntä päästä keppien toiselle puolelle joko takaaleikkaamalla tai valssilla (joka oli vielä haastavampi) Eli selkeästi haastava harjoitus, sillä takaaleikkauksessa jouduit tekemään leikkauksen hyvin tiukasti. Tämä vaatii koiralta osaamista siinä, että jatkaa suorittamista vaikka ohjaaja liikkuu vähän eri suuntaan häiritsevästi.
Loppupäässä keppejä olisi ollut tärkeää radan jatkon kannalta, että kepeillä pystyy irtoamaan itse loivassa kulmassa kauemman keppien loppupäätä. Keppien jälkeen tuli heti vasemmalla pussi ja sen jälkeen hyppy sellaisessa kulmassa, että ilman minkäänlaista etumatkaa tämä kohta oli lähes mahdoton suorittaa. Lisävaikeutta kohtaa tuli siitä, että kepit päättyivät "suoraan seinään" eli keppien loppu oli noin vajaan metrin päässä raja-aidasta. Tälläinen keppien päättyminen seinää päin on useimmille koirille vaikeaa ja sitä kannattaa treenata.
Meillä ongelmana tällä treenikerralla oli se, että Nelli ei kestänyt kovin hyvin minun sivuirtoamista vasemmalla puolella kepeillä ja tuli ulos tokavikasta välistä ulos. Pysyttelemänä lähellä pujottelu sujui hyvin loppuun asti, mutta sitten olin jäljessa seuraavilla esteillä. Kokeiltiin samaa toisella puolella keppejä ja silloin ei ilmennyt mitään ongelmaan, vaikka irtosin hyvinkin kauas kepeistä. Nelli suoritti ne täydellisesti loppuun asti. Ilmeisesti meille vasen puoli on hankalampi ja sitä täytyy vahvistaa lisää.
Suosittelen kaikille treenaamaan keppejä, niin että koira osaa hakea keppien sisäänmenon mistä kulmasta vaan ilman teidän avustusta sekä vahvistamaan pujottelu loppuun asti niin, että teidän sijainnilla tai liikkeellä ei ole merkitystä. Hikareille haasteena: lähetä koira kepeille ja lähde itse juoksemaan koiraa vastaan keppien vieressä tai lähetä koira kepeille itse seisoessa täysin liikkumattomana, vain rintamasuuntaa kääntämällä voi tukea pujottelua.
Eikun treenaamaan!
T. Elina ja Nelli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti