Tällä kertaa meille tulikin ainakin minulle ihan uusi
kouluttajatuttavuus: Nina Frantsi. Nina oli jo etukäteen halunnut meidän
kirjoittavan itsestään ja koirastaan vahvuuksia ja heikkouksia, eli
niitä kehittämiskohteita. Hän antoi meille myös luettavaksi pienen
kirjasen, missä hän kertoi omasta koulutusperiaatteistaan, joten
treenien jälkeen saatiin vielä kotiin luettavaksi opiskeltavaa. Osittain
näiden meidän kirjoitusten sekä oman koulutusideologiansa perusteella
hän oli suunnitellut radan. jossa koeteltiin monia osaamisalueita
agilityssä.
Testattiin
ohjaajan kykyä suunnitella omat ohjaustapansa, niin että koiran kulkema
linja olisi mahdollisimman lyhyt mutta myös sujuva, tarkoituksena siis
mahdollisimman nopea suoritus. Lisäksi testattiin koiran estevarmuutta,
esimerkiksi kontakti-putkierottelua (ratapiirroksesta poiketen, putkien
päät olivat aivan kiinni puomi alastulosssa ja vielä hieman ulkonevat
eli puomi oli todella "piilossa"), sekä koiran kykyä suorittaa puomi
loppuun asti ohjaajan sijoittumisesta huolimatta. Lisäksi kepit
loppuivat aivan seinään ja keppien ja seinän välissä oli vielä putki,
joten putken ja keppien päättymisen välille ei jäänyt kuin n. puoli
metriä. Tarkoituksena oli tehdä todella vaikea pujotteluharjoitus, jota
ei varmasti ihan juuri tälläisenä tule kisoissa vastaan, mutta niin että
kepit päättyy lähelle seinää saattaa tulla kisoissakin.
Alkuhypyt
1-4 pystyi ohjaamaan kahdella tavalla. Oma sunnitelmani oli olla hypyn 3
kohdalla rintamasuunta puomia kohden ja lähdöstä kutsun jälkeen tyrkätä
omalla liikkellä koira hypyn 2 yli ja samalla kääntää rintamasuunta
A:ta kohden. Toinen vaihtoehtoinen tapa oli jäädä hyppyjen vasemmalle
puolelle ja tehdä edessäleikkaus hypyn 3 kohdalla. Meillä oli
ykkösvaihtoehtona ensimmäisenä kirjoittamani, mutta olin rintamasuunnan
käännössä koko ajan myöhässä, joten Nelli meni toistuvasti puomille.
Myös toisella tavalla tehtynä jouduin kakkoshypyn jälkeen voimakkasti
kutsumaan Nelliä ennen hypylla 3 edessäleikkausta ja pitämään katseen
A:lle, jotta koira tietäisi minne mennä. Tämä oli meille ehdottomasti
vaikein kohta koko radalla.
Tämän
jälkeen lähetin Nellin aika kaukaa hypyn 6 takaakiertoon, sillä Nelli
irtoaa takaakiertoihin todella hyvin, kun vaan linjaan lähetyksen kohti
siivekettä. Hypylle 8 tein välistävedon, jossa vaihdoin kättä kesken
niin, että "heitin" koiran oikealla eli koiranpuoleisella kädellä hypyn
yli. Tässä vaiheessa Nina sanoi, että kun koiralle on merkattu este ja
viimeistään kun se lähtee ponnistamaan, lähdetään liikkumaan kohti
seuraavaa estettä eli tässä olin aluksi liian kauan varmistelemassa.
Putkeen
ohjauksessa ei ollut ongelmia ja 10 esteelle tein jaakotuksen. Tämän
jälkeen meillä kontakti-putki erottelu menee sanallisesti, mutta myös
ohjauksellisisilla eroilla. Putkeen saatan aina kontaktin lähellä koiran
kädellä, kun taas kontaktille mennessä annan kontaktiesteen käskyn ja
lähden voimakkaasti etenemään. Nellillä ei ollut ongelmia tässä
erottelussa, mutta ryhmässä koettiin kohta vaikeaksi, joten tälläistä
erottelutreeniä kannattaa tehdä aika-ajoin, jotta homma pysyy koiran
muistissa.
Jouduin
saattamaan Nellin puomin kontaktille asti mutta sain Nellin hypyn 13
takaakiertoon juoksemalla kohti oikeaa siivekettä ja onneksi Nelli
irtoaa noihin takaakiertoihin niin hyvin. Putkeen 14 ohjasin
pakkovalssilla mutta tässä piti muistaa pitää ääntä kun koira on
putkessa, jotta koira kääntyy tiukasti vasemmalle putkesta
ulostullessaan. Putkeen 15 ohjauskin oli mulle alkuun vaan sellainen
sinne päin huitaisu, kun luotin että kyllä se Nelli sinne putkeen menee.
Nina kuitenkin muistutti, että kohta pitää ohjata, eikä vaan olettaa.
Eli oma rintamasuunta putkea kohti lähetyksessä. Sitten vaan juostiin,
kunnes ennen hyppyä ennakoivalla valssilla tai suhisemalla jarruttamalla
(mitä itse tein) saatiin koira kääntymään tiukasti valmiiksi kepeille
lähetykseen.
Keppien
sisäänmenosta Nina sanoi, että joko koira lähetetään kepeille tai
sitten se viedään sinne kunnolla, ei mitään siltä väliltä suorituksia.
Tämä on koirallekin reilumpaa, kun sisäänmeno on aina samanlainen oli se
sitten mistä kulmasta hyvänsä.
Kepit
itsessään olivat tosiaan haastavat, koska päättyivät lähes kiinni
putkeen ja seinään. Nellikin pari kertaa jätti viimeisen välin
pujottelematta, mutta kun pysyin rinnalla ja kannustin ja pidin itse
liikkettä yllä (melkein paikallaan tepsuttelemalla, mutta kuitenkin
liikkettä yllä pysähtymisen sijaan) sain Nellin pujottelemaan loppuun.
Se mikä, oli jatkon kannalta haastavaa oli juuri se että kepeillä piti
pysyä niin pitkään mukana. Pujotteleluvarmemmalle koiralle olisi itse
voinut lähteä kepeille lähetyksen jälkeen liikkumaan löyhässä kulmassa
esteen 20 taakse, koiran pujotellessa loppuun olisi antanut
lopunohjaukselle huomattavasti enemmän pelivaraa. Mutta tässä vaiheessa
meillä tuollainen ei onnistu, mutta laitetaan tavoitelistalle, että
joskus vielä onnistuu. Itse tarkoitus oli tehdä edessäleikkaus keppien
jälkeen ja tyrkätä sitten takaakiertoon hypylle 21. Kerran onnistuin
mutta kaksi kertaa edessäleikkaukseni oli sekunnin liian myöhässä, eikä
katse pysynyt koirassa ja homma levisi käsiin. Mutta kerran
onnistuttiin!
Kaiken
kaikkiaan treenit olivat mielestäni todellä hyvät ja haastoivat
ohjaajia miettimään omaa ohjaustaan sekä myös sitä mikä todella on
koiran estevarmuus. Vaikka meillä alku meni päin seiniä ja välissäkin
oli hankaluuksia, niin fiilis treenien jälkeen oli enemmän kuin
positiivinen. Nina osasi todella hyvin katsoa miten ohjasit, miten koira
reagoi ohjaukseen, sekä suositteli kotiläksyjä jos huomasi, että joku
homma ei toiminut ollenkaan. Me saatiin kotiläksyksi irtoamisen
vastakohta eli tiukasti käteen tuleminen esim. käännöksissä. Tällä
hetkellä Nelli ei tule lähelle jos ohjaava käteni on lähellä, joten tätä
pitää nyt treenata.
Mutta
kaiken kaikkiaan omasta mielestäni parhaat treenit vähään aikaan, oli
enemmän kuin iloisesti yllättynyt tästä uudesta kouluttajatuttavuudesta!
:)
T. Elina ja Nelli