torstai 31. tammikuuta 2013

Sami Oksan huipputehistreenit 29.1.2013


Huipputehiksen rata 29.1 oli sama kuin haastajien edellisellä viikolla, josta Jaanakin jo kirjoitti. Siksi ajattelin suunnata kirjoitukseni hieman eri suuntaan, nimittäin motivaatioon.

Minulla oli ollut pitkä päivä koulussa takana, kun tulin hallille, niinkuin aina. No, nyt tuntui erillaiselta kuin koskaan ennen. Normaalisti hihkun intoa päästä treenaamaan Sashan kanssa huippukouluttajalla, vaikka olisin miten väsynyt, mutta ei nyt. Jotenkin tuntui siltä että olisin halunnut tehdä ihan mitä tahansa muuta, paitsi treenata. Edes treenata mun pennun kanssa. Minua nolotti minun ajatukset ihan suunnattomasti alusta asti. Minä en treenaa ja kisaa hyvien tulosten haussa, vaan juuri siksi että sekä minä että koirani rakastavat tätä lajia. Ei ole mitään parempaa kuin tuntea sen flown kun ohjaus toimii ja koira kulkee kuin unelma. Miten minä voin lähteä radalle tällä fiiliksellä ilman että Sasha huomaa sen? Miten voin olla niin epäreilu että mielummin menisin treeneihin Yayan kanssa tai lähtisin kotiin? 

Ekalla kierroksella lähdin radalle puunmaku suussa. Sashan kaarrokset venyivät, minä sanoin että ei voi mitään, paska koira, ennen se kyllä kääntyi, mutta nyt se on vanha ja ilkeä. Keinulla Sami pyysi minua ottamaan etäisyyttä. Minä sanoin etten voi. Sami kysyi miksi ja minä vastasin, että koiralla on keinuongelma, se pelästyi juuri ennen karsintoja keinua ja karsinnoissa otti pari kieltoa siitä. Ei voi mitään. Sami katsoi minua kysyvästi ja sanoi vain: ”eikö karsinnoista ole jo yli puoli vuotta aikaa?” Minä lähdin posket punaisina tauolle.

Tauolla mietin omaa asennettani. Miten olen päässyt tähän tilanteeseen? Miksi koira, jota olen ylistänyt monta vuotta on yhtäkkiä huono,  kakkoskoirani? Totta, Yaya on nopea koira ja monella tavalla estevarmempi kuin Sasha, mutta ainoa syy miksi minulla on Yaya, on Sasha (Yaya on siis Sashan lapsenlapsi).  Ja enhän minäkään olisi voinut pärjätä näin hyvin Yayalla jollen olisi oppinut aivan kaiken agilitystä kantapään kautta Sashan kanssa. Sitäpaitsi Sasha ei ole huono. Sillä on hyviä puolia ja ne huonot puolet mitä sillä tällä hetkellä on, miksi minä en tee mitään niiden parantamiseksi?

Tiesin olevani valinnan edessä. Joko jatkan Sashan kanssa tosissani, tai sitten laitan sen eläkkeelle. Ei ole reilua treenata ja kisata koiran kanssa jollei siihen ole uskoa. Sasha on elämänsä kunnossa ja sen vauhti on kasvanut huimasti viime vuoden aikana. Sen nollaprosentti on paljon yli 50% ja sillä on ollut paikka ensivuoden arvokisoihin jo kesästä asti. Olisin typerä jos jättäisin tämän tähän. Meillä on vielä paljon annettavaa, ja jokainen treeni, jokainen kisa Sashan kanssa opettaa minua tulevaisuuden kannalta. Sitäpaitsi Sashan kanssa tekeminen on hauskaa. Se tekee aina kaikkensa ja se rakastaa agilityä!

Menin tauon jälkeen radalle aivan eri asenteella. Kotiin tultuani ilmoitin Sashan ekoihin kisoihin siiten syksyn. Seuraavana päivänä menin halille ja palasin käännösten alkuopetukseen mitä ei olla koskaan Sashan kanssa tehty. Ja se toimi. Heti. Aloitin myös keinun vahvistamista.

Joskus tälläisiäkin treenejä tulee. Missä työstät omaa pääkoppaasi paljon enemmän kuin mitään muuta. Joskus pitää muistuttaa itseänsä siitä miksi tätä lajia tehdään ja ennenkaikkea siitä että oma koira on maailman paras. 

Nyt minulla alkaa uusi aikakausi agilityssä. Yaya on tullut kisaikään ja aloittanut kisaamisen. Meillä on kolme kisaa takana ja olemme yhtä luvaa vailla kolmosluokkalaisia. Kohta olen siinä pisteessä mistä olen unelmoinut pitkään. Saan kisata Sashan ja sen jälkeläisen kanssa samoilla radoilla. Kiitos Sasha kaikesta, toivottavasti meillä on monta aktiivista vuotta edessämme. Olet paras!

T. Laura ja Sasha


perjantai 25. tammikuuta 2013

Sami Oksan haastajatehistreenit 22.1.2013


Sami oli tehnyt meille radan jossa oli mahdollista testata erilaisia ohjauskuvioita ja kellottaa niistä se nopein. Alussa meinasi tulla pala kurkkuun, mutta teimme rataa pieniessä osissa  - turvallinen suorittaminen päällimmäisenä mielessä. Sami pääsikin siirtelemään rengasta pois milloin mihinkin turvalliseen suorituskulmaan. :)
 
Ensimmäiseksi juutuimme Jessen kanssa oikeastaan esteelle nro 2. Sillä esteväli 1-2 oli melko pitkä, ohjaaja paikoillaan “rimalla” ottamassa koiraa vastaan. Jessen alastulo oli alussa oikeastaan melkein 4 putken ulostulon suulla. Rimalla/ ponnistaessa tuli koiran tehdä täysikäännös ja työntö 3 hypyn taakse. Nämä ovat meille haastavia kohtia, sillä kokoomahyppy on meillä vielä työn alla. En ollut vielä tähän päivään mennessä uskaltanut kokeilla Jessellä ihmisnuolta, mutta nyt päätin - että se olisi korkea aika ottaa ajankohtaiseksi. Palkkasin Jesseä patukalla aluksi aivan 2. hypyn eteen ja sitten “nostin” koiran 2 riman yli ja palkkasin aivan 2-3 rimojen väliin. Lopulta sitten ilman lelua ja työntö 3. riman taakse. VOI ETTÄ! Se oli niin hieno ja NIIN tiukka hyppy. Emme kokeilleet enää tätä enää uudelleen kokonaan, joten voi olla että oli onnenkantamoinen, mutta yksi etappi jälleen saavutettu! Nyt ei oikeastaan kuin toistamaan tätä treeneissä. Kisoissa tätä nähdään tuskin vielä piiiitkiin aikoihin. :)
 
Tästä rata jatkuin koiran puoleisella kädellä työntö 5 riman yli ja päällejuoksulla 6 riman vastaanotto, siitä taas koiran puoleisella kädellä 7 yli ja lähetys 8 putkeen. Piirustuksesta näkee, että 5-6 väli ei ole ihan suorassa linjassa ja tämä aiheutti ongelmia siinä, että ohjaaja ei ihan päässyt juoksemaan suoraan. Jesse tuli 4-5 välin yhdellä loikalla ja alastulo 5 hypyltä jo niin pitkällä 6 rinnalla, että ajautui aina 6 hypystä ohi. Teimme Samin kanssa muutaman eläin- ja ihmistieteellisen kokeen, että  kerkeänkö ottamaan koira vastaan 5 hypyn takaa, mutta ei… oli vähän tuhoon tuomittu suunnitelma. Palasimme sitten suunnitelmaan, että teen 5 hypylle vekin, jolloin koira laskeutui hyvin suhteessa 6 rimalle ja sitten leikkaan 6 riman takana ja jään ohjaamaan koiraan 8 putken sisäiänmenopuolelta. Tämä itseasiassa oli vieläpä nopein reitti/aika.
 
Seuraavaksi testasimme molemmat reitit keinulle muurin “takaa” kauemman kautta pyörittämällä ja sitten lyhyttä reittiä. Koska Jesse hakee keinua aika hyvin ja suorittaa sen loppuun itsenäisesti oli tämä lyhyin reitti (kuten kuvassa) se nopein.
 
Keinulta vapautus renkaan kautta 13 taaksetyöntöön ja siitä samalla tavalla kuin 6-7 koiran puoleisella kädellä 14 riman yli ja 15 takaisin. 15-16 välissä tein leikkauksen. Jesse hakee aika hyvin putkia, joten saatoin lähettää sen  melko pitkältä 17 putkeen, sillä 18 “takaakiertoon” tuli todella kiire! Samin kommentti tähän oli kyllä hyvä, että tärkein on ohjaajan suunta -> koira kurkkaa ohjaajaa aina kun tulee ulos putkesta, joten jos rintamasuunta on “keilaamassa” jo valmiiksi koiraa 18 taakse, voi “takaa” käskyn antaa melko pitkältä. Vähän huonosti Jesse tuli alas tältä hypyltä (laskeutui pitkälti 4 putken suuntaisesti), mutta oltiinhan tätä ennen menty kaksi putkea putkeen ja vauhti kova.  
 
A-esteeltä tehtiin 20 rima takaakiertona ja tämän tein sitten kauemman kautta. Testasin myös siivekkeen ympäripyöritystä ja se oli meillä n. 1,5 s hitaampi. Siitä sitten lähetys 21 putkeen ja siitä slalomia aina 25 esteelle saakka, johon tein sitten pakkovalssijaakotuksen. Leikkasin putkelta 27 esteen vasemmalle puolelle ja lähetin koiran keppien vasemmalta puolelta kepeille. Keppien päässä poispäinkäännös ja lähetys 29 hypylle. Keppien “väärällä” puolella oleminen aiheutti hankaluuksia ohjata 29 hypyn jälkeen 30 hypylle -> onnistuin jopa jäämään itse paidasta keppeihin kiinni :O! Samia nauratti ja sanoi ihan hyvässä mielessä, että “pahempaakin on nähty”.  Heh.
 
Kaikkemme annettiin Jessen kanssa ja lopussa kiitos seisoi, mutta täytyy sanoa, että tämä treeni oli kyllä TODELLA tehotreeniä. Sami oli erittäin kannustava ja antoi hyviä kotiläksyjä ja myös hyviä perspektiivejä. Tuskin maltamme odottaa seuraavaa kertaa!   

T. Jaana & Jesse

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Anu Niemen huipputehistreenit 15.1.2013

Huh, jo ratapiirrustus sai tuskanhien pintaan. Käsissäni on suhteellisen nopea koira, joka kuitenkin kääntyy aika helposti, hyvin ja herkästi. Sekuntiksikaan ei saisi rintamasuunta osoittaa väärin tai koira menee väärin. Rata, jossa keskittyminen pitää olla koko ajan tapissaan vaatisi minulta todella pitkän ja hartaan rataantutustumisen, jotta voisi luottaa sen sujuvan. Radat, joissa joutuu paljon pyörittämään ympäri ja jatkuvasti vaihtamaan puolta aiheuttavat helposti päänvaivaa (minulle...). Romeolle optimaalinen rata on suhteellisen vauhdikas, sujuva ja muutamalla erityistä tarkkuutta vaativalla kohdalla varustettu. Liika pyöritys hidastaa enkä oikein osaa aina hakea sitä suorinta reittiä. Tämän treenikerran teemana oli kuitenkin tekniikka eikä rataa ollut tarkoitus vetää kolme kertaa nollana putkeen. Jos ei halunnut. ;)
 

Ennen treeneihin menoa, minulla oli kiinnostus kohtiin 5-12, ehtiminen väliin 8-9 ja hypyn 11 kieputus. Lisäksi mietin paljon väliä 19-23. Anun "Niksipirkka"-kohta tällä radalla oli kuitenkin lähinnä esteet 1-4. Miten hoidat koiran sujuvasti putkeen? Hienoja vaihtoehtoja nähtiin, mutta sujuvimmaksi ja koiran vauhdin parhaiten ylläpitävimmäksi todettiin pakkovalssi esteelle 2, siitä esim. jaakotus ja heti perään persjättö, koira samantien vasempaan käteen ja toinen pakkovalssi putkelle. Kuvassa X esteen 2 kohdalla merkkaa siis ohjaajan paikkaa, josta koko homma alkaa. Näin ollen koira kiertää hypyn hypättyään vasemman siivekkeen ympäri ja on jo nokka kohti putkea.

Tuo alun 1-4 saatiin meillä toimimaan hyvin. Turhaan heiluin vaan alkuun merkaten koiralle oikealla kädellä hypyn 3 ja sitten tein persjätön ja vaihdoin ohjauksen vasempaan käteen, kun samantien koiran hypättyä 2, liike eteenpäin, ohjaus vasempaan käteen ja katse koiraan ja se 100 % varmasti hyppää 3. Venytin myös alkuun pakkovalssia putkelle, kun pakkovalssi tulisi oikeasti tulla tiukasti putken suulle, kuten se tehdään tiukasti myös hypyillä.

Kokeilimme alkuun myös omaa ajatustani alun kuviosta eli lähetys takaakiertoon esteelle 2 oikean kautta, twist ja työntö hyppyjen välistä esteelle 3 ja siitä poispäinkäännös-tyyppisellä kiepautuksella koira putkeen. Toimi, mutta ei ehkä niin sujuva ja koiralle selkeä, kuin tuo Anun vaihtoehto.

Seuraavaksi keskityttiin kohtaan 8-9. Tähän parhaaksi ratkaisuksi osoittautui tuplasylikäännös. Koira putkeen 7 ja tuhatta ja sataa ottamaan sitä vastaan 8 hypyn jälkeen, rintama koiraa kohti, sylkkäri ja tässä kohtaa vain yksi hypylle työntävä askel, loput askeleet suuntautuvat jo kohti 10 ja rintamasuunnan on oltava kääntyneenä 10 kohti jo ennen kuin koira hyppää 9. Näin sylkkäristä saatiin tiukka ja koira tiukasti käännettyä vastakkaiseen suuntaan kuin normaalisti sylkkäri kääntää. Tämä kohta saatiin minusta ihan kivasti meillä toimimaan. Romeo lähtee sylkkäreihin hyvin ja treeniä vaati lähinnä itselle se, että oikeasti sen koiran mukana ei lähdetä etenemään päin hyppyä 9, vaan heti kun koira on kääntöön lähtenyt, matka kohti 10. Esteen 9 estelinjaa ei saanut enää ylittää.

Hinkkauskohdaksemme jäi sitten 11 ja siihen suunniteltu vippaus. Juu, tiesin, että on tekniikkatreeniä, mutta kyllä tuo vippaus on vaan niin itselleni sopimaton ohjaus, että en sitä kyllä ilman ihan huimaa treenimäärää käyttäisi esim. kisaradalla. Tavallaan siis ehkä jopa vähän harmitti, että siihen kului niin paljon treeniaikaa. Koko ohjausta olen aiemmin treenannut ohjatusti kahdesti ja itsenäisesti nolla kertaa ja nyt ennen treeniä pyöritin koiraa kentän laidalla ilman estettä; sujui ihan hyvin. Esteen kanssa radalla taas ei sujunut; koira kiersi aina s-mallisesti (siis s väärinpäin) eikä o-mallisesti hypyn. Ilman estettä saatiin homma sujumaan radallakin ja lopulta myös siivekkeen kanssa ja matalan riman kanssa. Mutta kyllä se vaati paljon... Ei saa olla liian lähellä estettä, rintamasuunta piti kääntyä heti käden pyörityksen jälkeen ja se piti olla melkein jo suunnattuna kohti putkea ennen kuin koira hyppäsi, jotta se ei ehdi lukea hyppyä kierrettäväksi väärän siivekkeen kautta. Saatiin loppupeleissä onnistumaan matka 7-11 ja loppuun suhteellisen sujuva vippaus. Jee. Jos kisaradalla olisi moinen kohta, olisin vaan pyörittänyt koiran hypyn ympäri pitäen sen vasemmalla puolellani ja siitä putkeen.

Kun lähes kaikki aika oli kulunut vippaukseen, ehdittiin enää kurkata kohtaa 16-19 ja 19-23 pari kertaa. Huomioiksi tuli hypyllä 16 se, että tein turhaan sille päällejuoksun ja perään persjätön, kun koiran sai ihan näppärästi mukaan vain taakselähetyksellä ja persjätöllä. Kohta 19-23 olisi vaatinut mielestäni kokonaan oman treenikerran. ;) Avain onnistumiseen oli se, että kun koira on saatu putkeen 19, täytyy lähteä samantien tekemään valssia 20-21 väliin jos aikoi, niin kuin minä, lähettää koiran taakse esteelle 21 vasemman siivekkeen kautta. Valssin tuli olla valmiina jo ennen kuin koira tulee putkesta. Ratapiirrustukseen laittamani X esteen 20-21 välissä kertoo paikan, jossa tuli olla valmiina kääntyneenä ottamaan koira vasempaan käteen, jotta sen sai yli hypystä 20 oikein. Jos valssi oli myöhässä, koirat tulivat auttamatta hypyn 20 väärästä suunnasta. Esteelle 23 ehdin vain kokeilemaan koiran viemistä twistin ja työnnön kautta. Oli vähän kökkö, ei oikein toiminut. Harmillista, että aika loppui eikä kohtaan saanut oikein mieleistään toimivaa juttua. Mutta hei, jäipähän käteen taas kohta, jota treenailla itsenäisesti! :)

Note to self: Less is more

Älkää ahnehtiko treenatessa. Keskittykää vaikka vaan yhteen kohtaan ja tehkää se kunnolla. Älkää yrittäkö tehdä ja kokeilla jokaista kohtaa vähän sinne päin. Yksi hyvin opittu, hiottu kohta ja ohjaus ovat paljon arvokkaampia kuin kahdeksan nopeasti ja vähän sinne päin -tehtyä ohjausta ja suunnitelmaa.

T. Elina ja Romeo

Kuva: Jukka Pätynen


torstai 10. tammikuuta 2013

Anu Niemen haastajatehistreenit 8.1.2013


 
Anu oli tehnyt kolme rataa, joista sai valita mieleisensä radan (tai vaikka kaksi rataa, jos aika riitti). Minä valitsin mustilla ympyröillä merkityn radan.

Esteet 1-4: Paras vaihtoehto oli jättää koira odottamaan lähdössä ja tehdä pakkovalssi hypylle 3.

Esteiden 5-7 suorittamiseen oli useita vaihtoehtoja. Minä pysyin esteiden vasemmalla puolella ja tein hypylle 7 japanilaisen, koska se Anun näyttämänä näytti niin sujuvalta. Ja menihän se kun muutaman kerran treenattiin. Tärkeää oli merkata selvästi oikealla kädellä 6-hypyn takana kun koira oli tulossa esteelle (jotta koira suorittaa esteen eikä oikaise), liikkua merkkauksen jälkeen ripeästi estelinjan toiselle puolelle, ottaa koira haltuun vasemmalla kädellä ja lähettää se 7-hypyn yli. Mielikuva siitä, että vaihtaa käsiä selän takana voi auttaa hahmottamaan asiaa. Kiva kuvio - sopii erityisesti treenattavaksi, jos on taipumusta jäädä aikailemaan ja odottelemaan koiraa :-).

8-9 välillä ei ollut ongelmia ja vaihteeksi puomin alastulokontaktikin meni ihan mallikkaasti.

Esteet 10 ja 11. Treeneissä este nro 10 oli enemmän oikealla eikä niin vinossa kuin ratapiirroksessa eli se oli puomin kanssa lähes samassa linjassa. Este nro 11 oli myös enemmän oikealla (edellisen hypyn kanssa samassa suhteessa kuin ratapiirroksessa). Siten puomin jälkeen oli loogista pysyä radan keskiosan puolella.

Hypylle 11 Anu suositteli tekemään sylkkärin tai poispäinkäännöksen. Jostain syystä kumpikaan ei kuulu normaaliin ohjausvalikoimaani. Valitsin poispäinkäännöksen. Sitä treenattaessa menikin tovi, mutta onneksi Flow jaksaa tehdä toistoja. Oleellista oli olla hätäilemättä ennen käännöstä, jättää riittävästi sivusuunnassa välimatkaa esteeseen, kääntyä 180 astetta (vajaalla käännöksellä helposti jyrää koiran) ja kääntää vastakäden rannetta rennosti nostamatta kättä (kuin kädessä olisi makupala, jolla koiraa ohjataan).

Myös hypyllä 13 oli hyvä paikka poispäinkäännökselle.

Oli siis taas hyvä ja selkeä treeni, kuten Anun treenit yleensäkin. Nyt pitäisi vain treenata opittuja asioita. 

T. Annukka ja Flow