lauantai 22. joulukuuta 2012
Nina Frantsin tehistreenit 18.12.2012
Olin tuuramassa Nina Frantsin tehistreenejä, jossa rata oli täsmälleen sama kuin haastajatehistreeneissä. Kävimme siis pitkälti samoja asioita ja ohjaustekniikoita läpi, kuin mitä haastajatreeneissä ja näistä Sari on jo kirjoittanutkin. Yritänkin nyt siis tuoda näistä treeneistä jotain muita asioita esille.
1. Sylivekki: Yksi ohjaustapa esteeltä 9 esteelle 10 oli tehdä sylivekki esteellä 10. Piti olla hyvissä ajoin merkkaamassa koiralle ponnistuspaikka. Tarkoituksena oli ottaa reipas askel esteen 10 eteen, n. keskelle estettä, koukistaa polvia ja viedä käsiä alaspäin kohti ponnistuspaikkaa. Ei liian lähelle esteen eteen, vaan sinne, mistä koiran oli helppo ponnistaa. Tästä ikään kuin ”vedettiin” koira esteen yli siten, että sen hyppylinja suuntautui kohti siivekettä ja saatiin hyvä linja kohti estettä 11. Ilman sylivekkiä ohjaus jäi helposti liian laimeaksi ja koiran hyppy suuntautui liian kauas esteen 10 taakse. Sylivekillä kaarteen sai tiukaksi ja koira kokosi itsensä hyvin kääntyvään hyppyyn. Itselleni tämä oli jostakin syystä hankalaa, en mennyt tarpeeksi rohkeasti ja ajoissa vekkauspaikalle vaan jäin liian lähelle siivekettä, esteen sivulle. Muutamien toistojen jälkeen onnistuin kuitenkin jotenkuten. Tätä voi harjoitella niin, että pudottaa esim. lelun ponnistuspaikkaan kun on tekemässä sylivekkiä. Näin koira oppii lukemaan ohjausta.
2. Vippaus: Esteeltä 16 esteelle 17 kokeilimme vippausta. Koira oli vasemman käden puolella. Kun tultiin esteeltä 16 esteelle 17, pidettiin käsi lähellä vartaloa ja pienellä ranteen ulkokierto liikkeellä saatiin koira kiertämään este 17 takaa. Tämän jälkeen oli muistettava, ettei voinut suin päin lähteä juoksemaan pituudelle vaan koira oli otettava mukaan. Muuten kävi helposti niin, että koira jatkoi matkaansa esteelle 16. Tämä onnistui yllättävän hyvin meiltä. Tärkeää oli se, ettei kädellä huidottu vaan ohjaus perustui pieneen ranneliikkeeseen. Katseen kohdistuminen liikkeen suuntaan oli myös tärkeää. Ei saa katsoa sinne mistä koira tulee hypättyään esteen, vaan sinne minne sen halutaan menevän eli tässä tapauksessa siivekkeen ohi.
3. Rytmitys: Tämä oli tärkeää etenkin esteillä 18–20, joissa tehtiin 2 valssia. Ensin tehtiin valssi pituudelta esteelle 19 ja siitä toinen valssi esteelle 20. Tässä piti askeleet rytmittää siten, että pysyttiin koko ajan hyvässä liikkeessä, mutta otettiin melko lyhyitä askelia. Näin käännökset tulivat tiukemmiksi ja kuitenkin hyvä rytmi säilyi koko ajan.
4. Välistävedot esteillä 23–25: Näissä oli tärkeää se, ettei itse ajautunut liian kauaksi esteistä. Jotta välistävedot olisivat sujuvia ja nopeita, on pysyttävä mahdollisimman lähellä esteitä ja edettävä kokoajan suoraviivaisesti eteenpäin. Itse tein välistävedot puolivalssilla. Aluksi ajauduin liian kauaksi esteistä mutta lopuksi sain ne tehtyä paremmin.
T. Maija ja Reino
torstai 13. joulukuuta 2012
Nina Frantsin haastajatehikset 11.12.2012
Saatuani radan sähköpostiin ja sitä pikaisesti vilkaisseena totesin
heti, että helpolla näissä treeneissä ei pääse. Eikä pidäkään päästä. 28
estettä tiukkaa vääntöä…
Kouluttajana Nina oli minulle uusi tuttavuus.
Rataantutustumisessa katsottiin radanlukutaitoa ja vaihtoehtoisia
ohjaustapoja. Rata käytiin vielä rataantutustumisen lopuksi yhdessä läpi ja
läpikäydessä muutin omia kuvioita ainakin esteiden 9-13 kohdalla.
Rata näytti tältä:
Tällä radalla meidän ongelmaksi koitui se, että ohjaaja oli liikaa
edellä käytännössä melkein koko matkan. Siinä siis ohjaajalle kotiläksyjä…
pitää edetä, muttei liikaa. Ihan helppoa…
Lähtö kakkosesteen takaa, merkkaus ja ”jaakotus”. Kakkosta koitin myös
ilman jaakotusta, mutta meillä toimi paremmin vastakäännöksellä. Kolmoselle oli
tehtävä esteen eteen pieni vekki, että koiran hyppysuunta saadaan jo ennen
hyppyä keinulle päin. Heiluttelin vielä kaiken lisäksi käsiänikin, joten kädet
kuriin ja vekin kautta keinulle, heti oli parempi.
Vitosesteellä takaakierron jälkeen valssi oli myöhässä parilla
ensimmäisellä yrittämällä, heti kun sen sai ajoitettua oikein, oli ohjaaminen
jatkoon sujuvampaa ja nopeampaa.
Vaihtoehtoisia ohjaustapoja esteillä 9-13 ja 14-18 oli useita. Lopulta päädyin ohjaamaan 9
esteen oikealta puolelta, ”heittämään” koiran 10 esteelle takaaleikaten ja
valssaten, jääden näin 11 esteen pituuden puolelle ja tekemällä poispäin
käännön esteelle numero 12. Toimi. Toimi hyvin.
Vaihtoehtoisesti olisi voinut kierrättää 10 esteen 9 esteen
puolimmaisen siivekkeen ympäri, näin olisi saanut hyvän reitin 12
takaakierrolle ”työntäen”.
Esteen numero 15 valssin kanssa sai olla ajoissa, että kerkesi 16
kautta 17 takaakierrolle. Takaakierron tein ratapiirrosta katsottaessa
alakautta, eli putken (13) puolelta. Koska 15 kierrätettiin takaseinän kautta,
tuli esteelle 16 hyvä linja takaakiertoa ajatellen.
Pituudella ohjaus sai olla hyvin ajoissa, että sai koiran käännettyä
19. esteelle. Sillä esteellä valssi sitten tuppasikin tulemaan myöhässä ja
kaarros oli sen näköinenkin… Kun taas valssin sai tehtyä ajoissa, koiran linja
oli heti parempi.
Lopun välistävedot sujuivat ensimmäisellä yrittämällä puhtaasti, mutta
toisella yrittämällä este 25 olikin jo ongelma. Ajauduin liian kauas esteestä
ja olin liian edellä. Ninan ohjeiden mukaan koitin pysytellä hyvinkin lähellä
esteitä ja oikea-aikaistaa omaa liikettä. Helposti vain oma liike valui liian
kauaksi esteistä ja varsinkin 25 esteellä valmistautui huomaamattaan jo 26 takaakiertoon.
Esteet 26-28 radanpuolelta ohjaten oli paljon helpompi kakku.
Kaarroksien merkitystä Nina korosti paljon. Jokaisesta ylimääräisestä
askeleesta koiralla tulee sekunteja loppuaikaan lisää. Kaarteita siis
hinkattiin tässä treenissä kuntoon. Meille aivan loistava treeni. Paljon hyviä
vinkkejä juuri omasta sijoittumisesta, uusia näkökulmia radanlukuun ja
reitteihin ja vinkkejä omaan sijoittumiseen.
T. Sari ja Paavo
T. Sari ja Paavo
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Nina Frantsin huipputehistreenit 4.12.2012
Ninan treeneissä oli teemana ohjauksen rytmittäminen. Sain paljon
kommenttia, että juoksen liian vauhdikkaasti, käännösten ohjaamisessa
olisi hyvä muuttaa askelten rytmiä.
Kokeilimme rytmin muuttamista esteen 6 käännöksessä. Kun koira tulee putkesta, niin tarkoitus oli edetä normaalisti kohti estettä ja sitten lyhentää askeleitaan. Rytminmuutos valmistelee koiraa käännökseen. Kokeilimme vekkausta + viskileikkausta esteiden 6-8 ohjaamisessa. Valssissa käännös tuppasi hieman venymään. Valsissa tuli olla tarkkana, että etenee esteeltä 6 tiukasti kohti seuraavaa estettä ilman turhia peruutteluja. Nina kehotti käyttämään rytmitystä myös esteen 11 persjätössä, jotta koira ei päädy ohittamaan estettä. Askeleen rytmitys tuntui yllättävän hankalalta, tämän toimimista täytyy vielä harjoitella ja pohtia.
Radassa oli paljon kohtia, jotka muistuttivat taas yksityiskohtien jatkuvasta ylläpidon tarpeesta, kuten koiran irtoaminen puomin loppuun ohjaajan jäädessä taakse (esteet 19-20), koiran irtoaminen keppien loppuun, ohjaajan jäädessä taakse (esteet 27-28), putkijarrutus (esteet 15-16) sekä putki-puomi erottelu (esteet 19 ja 32). Kokeilin muutamiin kohtiin harjoituksen vuoksi Jenna Caloanderin treeneissä harjoiteltua sylkkäriä (esteet 12 ja 18). Ohjaus toimi hyvin, sen varmuus täytyy kuitenkin harjoitella loppuun asti.
Nina muistutti myös koiran katsomisesta radalla, tämä oli päässyt rapistumaan ja radalla tuli tästä syysta muutama stiplu kolmosesteen saksalaisen jälkeen sekä esteiden 20-21 välillä. Koira ei lähtenyt ohjaukseen mukaan ilman katsetta. Hyvä muistutus oli myös välistä vetojen ohjaamisessa (esteet 16-18) pysyä lähellä estelinjaa, jotta koiran tie muodostuisi mahdollisimman tiiviiksi. Estelinjasta etäällä ohjaaminen kannustaa koiraa helposti hyppäämään enemmän ohjaajan suuntaan, pois estelinjasta.
T. Satu & Lily
Kokeilimme rytmin muuttamista esteen 6 käännöksessä. Kun koira tulee putkesta, niin tarkoitus oli edetä normaalisti kohti estettä ja sitten lyhentää askeleitaan. Rytminmuutos valmistelee koiraa käännökseen. Kokeilimme vekkausta + viskileikkausta esteiden 6-8 ohjaamisessa. Valssissa käännös tuppasi hieman venymään. Valsissa tuli olla tarkkana, että etenee esteeltä 6 tiukasti kohti seuraavaa estettä ilman turhia peruutteluja. Nina kehotti käyttämään rytmitystä myös esteen 11 persjätössä, jotta koira ei päädy ohittamaan estettä. Askeleen rytmitys tuntui yllättävän hankalalta, tämän toimimista täytyy vielä harjoitella ja pohtia.
Radassa oli paljon kohtia, jotka muistuttivat taas yksityiskohtien jatkuvasta ylläpidon tarpeesta, kuten koiran irtoaminen puomin loppuun ohjaajan jäädessä taakse (esteet 19-20), koiran irtoaminen keppien loppuun, ohjaajan jäädessä taakse (esteet 27-28), putkijarrutus (esteet 15-16) sekä putki-puomi erottelu (esteet 19 ja 32). Kokeilin muutamiin kohtiin harjoituksen vuoksi Jenna Caloanderin treeneissä harjoiteltua sylkkäriä (esteet 12 ja 18). Ohjaus toimi hyvin, sen varmuus täytyy kuitenkin harjoitella loppuun asti.
Nina muistutti myös koiran katsomisesta radalla, tämä oli päässyt rapistumaan ja radalla tuli tästä syysta muutama stiplu kolmosesteen saksalaisen jälkeen sekä esteiden 20-21 välillä. Koira ei lähtenyt ohjaukseen mukaan ilman katsetta. Hyvä muistutus oli myös välistä vetojen ohjaamisessa (esteet 16-18) pysyä lähellä estelinjaa, jotta koiran tie muodostuisi mahdollisimman tiiviiksi. Estelinjasta etäällä ohjaaminen kannustaa koiraa helposti hyppäämään enemmän ohjaajan suuntaan, pois estelinjasta.
T. Satu & Lily
perjantai 30. marraskuuta 2012
Nina Frantsin treenit 27.11.2012
Tällä kertaa meille tulikin ainakin minulle ihan uusi
kouluttajatuttavuus: Nina Frantsi. Nina oli jo etukäteen halunnut meidän
kirjoittavan itsestään ja koirastaan vahvuuksia ja heikkouksia, eli
niitä kehittämiskohteita. Hän antoi meille myös luettavaksi pienen
kirjasen, missä hän kertoi omasta koulutusperiaatteistaan, joten
treenien jälkeen saatiin vielä kotiin luettavaksi opiskeltavaa. Osittain
näiden meidän kirjoitusten sekä oman koulutusideologiansa perusteella
hän oli suunnitellut radan. jossa koeteltiin monia osaamisalueita
agilityssä.
Testattiin
ohjaajan kykyä suunnitella omat ohjaustapansa, niin että koiran kulkema
linja olisi mahdollisimman lyhyt mutta myös sujuva, tarkoituksena siis
mahdollisimman nopea suoritus. Lisäksi testattiin koiran estevarmuutta,
esimerkiksi kontakti-putkierottelua (ratapiirroksesta poiketen, putkien
päät olivat aivan kiinni puomi alastulosssa ja vielä hieman ulkonevat
eli puomi oli todella "piilossa"), sekä koiran kykyä suorittaa puomi
loppuun asti ohjaajan sijoittumisesta huolimatta. Lisäksi kepit
loppuivat aivan seinään ja keppien ja seinän välissä oli vielä putki,
joten putken ja keppien päättymisen välille ei jäänyt kuin n. puoli
metriä. Tarkoituksena oli tehdä todella vaikea pujotteluharjoitus, jota
ei varmasti ihan juuri tälläisenä tule kisoissa vastaan, mutta niin että
kepit päättyy lähelle seinää saattaa tulla kisoissakin.
Alkuhypyt
1-4 pystyi ohjaamaan kahdella tavalla. Oma sunnitelmani oli olla hypyn 3
kohdalla rintamasuunta puomia kohden ja lähdöstä kutsun jälkeen tyrkätä
omalla liikkellä koira hypyn 2 yli ja samalla kääntää rintamasuunta
A:ta kohden. Toinen vaihtoehtoinen tapa oli jäädä hyppyjen vasemmalle
puolelle ja tehdä edessäleikkaus hypyn 3 kohdalla. Meillä oli
ykkösvaihtoehtona ensimmäisenä kirjoittamani, mutta olin rintamasuunnan
käännössä koko ajan myöhässä, joten Nelli meni toistuvasti puomille.
Myös toisella tavalla tehtynä jouduin kakkoshypyn jälkeen voimakkasti
kutsumaan Nelliä ennen hypylla 3 edessäleikkausta ja pitämään katseen
A:lle, jotta koira tietäisi minne mennä. Tämä oli meille ehdottomasti
vaikein kohta koko radalla.
Tämän
jälkeen lähetin Nellin aika kaukaa hypyn 6 takaakiertoon, sillä Nelli
irtoaa takaakiertoihin todella hyvin, kun vaan linjaan lähetyksen kohti
siivekettä. Hypylle 8 tein välistävedon, jossa vaihdoin kättä kesken
niin, että "heitin" koiran oikealla eli koiranpuoleisella kädellä hypyn
yli. Tässä vaiheessa Nina sanoi, että kun koiralle on merkattu este ja
viimeistään kun se lähtee ponnistamaan, lähdetään liikkumaan kohti
seuraavaa estettä eli tässä olin aluksi liian kauan varmistelemassa.
Putkeen
ohjauksessa ei ollut ongelmia ja 10 esteelle tein jaakotuksen. Tämän
jälkeen meillä kontakti-putki erottelu menee sanallisesti, mutta myös
ohjauksellisisilla eroilla. Putkeen saatan aina kontaktin lähellä koiran
kädellä, kun taas kontaktille mennessä annan kontaktiesteen käskyn ja
lähden voimakkaasti etenemään. Nellillä ei ollut ongelmia tässä
erottelussa, mutta ryhmässä koettiin kohta vaikeaksi, joten tälläistä
erottelutreeniä kannattaa tehdä aika-ajoin, jotta homma pysyy koiran
muistissa.
Jouduin
saattamaan Nellin puomin kontaktille asti mutta sain Nellin hypyn 13
takaakiertoon juoksemalla kohti oikeaa siivekettä ja onneksi Nelli
irtoaa noihin takaakiertoihin niin hyvin. Putkeen 14 ohjasin
pakkovalssilla mutta tässä piti muistaa pitää ääntä kun koira on
putkessa, jotta koira kääntyy tiukasti vasemmalle putkesta
ulostullessaan. Putkeen 15 ohjauskin oli mulle alkuun vaan sellainen
sinne päin huitaisu, kun luotin että kyllä se Nelli sinne putkeen menee.
Nina kuitenkin muistutti, että kohta pitää ohjata, eikä vaan olettaa.
Eli oma rintamasuunta putkea kohti lähetyksessä. Sitten vaan juostiin,
kunnes ennen hyppyä ennakoivalla valssilla tai suhisemalla jarruttamalla
(mitä itse tein) saatiin koira kääntymään tiukasti valmiiksi kepeille
lähetykseen.
Keppien
sisäänmenosta Nina sanoi, että joko koira lähetetään kepeille tai
sitten se viedään sinne kunnolla, ei mitään siltä väliltä suorituksia.
Tämä on koirallekin reilumpaa, kun sisäänmeno on aina samanlainen oli se
sitten mistä kulmasta hyvänsä.
Kepit
itsessään olivat tosiaan haastavat, koska päättyivät lähes kiinni
putkeen ja seinään. Nellikin pari kertaa jätti viimeisen välin
pujottelematta, mutta kun pysyin rinnalla ja kannustin ja pidin itse
liikkettä yllä (melkein paikallaan tepsuttelemalla, mutta kuitenkin
liikkettä yllä pysähtymisen sijaan) sain Nellin pujottelemaan loppuun.
Se mikä, oli jatkon kannalta haastavaa oli juuri se että kepeillä piti
pysyä niin pitkään mukana. Pujotteleluvarmemmalle koiralle olisi itse
voinut lähteä kepeille lähetyksen jälkeen liikkumaan löyhässä kulmassa
esteen 20 taakse, koiran pujotellessa loppuun olisi antanut
lopunohjaukselle huomattavasti enemmän pelivaraa. Mutta tässä vaiheessa
meillä tuollainen ei onnistu, mutta laitetaan tavoitelistalle, että
joskus vielä onnistuu. Itse tarkoitus oli tehdä edessäleikkaus keppien
jälkeen ja tyrkätä sitten takaakiertoon hypylle 21. Kerran onnistuin
mutta kaksi kertaa edessäleikkaukseni oli sekunnin liian myöhässä, eikä
katse pysynyt koirassa ja homma levisi käsiin. Mutta kerran
onnistuttiin!
Kaiken
kaikkiaan treenit olivat mielestäni todellä hyvät ja haastoivat
ohjaajia miettimään omaa ohjaustaan sekä myös sitä mikä todella on
koiran estevarmuus. Vaikka meillä alku meni päin seiniä ja välissäkin
oli hankaluuksia, niin fiilis treenien jälkeen oli enemmän kuin
positiivinen. Nina osasi todella hyvin katsoa miten ohjasit, miten koira
reagoi ohjaukseen, sekä suositteli kotiläksyjä jos huomasi, että joku
homma ei toiminut ollenkaan. Me saatiin kotiläksyksi irtoamisen
vastakohta eli tiukasti käteen tuleminen esim. käännöksissä. Tällä
hetkellä Nelli ei tule lähelle jos ohjaava käteni on lähellä, joten tätä
pitää nyt treenata.
Mutta
kaiken kaikkiaan omasta mielestäni parhaat treenit vähään aikaan, oli
enemmän kuin iloisesti yllättynyt tästä uudesta kouluttajatuttavuudesta!
:)
T. Elina ja Nelli
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Sari Vähäniityn huipputehistreenit 20.11.2012
Huipputehiksellä oli sama rata kuin haastajilla 13.11.
Tässä täydennystä ja omaa näkökulmaa Sadun kirjoittamaan viime viikon juttuun.
Alkusuoralla nähtiin monia hyviä ohjausvaihtoehtoja. Joko ohjaaja valmiina kolmoshypyn takana pakkovalssilla tai vaihtoehtoisesti liikkuva pakkovalssi kakkos- ja kolmoshyppyjen välistä kolmoshypyn taakse, jota Sari Vähäniitty itse suositteli. Kolmas oikein toimiva vaihtoehto oli takaatyöntö kolmosesteelle ja siitä itsenäinen lähetys pimeään putkeen. Hyvä harjoitus, tämän tyyppisiä kohtia on kisoissa paljon.
Kasiputki oli sen verran hämärässä hallin nurkassa, että siihen sai ohjata huolellisesti. Sen jälkeen saikin juosta tosissaan, että ehti tekemään kunnon jarrutuksen ennen pituutta. Koirat tulivat yllättävän kovaa pussista pituudelle. Tästä sain omakohtaista kokemusta kun Tico ensimmäisellä yrittämällä lensi kuin leppäkeihäs pituudelta kohti kuuta. Kunnon jarrutus ennen pituutta auttoi asiaa kummasti.
Radan jatkon kannalta ohjaajan oli ehdottomasti hyvä päästä vaihtamaan puolta ennen keppejä. Toimiva vaihtoehto oli tuo mainitsemani kunnon jarrutus ennen pituutta, valssi ennen keppejä ja ohjaajan siirtyminen samalla keppien toiselle puolelle. Muitakin ohjausvaihtoehtoja nähtiin. Mieleen painuvin oli Riikan ja Säteen suoritus, jossa koira vain käännettiin perusohjauksella pituudelta kepeille, maltettiin odottaa kunnes se oli pujotellut muutaman keppivälin, minkä jälkeen ohjaaja siirtyi keppien toiselle puolelle. Vaatii harjoittelua, mutta Säde suoriutui tästä aivan mestarillisesti.
Tämän tyyppisissä vaikeissa puolenvaihdoissa keppisuorituksen aikana voidaan pitää hyvänä nyrkkisääntönä, että koira kestää puolenvaihtoja parhaiten keppisuorituksen puolivälissä keppien 5 - 8 kohdalla. Ainakaan kokemattomalla koiralla puolta ei kannata vaihtaa ihan keppisuorituksen alussa eikä lopussa.
Kohta 14-15-16 oli myös mielenkiintoinen ja tässä koirat pääsivät näyttämään mielikuvitustaan, miten putkeen voi livahtaa. Veiko taisi testata Henrikan hermoja näyttämällä kolmekin eri variaatiota, mistä kaikista väleistä putkeen voi juosta. Tässä tärkeää oli, että ennen estettä 14 ei saanut olla rintamasuunta auki kohti putkea, vaan koira piti ottaa kunnolla haltuun. Esteen 15 hyppy levähti helposti. Parhaat suoritukset nähtiin kun ohjaaja ehti mennä niistämään koiran esteen 15 yli.
Seuraava pätkä esteelle 21 saakka ei tuottanut kummempia ongelmia. Esteeltä 20 tulee varsin looginen ja hyvä linja putken 21 kauempaan päähän.
Seuraavalla suoralla 22-25 nähtiin monenmoisia hyviä vaihtoehtoja. Itse tein esteen 23 takaakierto-niistona keppien puoleiselta puolelta. Siitä pääsi hyvin jatkamaan vedättämällä koiraa esteelle 24 ja lähettämällä esteelle 25 takaakiertoon seinän puolelta, jolloin koiralle tuli hyvä linja esteen 26 kautta putkeen.
Ja lopuksi vielä puomille, joka tietenkin harjoituksen kannalta piti tehdä leijeröintinä pituuden ja pussin väärältä puolelta... ihan vain huviksi :o) Kivat treenit ja parempi mieli, niin kuin Sarin treenien jälkeen aina.
Alkusuoralla nähtiin monia hyviä ohjausvaihtoehtoja. Joko ohjaaja valmiina kolmoshypyn takana pakkovalssilla tai vaihtoehtoisesti liikkuva pakkovalssi kakkos- ja kolmoshyppyjen välistä kolmoshypyn taakse, jota Sari Vähäniitty itse suositteli. Kolmas oikein toimiva vaihtoehto oli takaatyöntö kolmosesteelle ja siitä itsenäinen lähetys pimeään putkeen. Hyvä harjoitus, tämän tyyppisiä kohtia on kisoissa paljon.
Kasiputki oli sen verran hämärässä hallin nurkassa, että siihen sai ohjata huolellisesti. Sen jälkeen saikin juosta tosissaan, että ehti tekemään kunnon jarrutuksen ennen pituutta. Koirat tulivat yllättävän kovaa pussista pituudelle. Tästä sain omakohtaista kokemusta kun Tico ensimmäisellä yrittämällä lensi kuin leppäkeihäs pituudelta kohti kuuta. Kunnon jarrutus ennen pituutta auttoi asiaa kummasti.
Radan jatkon kannalta ohjaajan oli ehdottomasti hyvä päästä vaihtamaan puolta ennen keppejä. Toimiva vaihtoehto oli tuo mainitsemani kunnon jarrutus ennen pituutta, valssi ennen keppejä ja ohjaajan siirtyminen samalla keppien toiselle puolelle. Muitakin ohjausvaihtoehtoja nähtiin. Mieleen painuvin oli Riikan ja Säteen suoritus, jossa koira vain käännettiin perusohjauksella pituudelta kepeille, maltettiin odottaa kunnes se oli pujotellut muutaman keppivälin, minkä jälkeen ohjaaja siirtyi keppien toiselle puolelle. Vaatii harjoittelua, mutta Säde suoriutui tästä aivan mestarillisesti.
Tämän tyyppisissä vaikeissa puolenvaihdoissa keppisuorituksen aikana voidaan pitää hyvänä nyrkkisääntönä, että koira kestää puolenvaihtoja parhaiten keppisuorituksen puolivälissä keppien 5 - 8 kohdalla. Ainakaan kokemattomalla koiralla puolta ei kannata vaihtaa ihan keppisuorituksen alussa eikä lopussa.
Kohta 14-15-16 oli myös mielenkiintoinen ja tässä koirat pääsivät näyttämään mielikuvitustaan, miten putkeen voi livahtaa. Veiko taisi testata Henrikan hermoja näyttämällä kolmekin eri variaatiota, mistä kaikista väleistä putkeen voi juosta. Tässä tärkeää oli, että ennen estettä 14 ei saanut olla rintamasuunta auki kohti putkea, vaan koira piti ottaa kunnolla haltuun. Esteen 15 hyppy levähti helposti. Parhaat suoritukset nähtiin kun ohjaaja ehti mennä niistämään koiran esteen 15 yli.
Seuraava pätkä esteelle 21 saakka ei tuottanut kummempia ongelmia. Esteeltä 20 tulee varsin looginen ja hyvä linja putken 21 kauempaan päähän.
Seuraavalla suoralla 22-25 nähtiin monenmoisia hyviä vaihtoehtoja. Itse tein esteen 23 takaakierto-niistona keppien puoleiselta puolelta. Siitä pääsi hyvin jatkamaan vedättämällä koiraa esteelle 24 ja lähettämällä esteelle 25 takaakiertoon seinän puolelta, jolloin koiralle tuli hyvä linja esteen 26 kautta putkeen.
Ja lopuksi vielä puomille, joka tietenkin harjoituksen kannalta piti tehdä leijeröintinä pituuden ja pussin väärältä puolelta... ihan vain huviksi :o) Kivat treenit ja parempi mieli, niin kuin Sarin treenien jälkeen aina.
T. Anne ja Tico
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Sari Vähäniityn haastajatreenit 13.11.2012
Sari Vähäniitty pisti tänään taas sellaisen radan naamarin eteen päivän haastajatehistreeneissä, että ei ainakaan tarvinnut hallissa palella. Etenkin kun nämä treenit on sen 20minsaa tehointervallia putkeen, niin olo on koiralla ja ohjaajalla aika urheilullinen suorituksen jälkeen. Tietääpähän tehneensä! Inspiraatiota rataan oli saatu viikonlopun Purinan kisoista.
Seuraavaksi kasilla tehtiin taas ratkaisuja sen suhteen mitä tapahtuu pituudella kymppi. Kokeilin molemmat puolet seiskasta ja paremmin siitä sai etumatkaa spurttiin, kun lähetti piskin putkeen esteen oikealta puolelta ja pinkoi minkä koivista pääsi. Ja hiiiiitusen kiire tuli silti, kun vitoskentän pussi on höyhenen kevyt. Vaihtoehtoja kepeille siis käytännössä joko takaaleikkaus kybälle, jossa kaarros helposti joko valahtaa tai tärähtää liian tiukaksi, jolloin koira tulee kepeistä ohi. Tai sitten ehtiä jarruttamaan ennen pituutta ja tekemään valssin pituuden jälkeen. Tai olisihan sitä voinut vastakäännöksen tehdä pituudelle, mutta siinä taas vähän häiriköi sitten koira leikkauksella. Päädyimme siis jarrutus-valssaus-takaaleikkaus -komboon ja oikein kivoja onnistumisia kyllä saatiin väännettyä, vaikka ei mikään helpoin keppikulma tällä erää. Piirroksesta poiketen kepit alkoi siis tasan siitä mihin pituus loppui.
Sitten pääsi eläin rallattamaan ihan huolella putkelle 21 asti ja osasinkin jo rataantutustumisessa tämän kohdan bongata haastavaksi eläimelle, vaikka hypyltä 20 on varsin hyvä ja looginen linja. Se kun olisi helpommin valinnut väärän putken pään ja piti törkätä suorittamaan putkea sillä välin, kun lenkkareista taas sinkosi kipinöitä, jotta ehtii saksalaista vääntämään 23:lle. Olisi voinut pakkovalssillakin tehdä, mutta se pitäisi osata aloittaa jo liikkeessä ja siitä vaan kevyt heitto esteen yli ilman oman liikkeen loppumista. Saksalaisella linjan sai oikeaksi esteen 25 takaakiertoon, koska se käytännössä syötti suoraan siivekkeen ohi. Sen jälkeen ei sitten mitään muuta kuin urku auki ja hallelujaa. Hiki otsalle ja sillä tavalla.
Erittäin hyvä treeni jälleen Sarilta ja nämä on näitä ratoja, joita pitää tehdä asenteella. Jos jää nillittämään, että en ehdi, niin varmaan ei ehdi ja jos päättää ehtivänsä, niin valitsee ohjaukset sen mukaan ja antaa mennä. Tässä myös korostui aika hyvin se, että pitää tietää itsensä ja koiransa vahvuudet: Millä ohjauksilla tehdään varmempaa nollaa ja millä lähdetään kokeilemaan nopeaa riskinollaa.
T. Satu ja Java
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Jenna Caloanderin treenit 6.11.2012
En ollutkaan päässyt edellisiin Jennan treeneihin
Säteen juoksun takia, joten odotin treenejä innolla. Jenna kertoi, että treenin
idea olisi tehdä sujuvaa ja vauhdikasta rataa. Omat suunnitelmani radan suhteen
vaihdettiin osittain nopeampiin ja toimivampiin ratkaisuihin, joita en ehkä
itse oli keksinytkään.
Ensimmäisestä putkesta hypylle 5. ajattelin ensin piirrustuksenkin pohjalta tehdä viskileikkauksen. Kunnes sitten Jennan herättelemänä itsekin hoksasin viskileikkauksen hitauden persjättöön verrattuna! Itse vaan aina pelkään, että tulee törmäys Säteen kanssa tuollaisissa tilanteissa, sillä kerran olen kunnolla Säteeseen kompastunut vastaavassa tilanteessa ja katsellut sitten kivituhkaa lähietäisyydeltä.
Oma "paha tapani" on jäädä ihastelemaan Säteen menoa ja saatella hänet hyvin läheltä mm. takaakiertoihin. Niinpä keskityimme erityisesti esteellä 8 takaakiertoon lähettämiseen. Eli piti kuvitella miten koira olisi keilapallo ja onnistuihan se lähettäminen "keilaamalla" lopulta lähes edelliseltä esteeltä. Samaan kohtaan harjoiteltiin myös vastakäännöstä.
Meille vaikein kohta oli pujottelun jälkeinen putkenpää. Säde ei millään hoksannut mennä putkeen kun seisoin pujottelun lopun ja putken suun välissä. Tätä sitten harjoiteltiin ja lopulta Säde hoksasi asian ja muisti sen vielä seuraavan päivän treeneissä samankaltaisessa kohdassa.
Jennan treeni oli ihanan vauhdikas ja opetti taas katsomaan sitä, mistä niitä sekunteja pystyy repimään pois. Ja itse sain lisää rohkeutta mennä tilanteisiin vauhdilla, kuten tuo persjättökohta ensimmäisen putken jälkeen. Sekä luottamusta siihen, että Säde osaa kaukaakin lähteä takaakiertoihin
Ensimmäisestä putkesta hypylle 5. ajattelin ensin piirrustuksenkin pohjalta tehdä viskileikkauksen. Kunnes sitten Jennan herättelemänä itsekin hoksasin viskileikkauksen hitauden persjättöön verrattuna! Itse vaan aina pelkään, että tulee törmäys Säteen kanssa tuollaisissa tilanteissa, sillä kerran olen kunnolla Säteeseen kompastunut vastaavassa tilanteessa ja katsellut sitten kivituhkaa lähietäisyydeltä.
Oma "paha tapani" on jäädä ihastelemaan Säteen menoa ja saatella hänet hyvin läheltä mm. takaakiertoihin. Niinpä keskityimme erityisesti esteellä 8 takaakiertoon lähettämiseen. Eli piti kuvitella miten koira olisi keilapallo ja onnistuihan se lähettäminen "keilaamalla" lopulta lähes edelliseltä esteeltä. Samaan kohtaan harjoiteltiin myös vastakäännöstä.
Meille vaikein kohta oli pujottelun jälkeinen putkenpää. Säde ei millään hoksannut mennä putkeen kun seisoin pujottelun lopun ja putken suun välissä. Tätä sitten harjoiteltiin ja lopulta Säde hoksasi asian ja muisti sen vielä seuraavan päivän treeneissä samankaltaisessa kohdassa.
Jennan treeni oli ihanan vauhdikas ja opetti taas katsomaan sitä, mistä niitä sekunteja pystyy repimään pois. Ja itse sain lisää rohkeutta mennä tilanteisiin vauhdilla, kuten tuo persjättökohta ensimmäisen putken jälkeen. Sekä luottamusta siihen, että Säde osaa kaukaakin lähteä takaakiertoihin
T. Riikka ja Säde
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)