Taneli Ikäheimon haastajatehistreenit 25.6.2013

Tiistain haastajatehoryhmän treeneihin meitä tuli kouluttamaan Taneli Ikäheimo. Taneli oli suunnitellut 31 estettä pitkän radan, jossa piti olla tarkkana etenkin takaakierroissa ja linjojen suunnittelussa. Näiden treenien avain kuulostaa seuraavanlaiselta: "Mikä on nopein reitti koiralle? Mitä kautta viemällä koira menee täyttä vauhtia, hidastamatta kertaakaan?"
 

Kuuman päivän takia päätimme tehdä rataa lyhyissä pätkissä, ja rimatkin olivat 35cm korkeudella. Lisäksi jaettiin treeniaika noin kymmenen minuutin pätkiin, tosin emme tainneet olla radalla edes niinkään kauaa kerrallaan. Olinkin jo etukäteen suunnitellut, että emme tee noin kymmentä estettä enempää kerralla - lämpöä kun oli tosiaan melkein 30C! Ensimmäisessä pätkässä teimme esteet 1-7. Ohjasin kolme ensimmäistä aitaa aitojen oikealta puolelta, jonka jälkeen takaaleikkaus sarjaesteen 4 ensimmäiselle hypylle. Tällainen ohjauskuvio sopii ainakin meille parhaiten juuri tähän kohtaan, minulla ei oikeastaan edes käynyt mielessä olla toisen hypyn takana kutsumassa. Toki niisto kakkosaidalle on hyvä vaihtoehto, edellyttäen että koira myös tulee niistoon mukaan. Tanelin huomiot olivat, että kutsuessa koiran linja saattaa valahtaa liian pitkäksi. Hyvä vaihtoehto aitojen 3 ja 4 väliin olisi myös sokkari, takaaleikkauskin toimii kunhan koira irtoaa eteenpäin. Kepeillevienti oli meille haastava - pitkä matka kuljettavana ja hankala kulma. Vedin Staraa liikaa molemmilla yrittämillä, en osannut ottaa huomioon vauhtia ja matkaa suhteessa keppien lähestymiseen: olisi pitänyt ns. vapauttaa kepeille aikaisemmin, nyt Stara haki toiseen keppiväliin kummallakin yrittämällä. Korjasin toki molempien kertojen virheet, mutta ei jääty hinkkaamaan kuumassa ilmassa enempää.

Seuraavalla ratapätkällä tehtiin esteet 7-17. Aitojen 8 ja 9 suoritusta pohdimme rataantutustumisessa: toimiviksi vaihtoehdoiksi Taneli esitti joko sokkaria aitojen väliin tai ohjausta kokonaan aitojen vasemmalta puolelta. Meille suunnittelin sokkarvaihtoehdon, täytyi vain olla tarkkana siinä, että vedin Staran putkesta aidan 8 oikealle puolelle ennen kuin aloin kääntyä tekemään sokkaria. Tämä ohjaus toimi erittäin hyvin ja tuntui hyvältä tehdä. Ongelmia aiheutti kuitenkin aidan 10 takaakierto - en ottanut huomioon että Staraa olisi pitänyt saattaa hieman pidemmälle,vaikka Taneli varoittelikin siitä rataantutustumisessa. Jatkoon olin suunnitellut juoksevani muurin vasenta puolta (A-esteen puolelta), mutta pidempi saattaminen takaakiertoon aiheuttikin sen, etten ehtinyt minnekään :) Vaihdoimme ohjauksen sokkareiksi aidan 10 ja muurin jälkeen, tosin aidan jälkeen tein jostain syystä koko ajan valssia, joka taas hidasti etenemistä. Saatiin kuitenkin onnistumaan ihan mukavasti, kun vain uskalsin lähteä aikaisemmin juoksemaan.

Seuraavaksi kompastuimme A-putki -ansaan,  onnistuin lahjakkaasti olemaan Staran tiellä kerran jos toisenkin, jonka takia se ampaisi putkeen. Mitäs ohjasin sinne... :) Ratkaisuna niisto+pyöriminen aidalla 13, jolloin pääsin A:n vasemmalle puolelle. Aita 15 pakkovalssilla, joka tosin olisi voinut olla liikkuvampi. Nopein reitti tässä on kierrättää aidat 15-16 ulkokautta, jolloin koiralla säilyy kova vauhti eikä ole epäselvyyttä seuraavasta esteestä.

Jäähdyttely- ja hengähdystauon jälkeen jatkoimme siitä mihin jäimme, eli puomilta (17). Suunnittelin Jenna Caloanderin treeneissä oppiman finkin (+jaakotuksen) aidalle 18, joka toimi lopulta erittäin hyvin. Olin aluksi liian hätäinen, ja Stara kielsi aidan. Lisäämällä hieman omaa liikettä ohjaukseen saatiin aikaan mielestäni loistava käännös paikassa, jossa Stara normaalisti saattaisi lenkittää paljonkin. Saksalainen aidalla 21 tuotti hieman päänvaivaa: Stara valui jatkuvasti vähän liian pitkälle, ja lopulta kuumuuskin alkoi vaikuttaa kieltäytymisten muodossa. Jäin liikaa varmistelemaan, että Stara hyppää aidan, jolloin olin auttamattoman myöhässä jatkon kannalta. Alun perin suunnitelmani oli tehdä viskileikkaus aidalle 23, joka ensimmäisellä kerralla onnistui suht hyvin (pientä valumista lukuunottamatta). Aloimme kuitenkin testata sokkaria aitojen 22 ja 23 väliin, jonne en siis ehtinyt saksalaisesta ajoissa. Lopulta päädyin vain palkkaamaan sokkaria, sillä Stara ei hakeutunut uuteen ohjaavaan käteen oikeastaan ollenkaan. Meille ovat haastavia paikat, joissa Stara näkee minun juoksevan kovaa eteenpäin ja joissa se pääsee itsekin kiihdyttämään (kuten huomattiin myös vähän myöhemmin tällä samalla radalla).

Myös tässä kohdassa piti pohtia sitä, mikä on koiran kannalta nopein reitti. Aidan 23 kierrättäminen ulkokautta kohti keinua on melko varmasti paljon nopeampi kuin sisäkautta, ja ratkaisuna siis joko viskileikkaus tai sokkari. Valssia en lähtisi itse tekemään (eikä tainnut tulla treeneissäkään ehdotuksena), sillä siinä voisi olla vaarana ylimääräinen kädenheilautus -> aita 23 väärinpäin :)

Loppupätkän teimme ensin keinulta, mutta sitä pitikin sitten lyhentää. Olin suunnitellut sokkarin aidalle 26, mutta vaikka vapautin Staran keinulta ollessani itse melkein aidan 25 kohdalla, se ei enää kääntynyt sokkariin niin kovasta vauhdista. Pitkät estevälit + samansuuntaista suoraa juoksua sekä koiran että ohjaajan osalta = kaahausta :) Tehtiin sitten vain kahden esteen pätkässä aidat 25-26, jolloin pääsin jälleen palkkaamaan sokkarista. Täytyy lisätä moiset treenilistalle vahvistettaviksi, kun tunnuimme kompastuvat tiukkoihin sokkareihin näissä treeneissä. 

Loppu menikin sitten sujuvasti pätkässä 27-31. Olin suunnitellut vetäväni tiukasti sylkkärillä putkeen, mutta rataantutustumisessa Taneli ehdotti kierrättämistä putken ulkokaarteen puolelta. Tämä kävi järkeen, sillä koiran linjahan kuitenkin osoittaa edellisiltä aidoilta kohti putken ulkokaarretta. Teimme suoraan tämän vaihtoehdon, en edes lähtenyt kokeilemaan omaa suunnitelmaa. Onnistui huippuhyvin, juuri meille sopiva ohjaus! :)

Näistä treeneistä jäi käteen paljon hyviä ja huomionarvoisia juttuja. Eniten pisti ajattelemaan huomio nopeimman reitin valinnasta: lyhyin tie ei suinkaan aina ole nopein mahdollinen. Täytyy miettiä, mikä on sellainen reitti, jossa koiran vauhti säilyy huipussaan. Vaikka tällainen reitti olisi matkassa pidempi kuin jokin toinen, ajassa voittaa kuitenkin :)

T. Alma ja Stara

Taneli Ikäheimon huipputehistreenit 18.6.2013

 

Tiistaina sähköpostiin tupsahti ratapiirros, joka aiheutti pientä otsan rypistystä jo lähtökohtaisesti. Tanelilla oli siis illan treeneihin tiedossa pitkän radan treeniä, joka koostuikin sitten 37 esteestä. Ylipitkää rataa onkin hyvä silloin tällöin treenata ja samalla tulee sitten myös kehitettyä radan muistamisskillsejä ja omaa radanlukutaitoa, kun pitää pystyä ennustamaan koiran sijoittuminen vieläpä sen normaalin kahdenkymmenen esteen jälkeenkin.

Koska ryhmät olivat vähän vajaita ja aikaa se kaksi tuntia kuitenkin jokaiselle neljän koirakon ryhmälle, rataantutustumiseen oli ruhtinaallisesti aikaa. Samalla ehti myös pohtia useampia eri vaihtoehtoja, jotka voisi koiralle sopia. Mikä olikin hyvä, koska tavoitteena olikin testailla kohdille eri ohjauksia ja sekuntikellon avulla löytää ne niistä omimmat.

Ensimmäisenä otettiin työn alle 1-6. Kolmosesteelle kokeiltiin kolmea eri tapaa: niistopersjättöä, saksalaista ja pakkovalssia. Näistä meille saksalainen oli ehdottomasti nopein, mutta sen tiesinkin, että koska minulla on hyvin kakkoselta kääntyvä koira, jolloin saksalainen on mahdollinen. Makseille näytti kuitenkin itseasiassa pakkovalssi sopivan, kun ei tarvinnut kääntyä niin paljoa ja vauhti pysyi paremmin kasassa.

Seuraavaksi 7-16. Radan jatkon kannalta oli helpoin heittää poispäinkäännöksellä koira puomilta putkeen ja kääntää takaaleikkauksella 9 hypyllä. 14-15 väliin tein persjätön ja 16 poispäinkäännöksen. Makseilla tähän olisi toiminut hyvin kauemman siivekkeen kautta kierrättäminen, mutta jälleen kerran tuo oma medi pyörähtää nätisti myös noita pikkusyheröitä.

Tämän jälkeen treenattiin pätkää 17-22. Toiveikkaana ajattelin ehtiväni päällejuoksuun 21 esteelle, mutta totuus oli kuitenkin lähempänä tehdä vaan viskileikkaus 21:lle ja liikkua tehokkaasti kohti keppejä. Kokeilin myös jälleen poispäinkäännöstäkin, mutta nopeampi suoritus saatiin leikkauksella. Keppikulma ei mikään helpoin, mutta riittävästi omalla liikkeellä tukien hyvinkin mahdollinen.

Keppien jälkeen jatkettiin 23-33. 23 pakkovalssi, A:lta korjasin koiran linjan ihan vaan liikkeen suunnalla, heitto 26 ja persjättö ajoissa valmiiksi 27-28. Takaaleikkaus 30:lle ja pakkovalssi 33. Tässä pätkässä ei ainakaan meillä mitään ihmeempää, kunhan vaan jaksoi tehdä töitä tuon 33 pakkovalssin kanssa, jotta ei mene suotta kaarre pitkäksi. Loppuun vielä tiristetiin loputkin energiat reisistä pyöräyttämällä 24 ja spurttaamalla ohjaamaan sitten jäljellä olevat.

Kun oli otettu pätkät haltuun ja mietitty koiralle ne fiksuimmat & nopeimmat vaihtoehdot, Taneli halusi nähdä vielä koko setin nollana. Voin kertoa, että jonkin verran puuskutti jo alla oleva lähes 20 minuuttinen tiukkaa treeniä, mutta koira oli eri mieltä. Jalat hyytyi sitten 27-28 perjsjätössä, mutta koiraa ei voi siitä syyttää. Rimoja se ei pudotellut, vaikka varmasti tuntui senkin tassuissa nuo vedot.

Kaikenkaikkiaan siis superhyvät ja tehokkaat treenit! Taas opittiin vähän lisää ja vahvistettiin jo niitä käsityksiä, jotka minulla on ohjausteknillisesti tuon koiran kanssa tekemisestä. Ja jos niitä kymmenyksiä halutaan nipistää loppuajoista, niin se työ on juurikin tehtävä tätä kautta. Kisoissakin hyvä knoppi keskittyä ohjaamaan niitä omia vahvuuksia huolellisesti, eikä niinkään blokkailemaan vääriä esteitä.

T. Satu & Java 

 

Jenna Caloanderin haastajatehistreenit 11.6.2013 - SM viimeistelyä ja finkitystä

Tiistaina 11.6. oli vuorossa viimeiset treenit ennen SM kisoja ja kouluttamassa meitä oli Jenna Caloander. Rata oli mukava 22 estettä pitkä sisältäen pöydän. Jenna kertoi, että huhuja on liikkunut siitä, että SMissä jollain radalla olisi pöytä  - mikä kuitenkin saattaa olla epätodennäköistä. Yhdessä totesimme, että on sitä hyvä treenata vaikka ei sitten SM:ssiä vielä olisi – MM karsinnoissa se jollain radalla kuitenkin taas on.

Rata alkoi kahdella hypyllä ja kepeillä. Testasin tätä kolmella tavalla -  niistopersjätöllä, pakkovalssi ja kepeille lähetyksellä ja meille ehkä vähän vieraammalla pakkovalssi niistolla, josta sain parhaan mahdollisen vedätyksen kepeille. Tämä oli samalla se ehdottomasti nopein vaihtoehto (kellotettu). Tästä taas itselleni muistutus, että vedätys on Jesselläkin se kaikkein nopein vaihtoehto – vaikka usein en olekaan koiran ja suoritettavan esteen välissä / edellä koiraa radalla. Jesse on kuitenkin keskivertoa enemmän takaa ohjautuva koira. 

Kepeillä pääsi ottamaan sivuetäisyyttä ja testaamaan miten koira kesti tämän. Minä pääsin ottamaan reilun sivuetäisyyden ja leikkaamaan kohti puomia ja alastulokontaktia, sillä Jesse on hyvä suorittamaan keppejä. Tämä edelleen auttoi ehdottomasti jatkoa ajatellen, jossa minun piti päästä 5. hypylle saakka kääntämään koiraa ponnistuspaikalle.

Tein aluksi 5-6-7-8 hyppykuvion omilla suunnitelmillani perinteisillä valsseilla. 5. laskeutui vielä suht hyvin suhteessa 6. hyppyä, mutta venyi alastulolta niin pitkälle, että pääsin taas oikea-aikaisesti tekemään 7. hypylle valssin. 8. hypylle tein vastakäännöksen ja lähetyksen 9 putkelle. Jennalta tuli todella hyviä vinkkejä siihen, että miten kaarrattavan koiran saa kääntymään tiukemmin. Salaisuus oli yhden askeleen ottaminen kohti koiran ponnistuspaikkaa, joka ns. taas vekkaa koiraa ponnistamaan enemmän rimaan nähden pitkittäissuunnassa ja laskeutumaan alas rimalta paremmin kohti 6. hyppyä.

6. rimalla kokeilin sitten ”finkitystä” – joka siis tarkoittaa kääntymistä koiraan päin ja (= koiran puoleisella) vasemman jalan ja käden käyttöä valssin merkkaukseen. Ostin tämän teorian kyllä periaatteessa heti – sillä onhan valssi/ ennakoivakin valssi nimenomaan koiraan päin kääntymistä (tässä tapauksessa olisi oikea jalka ja oikea käsi). Finkityksessä vain hartialinja on enemmän kääntyneenä koiraan päin – jolloin suunnanmuutos on vielä enemmän korostettu ja ohjaajan liike on heti kohti seuraavaa suoritettavaa estettä. Linkitän alle halukkaille videon Lisa Frickistä, jossa hän käyttää tätä ohjaustekniikkaa. Missään nimessä tätä ei kannata siirtyä vain ja ainoastaan käyttämään, mutta hyvä kokeilla. Omalta osaltani voin sanoa, että Jesselle toimi erinomaisesti. Käännös oli todella tiukka ja minun oma liike jatkui luontevasti koko ajan ns. ”menosuuntaan”. 7. hypylle jätimme sen perusvalssin, kun pääsin irrottautumaan niin hyvin 6. hypystä ja 8. hypylle sama koiran hyppylinjaa rikkova yksi askel eteenpäin ja valssi 8. riman taakse. Myös tästä hypystä tuli todella tiukka ja Jesse laskeutui 9. putken suun suuntaisesti. Rimat olivat koko ajan 65 cm ja vauhtia tuossa kuviossa ei ole kovin paljoa – kuitenkin ohjaamisen peruselementit toteutuivat hyvin – liikkeen suunta ja koiran tietää jo ponnistaessaan mitä estettä suoritetaan ja mihin suuntaan rata jatkuu. Kerrassaan hienoa –YES!

Rata jatkui kahdella putkella – kahdella hypyllä eteen ja takaakiertoon lähetyksellä minun tapauksessa. Jään tällaisilla suorilla aina niin paljon koirasta jälkeen. Onneksi Jesse hakee takaakiertoja itsenäisestikin hyvin. Tein 13. hypyn ja pöydän väliin valssin ja juoksin reilusti pöydästä ohi –ikään kuin kontakteilla tekisin. Ensimmäisellä kerralla vauhti oli niin kova, että Jesse kirjaimellisesti liukui pöydällä reunasta yli – kynsien raavintaääni kertoi kyllä sen, että koira kuitenkin yritti kaikkensa. :o)

Pöydältä rata jatkui 15. hyppy eteen ja 16. hyppy taakse. Testasin tässä sekä koiran puoleisella kädellä käännöksen ja vastakäännöksen, joita ehdottomasti vastakäännös käänsi koiraa paremmin suhteessa A:lle ja minun liike oli taas luontevampi kulkusuuntaan nähden. A:n jälkeen piti ottaa sivuetäisyyttä suhteessa 18. ja 19. hypyille – jotta koira näkee keinun ja etenee keinun suuntaisesti. 18. hypyn ponnistuspaikka myös oli merkittävä siihen nähden, että koira laskeutuu suhteessa 19. hypyn ponnistuspaikkaan oikein. Liian loiva käännös kaaratti melkein 19. hypyn ohi ja vastaavasti 19. laskeutumispaikka oli keinuun nähden huono.

Keinulle lähetyksen jälleen leikkasin aina 21. hypystä melkein kokonaan ohi ja tein 22. hypylle takaatyönnön. Tämä oli oikein hyvä ohjausvalinta meille. Tosin jäimme sitten tekemään 21.-22. väliin myös välistävetotreeniä – perusperiaatteella, että ohjaajan jalat liikkuvat koko ajan eteenpäin. Ohjaajan ylävartalo kertoo tuleeko koira välistä vai hakeeko ohjaaja tällä ohjauksella päällejuoksua. Koiran on osattava erottaa nämä ohjaukset.

Täytyy sanoa, että treeneistä jäi todella hyvä mieli – sillä löysimme meille niitä elementtejä, joilla minä pääsen sijoittautumaan radalla paremmin ja ennakoivammin jatkoa ajatellen ja toisaalta taasen niitä keinoja lisää auttaa koiraa tekemään tiukempia hyppyjä – jotka usein on siitä kiinni, että minulta tulee tieto liian myöhään radan jatkumisesta ja siinä vaiheessa Jesse on kerinnyt tekemään jo sen laakahypyn.

Linkki:

Lisa tekee ”finkityksen” heti 4. rimalla. Koiran puoleinen jalka ja käsi ja rintamasuunta kääntyneenä kokonaan koiraan päin rima suuntaisesti.

http://www.youtube.com/watch?v=Wh0OOMKYRLU

T: Jaana & Jesse