Janne Karstusen huipputehistreenit 17.12.2013

Vuoden viimeiset treenit mentiin Janne Karstusen radalla. Pääsin siis haastajana tuuraamaan huippujen treenejä.


Rata vaikutti paperilla jo kiinnostavalta ja tiedostin jo silloin, että haastetta on tiedossa. Paperiin verrattuna kepit alkoivat 5 putken ekan pään kohdalta ja 8 hyppy oli hieman käännetty toiseen kulmaan.


Haasteet alkoivat meillä jo 3-4 hypyillä. Jostain syystä Elli ei osaa linjata itseään 65 rimoilla hyvään kulmaan, vaan tiputtaa rimat. Samoin 5 putkeen vienti vedolla tuotti kamalasti ongelmia. En vaan uskaltanut juosta suoraan, vaan katseella työnsin koiran aina väärään päähän putkea. Ideana oli siis sijoittua jo heti alkuun 3 esteen tuntumaan ja sieltä juosta suoraan keppien kauempaa päätä kohden.


Esteet 6-16 ei tuottaneet ongelmia. Vaikka aluksi jäinkin liikaa odottelemaan 9 putkelle, niin siitä huolimatta sain rytmittämällä siistin käännöksen esteille 12 ja 13. Oikealla liikkeelle lähdöllä putkelta kerkesin tekemään 13 hypylle siistin niiston. 16-17 vienti onnistui parhaiten puolivalssilla.


Pienen tauon jälkeen jatkoimme tahkoamista esteeltä 16 eteenpäin. Yllättävää kyllä 19 putkelle vienti vedolla ei tuottanut ongelmia. Esteellä 20 vaadittiin koiralta esteosaamista, koska pituus piti vain merkata ja hypyn 21 taakse tehdä joko sokkari tai valssi. Meillä valssi toimi parhaiten. Vaikka okseri olikin seinään ei rimat lennelleet ollenkaan. Sain todella hienosti pelkällä rytmityksellä Ellin kääntymään tiukasti puomille. Yllätyksenä tuli myös se, että esteet 25-27 ei tuottaneet ongelmia. Kerrankin olin ajoissa sokkareitteni kanssa. Kepeille kokeilin  takaaleikkausta ja sokkaria, molemmat toimivat meillä.Hyppyä 30 kokeiltiin niin niistolla kun suoraan hyppäämisellä, eikä sillä ollut merkitys 31 keppien hakuun. 31 kepeille tein loppuun jälleen sokkarin. 33 hypylle tein päälle sokkarin, joka toimi loistavasti. Elli alkaa siis kestämään hienosti sokkarit, kunhan muista olla ajoissa.Kerrankin oli aikaa katsoa muutama koirakko enne meitä ja samalla katsoa mitä muita ohjauksia eri esteille saattoi tehdä. Tässä pieni muistio eri ohjauksista eri esteille ja mitä piti varoa missäkin kohtaa.

4-5 sokkari tai veto (ei vastakättä)
6 huolellinen vienti kepeille, ettei koira ampunut pituudelle.
13 niisto
16-17 puolivalssi
18-19 sokkari tai veto
20 piti merkata huolellisesti, jotta koira ei tulisi pituuden ohi/ hyppäisi huolimattomasti
25-26 sokkari 26 taakse, vastakäännös 25+ 26 sokkari
27-28 päällejuoksu+ takaaleikkaus tai sokkari+sokkari keppien loppuun
30 niisto tai suoraan hyppy
31 loppuun sokkari, valssi tai merkki hypyn 32 taakse
33 sokkari tai serpenttini kuviolla vienti 32- 34 hypylle
Läksynä meille edelleen takaatyöntöjä 65 rimoilla ja putkenpää ohitukset vedoilla.

 

T. Minna ja Elli

Janne Karstusen haastajatehistreenit 10.12.2013

Joku minulle jossain agility-kisoissa sanoi, että parhaimmillaan agility näyttää siltä kuin ohjaaja tanssisi koiran kanssa. Ja melkeinpäs voin tuon allekirjoittaa. Parhaimmillaan ohjaajan liike on sulavaa ja pehmeää, koirakon yhteistyö saumatonta.

Unnu ja Nuuk
(Kuva: Saara Kattainen)

 

Unnu ja Nuuk

(Kuva: Saara Kattainen)

 

 

Johanna ja Lotto

(Kuva: Saara Kattainen)

 

 

Janne seuraa huolella Loton hyppäämistä
(Kuva: Saara Kattainen)

 

Noh.. Meidän tämän kertaisen tehis-treenin jälkimainingeissakin voin todeta, että nämä eivät olleet sellaiset sujuvat ja sulavat treenit meidän osalta. Mikä kumma Murhyn laki se on, että sen kerran kun olisi ollut kiva päästä julkisesti hehkuttamaan hyviä treenejä blogi-kirjoituksen muodossa.. ne treenit eivät sitten niin hyvät olleet, että ihan hehkuttaa voisi?!

Janne oli suunnitellut hyvän radan, jossa oli eritoten yksi vallan hankala kohta meille. Mutta onneksi  tällaisestakin treeni-kerrasta voi kuitenkin oppia paljon. Ihan ensimmäiseksi voin suositella treenien videokuvaamista.. aina! Tätäkin treenikertaa videolta katsoessa havaitsin, ettei se treeni mennyt niin huonosti kuin mikä oli päällimmäinen tunne treeneistä lähtiessä.

 

Pääsimme Isakin kanssa melko lailla kivuttomasti putkeen numero 10. Selvitimme pahahkon 8.putki ansan tuossa pituuden (5) jälkeen. Ja tästä ei voi olla kuin erityisen iloinen! Ongelmat alkoivat kohdassa 11-13. Tätä välistävetoa jouduimme jauhamaan enemmän kuin oma sielu olisi sietänyt. Rimat lensi ja toistoista huolimatta onnistumisia ei saatu. Isak haluaa suorittaa aina täydessä vauhdissa ja esteitä nuollen ja jotta se pystyisi siihen pitäisi ohjaajan olla oikeasti ajoissa! Ja se tuntui nyt mahdottomalta tehtävältä. Välistävetoja ollaan kyllä treenattu vaikka kuinka.. mutta vaikeita ne ovat yhä vain.

Sitten radanpätkä esteeltä 14-22. Isak suoritti varmat kepit haastavasta kulmasta, tein kepeille persjätön ja Isak kesti sen myös hyvin. Erinäisiä hiomisia vaati kohta 16 ja 17, kun itselle tuli kauhea sisäsyntyinen tarve tehdä joku vastakäännöksen tapainen? Siis ihan peruskäännöksellä olin tarkoittanut kohdan suorittaa 16 esteen takaalähetyksen jälkeen, mutta kroppa ei suostunut sellaista alkuun millään tekemään. Myös kohtaa 20-21 hioimme. Tässä pyrkimyksenä saada mahdollisimman tiukka käännös Isakille hypyllä 20. Esteet 23-24 tuottivat saman välistäveto-murheen kuin aiempi ja vaikka selvisimmekin lopulta A:n alastulolle (25). Ei yhteistyömme tällä kertaa ollut erityisen sujuvaa.

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Onni on kuitenkin terve koira ja huominen on uusi päivä! Vai mitä?! ;-)

Terkuin,

 

Saara ja Isak

 



Isak kiitää

(Kuva: Johanna Mankinen)



Janne Karstusen huipputehistreenit 3.12.2013

 

Olipa kivan haastava rata, niin kuin yleensäkin Jannen treeneissä. Ikävä kyllä meidän treenaamista haittasi rimojen tiputtelu, joten keskittyminen itse rataan ei kunnolla onnistunut ohjaajalta, eikä koiralta. Meillä oli treenissä kolme selkeää ongelmakohtaa, mutta saimme kuitenkin tehtyä monia hyviä pätkiä.

 

Nuutin kanssa ensimmäinen vaikeus oli se iän ikuinen keppien avokulma. Jos linjaa ei keinun jälkeen kunnolla suoristanut, ampui Nuutti suoraan toiseen, tai kolmanteen keppiväliin. Muutaman toiston jälkeen saimme kuitenkin linjan kuntoon, ja Nuutti etsi hyvin oikean välin. Seuraava ongelmakohta oli esteet 20-22, missä lähes kaikilla ryhmäläisillä oli vääntöä. Ohjasin Nuutin niin, että tein selkeän vekin muurin jälkeen, jotta linja putkeen oli toimiva, sitten lähetin Nuutin kauempaa, jäin A:n vasemmalle puolelle ja tein hypylle 22 poispäinkäännöksen. Suurempi osa ryhmäläisistä jäi A:n oikealle puolelle, ja teki joko valssin ennen putkea, tai ohjasi koiran vedolla putkeen. Mitä ikinä näistä mainituista ohjaustekniikoista käytti, valitsi koira helposti oikealla puolella olevan hypyn putken sijasta. Nuuttikin päätyi sinne muutamaan otteeseen, mutta tarpeeksi vahvalla vekillä meille toimi hyvin A:n vasemmalle puolelle jäänti.

 

Viimeisenä selkeänä ongelmakohtana olikin loppusuora 36-40. Koska jäin helposti varmistelemaan välistävetoja ennen loppusuoraa, olin heti myöhässä ennen hyppyä 36 tehtävässä persjätössä, ja näin ollen toisessakin persjätössä hypyn 37 jälkeen. Kun ne sain sujumaan, tein persjättöä sellaiseen kohtaan, että olin Nuutin linjan tiellä, joten hyppy 38 mentiin moneen kertaan väärältä puolelta. Saimme kuitenkin lopunkin onnistumaan tarpeeksi monen toiston jälkeen.

 

Rata oli mielestäni todella mielenkiintoinen, vaikka ikävästi se rimojen tiputtelu haittasi nyt koko treeniä. Kotiläksynä meille jäi siis tiputtelun korjaaminen, puomin itsenäinen suorittaminen loppuun, ja tietenkin avokulma.

 

T. Heini ja Nuutti

Janne Karstusen haastajatehistreenit 26.11.2013

Vihdoinkin oli mahdollisuus ottaa tuurauspaikka vastaa haastikseen. Koko syksy on mennyt koiran enemmän tai vähemmäsn sairastellessa ja kaikki treenaaminen on jäänyt sen vuoksi tosi vähälle. Oiskohan nämä Janne Karstusen treenit nyt olleet vasta neljännet tai viidennet tehistreenit tähän syksyyn. Jospa se onni nyt olisi kääntynyt ja koira ei loukkaisi itseään J
Jannen treeneissä viikkoa aikaisemminkin oli haastetta ihan kiitettävästi, samoin tälläkin kertaa. Vaikutteita Janne oli ilmeisesti hakenut MM-kisaradoilta, joten ihan helposta pätkästä ei ollut kyse.

Rataan tutustuessa tuntui ettei esteestä numero 17 eteenpäin voinut rataa yksinkertaisesti muistaa. Samaa ympyrää mentiin useampaan otteeseen. Kuitenkin, kun sitäkin kohtaa tarpeeksi kävi läpi, painui se mieleen.

Treeni tehtiin kahdessa pätkässä.

Ensimmäisessä pätkässä ensimmäisellä yrittämällä palkkasin keinulle. Sinne asti sujui ihan kohtuullisesti ja koska rata oli pitkä halusin palkata koiraa välillä. Ja itse tasata hengitystä J Oikeastaan ensimmäisen treenin haasteeksi koitui hidas A. Myös kepeille (12) vienti ja esteen 11 tiukka käännös saatiin testata useampaan kertaan. Ensimmäisellä kerralla ohjasin koiran esteen 11 pidemmän kautta ja se toimikin, mutta treenin vuoksi kokeiltiin myös tiukempaa reittiä ja käytiin ensimmäisessä keppivälissä niistämässä. Tiukempi reitti olikin oman liikkeen kannalta tarkempi ohjattava ja muutaman toiston jälkeen siihen saatiin jotain tolkkua. Hyvänä treeninä oli myös takaa leikkaus 12 keppien lopussa. Kyllä siihen elukkaan vaan on pakko luottaa J Hyvin pelasi.

Toisessa pätkässä otettiin kontaktisulkeiset A:lla. Paavo hidasteli ensimmäisellä treenipätkällä sitä ihan reilusti ja sitä vähän paikkailtiin. Kaikki taisi olla pitkälti kiinni ohjaajan väärästä rytmityksestä. Jäin aikaisemmin tönöttämään A-esteen viereen kiirehtien ennen estettä ja koko A:n suoritus oli tällöin superhidas.  Korjattiin ohjausta niin, että jäin selkeästi koiran taakse sen lähtiessä suorittamaan A:ta ja juoksin vielä reilusti esteen ohi. Huomattava parannus suoritusnopeuteen. Tämä siis treenilistalle ylipäätään…

Sitten mentiin koko pätkä kisanomaisesti ja 24 putkesta koira painoi edellisen treenin voimalla sinne A-esteelle. No, se oli ohjaajan myöhästymisestä johtuva virhe ja helposti korjattavissa oikealla rytmityksellä.

Vielä lopuksi treenattiin toiselta esteeltä putkeen kääntymistä varmaan viidellä eri tavalla, esteen takaa vastaanottaen, kaukaa ohjaten, jaakottaen, edelle lähettäen… tuo osoittautui ehkä radan haastavimmaksi kohdaksi, pitkää kaarrosta kakkosen jälkeen ei saatu kuriin. Treenin paikka siinäkin.

Loistava treeni taasen kerran. Tarpeeksi haastetta ja kuitenkin onnistumisiakin. Kyl me jotain osataan! J

T. Sari ja Paavo