Huipputehis - esittelyt

Tico ja Anne Kunnas


Olen Anne Kunnas ja koirani Tico (Hartwell Action Please) on 4-vuotias vilkas ja touhukas shelttiuros. Tico on oma kasvattini, syntynyt kotikeittiössäni ja kasvanut Sipoon pelloilla.
Se on vilkas, aktiivinen ja toiminnanhaluinen koira, kaikin puolin mainio harrastuskaveri.

Tutustuin agilityyn jo 1980-luvun lopussa ollessani kenneltyttönä Englannissa. Aluksi harrastin agilityä lähinnä leikkimielellä. Olen edustanut HSKH:ta bordercolliellani Chilillä ja englanninspringerilläni Idalla ykkösluokassa. Kisakärpänen puraisi toden teolla 9 vuotta sitten kun sain Netan, Ticon isän emän. Netta osoittautui hyvin sähäkäksi agilitykoiraksi. Monien vuosien työn tuloksena se sai koulutettua emäntänsä kelpo kartturiksi, todisteena tästä meille myönnettiin tittelit FI AVA ja FI AVA-H. Agilityn lisäksi olen harrastanut näyttelyitä, TOKOa, PK-jälkeä ja kokeillut paimennusta. Kasvatan shelttejä pienimuotoisesti kennelnimellä Hartwell.

Tico aloitti agilityn ihan pikkupentuna Marjo Hytösen vauvaryhmässä. Kisauran aloitimme HAU Openissa kesällä 2011. Tammikuussa 2012 nousimme kolmosiin. Ensimmäisellä tehiskaudellamme 2012 - 2013 keräsimme kasaan SM-nollat ja maajoukkuekarsintatulokset. Taskussa on lisäksi 2 x SERT-A ja 1 x SERT-H.

Uuden tehiskauden tavoitteena on tittelit FI AVA ja FI AVA-H. Pyrkimyksenä on saada tulos vuoden 2014 SM-kisoista (sijoitus finaaliradalla) ja tehdä maajoukkuekarsinnoissa 5 kokonaista rataa. Lisäksi tavoitteena on nähdä kesällä 2014 Tico, jolla on entistä varmemmat kepeillemenot, takaakierrot, niistot ja nopeat kontaktit, sekä Anne, joka luottaa omiin ja koiransa taitoihin. Treenaamme tosissaan mutta emme vakavasti. Haluan pitää agilityn ennen kaikkea hauskana harrastuksena, joka vie ajatukseni pois arjen rutiineista.


Miina ja Eerika Kurkinen-Koskensalmi


(c) Jukka Pätynen

Olen Eerika ja tehiskoirani on 5-vuotias shelam Miina (Pilvimarjan Iwana Kiwa). Kisaamme medi3-luokassa ja olemme toista vuotta tehiksessä.

Lapsuudenkodissani on aina ollut koiria. Ensimmäinen sheltti tuli taloon, kun oli 5-vuotias. Ensimmäisen ihka oman shelam Siirin sain vuonna 2006, jonka kanssa aloitin agilityn. Siirin kanssa olen kisannut mini1-luokassa vuonna 2010. Vauhdin puuttuminen ja jännittäminen kuitenkin loivat haasteita kisaamiseen niin paljon, että keskitymme nykyisin vaan
hauskanpitoon agilitykentällä. 

Miina tuli perheeseemme vuonna 2008. Miinan kanssa aloitin agilityn pentukurssilla vuonna 2009. Vuonna 2010 liityin HSKH:n ja pääsin Annan treeniryhmään. Alku oli takkuista, koska Miina kävi agikentällä ylikierroksilla. Kun energiat saatiin kanavoitua oikeisiin asioihin, alkoi edistystäkin tapahtua. Ensimmäinen virallinen startti oli 20.3.2011. 1-luokassa kisasimme pitkään ja hartaasti (1v. 2kk.). 2-luokassa viivyimme kahdeksan startin verran. 3-luokassa nappasimme agilitysertin heti ensimmäisenä kisapäivänä 25.8.2012. Ensimmäisen hyppysertin saimme huhtikuussa 2013. 

Työskennellessään Miina on superturbomoottorilla varustettu, nopea, helposti syttyvä, kiihkeä ja kaikkensa antava. Agilityn lisäksi Miinan mielestä parasta elämässä on frisbeet, nahkahanskat ja oma perhe. Kotioloissa Miina ottaa rennosti.

Tämän kauden tavoitteena on saada kisasuorituksiin lisää varmuutta. Sitä saadaan, kun hiotaan ohjauskuviot huippuunsa ja luotetaan toisiimme. Meillä on meneillään myös kontaktiprojekti (vauhti, tarkkuus sopivassa suhteessa), kesän aikana on edistytty huimasti. Toivottavasti kehitys jatkuu samanlaisena!

Näkemisiin treeni- ja kisakentillä!

Säde ja Riikka Lavonen
Kuva: Perttu Oikari

Olen Riikka Lavonen ja treenaan tehiksessä kolmatta vuotta bichon frise Säteen ( FI AVA, C.I.B, FI&EE&LV&LT&BALT&BG&BG GR&BALK CH Diamella Keep Shining) kanssa. Säde on 5-vuotias touhukas neiti, jonka suurin intohimo on agility. Jonkin verran kierrämme edelleen myös näyttelyissä, mikä Säteen mielestä on kovin pitkästyttävää puuhaa.

Ensimmäinen agilitykoirani on bichon frise Tähti, jonka kanssa asetin tavoitteeksi kolmosiin pääsyn. Tämä tavoite saavutettiin ja nykyään Tähti harrastaa agilityä ihan omaksi ilokseen. Sädettä hankkiessani halusin pentueen vilkkaimman pennun ja sen taisin todellakin saada. Säde aloitti agilityn treenaamisen jo ihan parin kuukauden ikäisenä ja ensimmäinen este mikä opittiin oli pujottelu. Edelleen pujottelu on ihan paras juttu ja niinpä kisoissa suurin ongelma on se, että Säde hakee kokoajan keppejä ja saa varoa ettei hän karkaa pujottelemaan. Säde on täysin erilainen agilitykoira kuin Tähti ja niinpä olen saanut opetella Säteen kanssa koko lajin ihan uudelleen alusta asti. Säde on erittäin motivoitunut, itsenäinen, hyvin irtoava ja innokas agilitykoira. Innokkuus ja irtoaminen tosin välillä kostautuvat kisakentillä. Mutta kun kaikki osuu nappiin, niin tuloksetkin ovat hienoja: heinäkuussa 2012 Säde valioitui agilityssä ja syyskuussa 2012 voitimme Helsingin seudun kennelpiirin piirinmestaruuden. SM-kisoihin olemme osallistuneet vuodesta 2011 asti ja tänä vuonna 2013 osallistuimme ensimmäistä kertaa MM-karsintoihin tuloksena sija 26. 

Tavoitteeksi kaudelle 2013-2014 olen asettanut kolmannen hyppysertin saamisen, menestymisen SM-kisoissa (sijoitus 20. parhaan joukkoon) ja piirinmestaruuksissa (mitalli) sekä tämän vuoden sijoituksen parantamisen maajoukkuekarsinnoissa.


Nuutti ja Heini Leskinen

(c) Nanna Mikalahti

Olen Heini Leskinen ja minulla on kaksi walesinterrieriä. Narttu Nekku (Ronesco Explorer) on seitsemän vuotias ja uros Nuutti (Ronesco Jumping Jack) on viisi vuotias. Treenaan tehiksessä Nuutin kanssa kolmatta kautta, sitä ennen Nekun kanssa treenasin yhden kauden. Molemmat koirani kisaavat 3-luokassa. Agilityn aloitin vuonna 2007 Nekun kanssa HSKH:n junnualkeisryhmässä. Aloittaessani Nekun kanssa sekä ohjaaja, että koira olivat aika kuutamolla ja niinpä Nuutin kanssa harrastamisen aloitin varhain ja heti alkeista lähtien tehokkaasti.  
 
Luonteeltaan Nuutti on vilkas, innokas ja aktiivinen koirapoika. Se on virallisen nimensä mukaisesti erittäin kova poika hyppimään ja pomppimaan ja välillä se muistuttaakin radalla enemmänkin mustaruskeaa jänistä kuin koiraa. Se rakastaa agilityä yli kaiken ja jaksaa harjoitella uutterasti täysillä loppuun asti, jonka jälkeen sen on pakko lösähtää juomakupin viereen kaikkensa antaneena. Kotona Nuutti on myös tosi sosiaalinen ja ihmisrakas ja aina valmis lähtemään, oli lähtijä kuka tahansa ja menossa minne tahansa. Se on varsinainen "mukaan-koira".

Agilityssä Nuutin vahvuudet ovat tarkka työskentely ja hyvät ja varmat 2on2off kontaktit, kun taas sen heikkous on edelleenkin rimojen tiputtelu. Se on tosin pikkuhiljaa vähentynyt. Paljon harjoitusta tarvitsemme vielä keppien avokulman kanssa. Viime kauden tavoite agility valioitumisesta saavutettiin Nuutin kanssa viime talvena, joten tämän kauden tavoite on hyppysertien metsästys, päästä ensi kesän SM-kisoissa finaaliin, ja tehdä hyviä suorituksia MM-karsinnoissa. Nollaprosenttia pyrimme myös koko ajan nostamaan, jotta suorittaminen olisi tasaisempaa.


Reino ja Maija Määttänen 



Reino (Hearty´s Black Prince) on 2,5 vuotias keskikokoinen villakoira uros. Alun perin minun ei ollut tarkoitus sitä erityisemmin kouluttaa, mutta ystäväni, jolla on cockerspanieli, sai minut kiinnostumaan agilitysta ja tokosta. Meillä oli perheessä lapsuudessani villakoiria ja sen koommin en muun rotuista koiraa ole ottanutkaan. Reino on viides villakoirani. Harrastin joskus 80-luvun lopussa teini-ikäisenä hieman agilitya silloisen koirani kanssa, mutta sitten hevosharrastukset tulivat kuvioihin ja agility jäi, kunnes sain Reinon. Ystäväni pyysi minut mukaan heidän pienimuotoiseen agilityryhmään ja tammikuussa 2011 menin myös agilityn alkeiskurssille. Siitä alkoi agilityinnostukseni uudestaan. Ensimmäisen kerran kilpailimme Reinon kanssa virallisesti viime talvena ja pääsimmekin nopeasti nousemaan kakkosiin ja sieltä kolmosiin. Reino on hyvin motivoitunut agility- ja tokokoira ja sen kanssa on todella ilo harrastaa ja opetella asioita. Agility on yksinkertaisesti ihan mielettömän hauskaa!


Veiko ja Henrika Pelkonen




Veiko (C.I.B POHJ MVA FI MVA SE MVA NO MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JCH BALTJV-09 LVV-10 BALTV-10 LVV-11 LVV-12 FI AVA Bullbenz Kooi Veiko Geri) aloitti agilityn reilun vuoden ikäisenä, keväällä 2009 HSKH:ssa. Minä ja Veiko olemme opetelleet lajin saloja yhdessä, sillä Veiko on ensimmäinen koirani. Ensimmäinen virallinen kisastarttimme oli 3/2010. Siirtymiseen medi1 –> medi3 tarvitsimme 9 starttia. Tähän mennessä olemme saavuttaneet mm. FI AVA-tittelin ja 2 x SERT-H. Viime kaudella osallistuimme SM-kisoihin (yksilö- että joukkuekisa), MM-karsintoihin ja piirimestaruuskisoihin.

Veiko on aktiivinen ja vilkas uros, joka on aina valmiina työskentelemään ja oppimaan. Välillä omistaja on enemmän jäljessä kuin koira :) Veikon kanssa on kuitenkin ilo treenata, koska se on aktiivinen ja innokas. Veiko syttyy radoilla ihan eri tavalla kuin muualla. Lisäksi harrastamme näyttelyitä, hakua, mejää, tokoa ja Rally-Tokoa virkistysmielessä. Aloitamme nyt kolmannen kautemme HSKH:n tehoryhmässä.

Kauden 2013-2014 tavoitteena on saada viimeinen SERT-H ja saada FI AVA-H –titteli, sekä osallistua SM-kisoihin ja MM-karsintoihin ja saada sijoitukset molemmissa kisoissa. Tärkeimpänä kaikista on pitää hauskaa Veikon kanssa ja pysyä terveenä.

Romeo ja Elina Salo


Kuva: Jukka Pätynen

Olen Elina Salo ja kisaan espanjanvesikoira Romeon (Caraydan Dios Mio) kanssa medi3-luokassa. Romeo on keskimmäinen kolmesta vesikoirastani ja jo yhdistelmää hakiessani hain tietoisesti aktiivista ja monenlaiseen harrastamiseen soveltuvaa pentua. Ja sen totisesti sain.

Aloitin agilityn harrastamisen HSKH:ssa ensimmäisen vesikoirani Rambon kanssa, kun se oli 1,5-vuotias vuonna 2008. Rambon kanssa opeteltiin lajin saloja hyvin paljon myös kantapään kautta, mutta täytyy myöntää, että se oli oikein hyvä koira aloittaa koko lajin harrastaminen; kuuliainen, ei niin nopea ja antaa ohjaajan virheitä anteeksi. Rambon kanssa kisattiin maxi2-luokkaan asti. Romeo sen sijaan on nopea, kiihkeä, kuuma ja ohjautuu hyvin herkästi pienestäkin kropan käännöstä ja ohjauksesta. Olimme kaudella 2011-2012 tehiksen varakoirakkona, kaudella 2012-2013 huipputehiksessä varsinaisena koirakkona ja nyt jatkamme kauden 2013-2014 huipputehiksessä.

Jo ihan pikkupennusta asti on Romeo treenannut lajin saloja; ensi alkuun sisarusporukalla. Pienestä pitäen rakennetun pohjan avulla on Romeosta kuoriutunut kiva kisakumppani, mukava harrastuskaveri ja varsin lupaava tyyppi muutenkin. Olemme kisanneet kahdesti SM-kisoissa (2012 ja 2013), tosin ilman mainittavampaa tulosta. Piirinmestaruuskisoissa 2012 Romeo oli yksilöissä sijalla 10 ja joukkueen kanssa pronssilla. Meillä olisi myös ollut tulokset kasassa 2012 MM-karsintoihin, jotka jäivät harmillisesti väliin omien aikataulujeni takia. 2013 karsinnoista jäi puuttumaan voittonolla. Tavoitteenamme on kisata ensikin vuonna SM-kisoissa ja saada tällä kertaa jopa tulosta aikaiseksi ja korkata myös MM-karsinnat. Kovasti haluaisimme saavuttaa myös hyppysertejä, joita meillä ei vielä ole.

Romeo siirtyi 13 startin jälkeen 3-luokkaan ja jo neljännellä 3-luokan kisalla nappasi itselleen SERT-A:n. FI AVA arvon Romeo sai 03/2013. Lisäksi olemme tokoilleet TK1-koulutustunnuksen, suorittaneet BH-kokeen ja haalineet kokoon muutamia valionarvoja näyttelyistä. Romeolla on myös 7 pentuetta jälkeläisiä; kolme Suomessa ja neljä Ruotsissa.


Paavo ja Sari Siitonen


(c) Kirsi Voutilainen

Heippa, olen Sari Siitonen ja tehistreenaan kohta seitsemänvuotiaan mudiuroksen, Paavon (Kecskefogó Büszke s.2006), kanssa huipputehisryhmässä. Kisataan maksikolmosissa. Kisaura korkattiin toukokuussa 2008 ja kolmosiin taidettiin nousta saman vuoden syksyllä. Hämeenlinnassa asuessani treenasin Etelä-Hämeen koirakerhon riveissä ja nyt muutaman vuoden verran treenipaikkana on ollut Hakunila. 

Agilityharrastus sai alkunsa kaverin houkuttelemana syksyllä 2003. Ensimmäisenä harjoittelukappaleena toimi cairnuros Roope ja sittemmin sakunarttu Chiqi. Roope viettää tätä nykyä hyvin ansaittuja eläkepäiviä ja Chiqi on päässyt vehreämmille niityille. Kahden todella erilaisen koiran kanssa lajiin tutustuminen olikin opettavaista, ongelmista ja virheistähän sitä oppii. Molemmat lopettivat kisauransa kolmosluokasta. 

Paavon kanssa ollaan treenattu ihan pennusta asti, sekä agilityä että vähän tokoakin. Tokossa plakkarissa TK1 ja oikeus VOI-luokkaan. Nyt muutamaan vuoteen ei olla juurikaan tokoiltu, ehkä odotan sitä tokokärpäsen puremaa edelleen. 

Agilitya sen sijaan ollaan treenattu koko ajan säännöllisesti, vaikkakin nyt muutaman viime vuoden aika kisastartteja on tullut vähemmän. SM-kisoihin ollaan osallistuttu vuosina 2009-2013 ja MM-karsintoihin 2009 ja 2012. Ehkä paras saavutus tähän mennessä on vuoden 2010 SM-kisoista, 10. sija. 

Paavo on loistava koti- ja treenikoira. Luonteeltaan todella kiltti ja kuuliainen. Välillä ehkä liiankin kiltti. Agilitytavoitteena meillä on AVA, nyt kasassa kaksi SERTiä. Tehistavoitteena on tämän kauden aikana kerätä lisää itseluottamusta sekä koiralle että ohjaajalle ja uskallusta ottaa riskejä kisatilanteessa. Kontakteihin olisi myös tavoite saada lisää vauhtia. Samoja tavoitteita kohti treenattiin myös viime tehiskaudella ja montaa asiaa saatiinkin petrattua.


Java ja Satu Tuomela 



Kuva: Sirpa Saari

Olen Satu Tuomela ja kisakaverin roolia täyttäänelivuotias shelttiuros Java (Yokotai Blue Moon). Muonavahvuudesta löytyy myös meille vasta aikuisena muuttanut Javan äiti Nati, jonka pääasiallinen tehtävä on lähinnä poikansa managerointi ja ruokapalkintojen kuluttaminen.

Olemme toista vuotta mukana tehiksessä, kun edellisellä kaudella täytimme haastajatehiksen rivejä. Vaikka edellinen kausi olikin meille hitusen epäonninen, kehityimme aika harppauksin koirakkona. Näin ollen odotankin innolla tulevaa kautta, joka on meidän ensimmäinen kunnollinen kisakausi.

Java on äärimmäisen hauska koira. Se tekee agilityä huikealla palolla ja motivaatiolla ja välillä vähän aivot narikassakin. Nollasta sataan se syttyy noin kahdessa sadasosa sekuntissa, jos kyse on agilitystä. Toistoja se myös jaksaisi vaikka kellon ympäri - toisinsanoen enemmän kuin ohjaajan jalat, joten panostammekin treenatessa määrän sijasta laatuun harjoittelussa. 
Tänä vuonna haetaan lisää varmuutta tekemiseen, hiotaan yhteistyötä ja luonnollisesti pidetään kivaa & nautitaan harrastuksesta. Ainakin valiokakun leivontaan toivon pääseväni, kun kummankin osalta saadaan vaan se viimeinen serti ottaa vastaan tulevan kauden aikana. Kesällä tulemme myös korkkaaamaan arvokisat.

Yaya ja Laura Ölander

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti