Oltiin tuuraamassa 9.4. Teemu Linnan
huipputreeneissä. Tehtiin samoja ratoja kuin Eerikan 16.4.
postauksessa, että tulee nyt vähän toistoa tässä tekstissä.
Mutta kerrotaanpa nyt sitten omat fiilikseni treenistä. Emme siis
olleet saaneet etukäteen tietää esteiden järjestystä. Teemu
kertoi ne treenin aikana.
Alkuun teimme myös sitä ns.
”viivajuoksua”. Todella hyvä jalkojen herättely, jota tulen
varmasti käyttämään treenien aloituksena omissa treeneissä ja
kouluttajanakin. Eli suoralla oli neljä hyppyä. Ensin mentiin kaksi
ja käännös takaisin lähtöpisteeseen, ja sitten kolme ja takaisin
ja neljä ja takaisin. Sitten puolen vaihto lennossa ja sama toiselta
puolelta ohjaten. Yhteensä 25 hyppyä sisältäen suoraa ja tiukkoja
käännöksiä. Ihan todella yksinkertainen treeni, mutta silti niin
haastava! Homma lähti kuitenkin meillä menemään aika hyvin. Jasun
kanssa meillä on aika sama tahti, joten rytmitys ei tässä ollut
suuri ongelma. Mutta puolenvaihtokohta osoittautui meillä
kompastuskiveksi. Oma ajoitus meni puolen vaihdossa pieleen ja siitä
ongelmat lähti kertautumaan. Kieltoja tuli monelle käännöshypylle,
koska ajoitus oli pielessä. Näin sivusilmällä kuinka viereiseltä
kentältä oli ihmisiä tullut katsomaan Teemu-gurun treenirataa.
Jännitin ihan liikaa. Kuitenkin kuulin Teemun kannustavan
tsemppauksen, kasasin itseni ja päästiin ihan voittajina maaliin,
vaikka välillä olin kaatua nurin. Tästä fiiliksestä tässä
Teemun treenissä juuri oli kyse, ja taisimme löytää sen!
Taistelua loppuun asti.
Seuraavaan radanpätkään olimme
saaneet tutustua ihan normaalisti. Se sisälsi pelkästään hyppyjä.
Muutaman takaakierron ja puolen vaihdon. Ihan perus kamaa.
Pääsimmekin sen ihan suht sujuvasti läpi. Radan jälkeen Teemu
kyseli ohjausvalinnoistani. Valssini ovat kuulemma todella sujuvia.
Liikun hyvin, joten Teemun mielestä on ihan turhaa alkaa
brassailemaan ohjauskuvioilla. Kannattaa vaalia sitä, minkä osaa.
Sillä pääsee pitkälle. Lähinnä hän viittasi lopussa tekemääni
vastakäännökseen, jossa kuulemma heti huomasi epävarmuuden.
Kohdan olisi voinut ohjata ihan ilman ilman vastakääntöä,
jolloin koiran vauhti olisi säilynyt sujuvana.
Näiden kahden pätkän jälkeen saimme
paperin, johon oli merkitty kaksi seuraavaa rataa. Nämä piti
opetella muistamaan suoraan paperista ja molemmat kaksi rataa
kerrallaan. Radoista ei nyt jäänyt oikeastaan sen ihmeempää
kerrottavaa. Se oli juuri sitä osaamista ja tasoa, millä tällä
hetkellä olemme. Niin kuin Teemukin sanoi yleisesti treenin alussa,
olimme juuri sillä tasolla, millä olemme huonoimmillamme. Jasu
selvästi väsähti, koska oltiin treenattu edellisenäkin päivänä,
mutta se ei sinänsä kyllä menoon vaikuttanut. Itse kävin läpi
tuntemuksia epävarmuudesta ratojen muistamisessa. Luovutin monesti
ihan liian helpolla, mutta pääsin siihen taistelufiilikseenkin.
Puhtaasti emme tainneet päästä mitään rataa läpi, mutta
tärkeämpää meille ehkä oli se, että virheen jälkeen sain
itseni kasattua.
Näissä radoissa tultiin juuri niihin
inhottaviin fiiliksiin, mitä monesti kisoissa kohtaa. Monesti rataa
miettii vielä rataantutustumisen jälkeenkin, että miten sen ja sen
kohdan ohjaisi. Saattaa muuttaa vielä suunnitelmia ja muistella
miten se nyt menikään ja tuskailee, kun ei meinaa muistaa rataa. Ja
etenkin sitten, kun mentiin ratoja suorittamaan. Monesti tuntee
olonsa epävarmaksi ja se näkyy heti suorituksessa. Tuosta ikävästä
epävarmuuden tunteesta pitäisi päästä eroon ja voittaa sen
taistelemalla. Aina pitäisi yrittää loppuun asti! Tämä on juuri
se kompastuskivi, mihin monesti kisapaikalla ja treeneissä törmää.
Tämä treeni kyllä todellakin osui ja upposi juuri siihen kohtaan.
Sellainen treeni, jollaista en ole kyllä aiemmin päässyt tekemään.
Päällimmäisenä jäi tästä kyllä hyvä tsemppi ja tunnetila,
johon pyrin kyllä nyt pääsemään kisoissakin. Mukava oli myös
kuulla kehuja omasta liikkumisesta ja ihan siitäkin, että
perusohjauksillakin voi päästä pitkälle. Jes!
T. Jonna ja Jasu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti