Tavalliseen tapaan saatiin ratapiirros etukäteen sähköpostiin.
Ratapiirrustuksessa ei ollutkaan juokseva numerointi vaan nuolia ja
koordinaatteja muistuttavia numeroita. Treenipaikkalla selvisi, että
treenit olisivatkin ehkä hiukan tavallisuudesta poikkeavat ja siitä
syystä en julkaise ratapiirrustusta ollenkaan.
Samaan ratapohjaan (2 putkea ja 10 hyppyä) oli suunniteltu useita mahdollisia ratoja ja tarkoituksena oli keskittyä olennaiseen eli suorittaa esteet oikeassa järjestyksessä. Radanrakennuksen jälkeen tutustuttiin kahteen eri rataan. Ensimmäinen oli viivajuoksua eli hyppyjä peräkkäin suorassa linjassa, yhteensä neljä hyppyä. Helppoa eikö vaan? Yhteensä siis 25 hyppyä, ja kaikki käännökset voi ohjata valsseilla.. Onnistuin ryssimään homman jo esteellä nro 3, kun koira jäi ottamatta esteen jälkeen mukaan niin koiran liike jatkui sivussa olevalle hypylle. Uus yritys, katse koiraan ja ohjaa jokainen este vaikka kuinka on kiire eteenpäin. Pisimmillän taidettiin virheettä päästä esteelle nro 16? ei siis lähellekään loppuun saakka. Tässä treenissä sain taas kokea kuinka pakka alkaa leviämään ja leviämään, onnistun pelastamaan ja taas leviää ja leviää.... ja viimein tulee virhe! Meille on hyvin tavallista, että minulla ajoitus myöhässä ja sitten onnistun pari esteväliä pelastamaan tilanteet ja sitten oonkin jo niin paljon myöhässä ettei enää pysty venymään ja pelastamaan. Estevarmuus ja itsenäinen suorittaminen (= meidän omatoimitreenin aihe seuraavan kuukauden ajan) näyttää meillä olevan todellinen kompastuskivi. Hankala olla nopealle koiralle tukena helppojenkin hyppyjen suorittamisessa ja seuraavassa hetkessä juosta koiran kanssa kilpaa seuraavaan paikkaan. Ei onnistu ainakaan minun jaloilla :)
Sujuvasti vaihdettiin siihen seuraavaan treenin mihin oltiin tutustuttu heti aluksi. Tässä treenissä oli mukana jo enemmän poikittaisliikettä, takaakiertoja ja putkia, mutta edelleenkään radassa ei ollut mitään ohjauksellisesti vaikeata. Ihan perusohjauksilla rata oli mahdollista suorittaa. Sen sijaan enemmän oli tekemistä estevarmuuden kanssa, jättää koiran suorittamaan edellistä estettä ja hakee itselleen asemia jo seuraavaa estettä ajatellen muistaen kuitenkin ottaa koiran mukaan :) Mua jännitti enemmän kuin kisoissa. Teemu oli aika vakavana ja sanoi faktat eli aika kriittistähän se palaute oli. Jokunen kielto tuli ja muutama virheellinen rata. Taas sain palautetta luovuttamisesta, miksi et taistele? Jos oot myöhässä niin jalat liikkeelle ja taistelet! Itselle on tullut tunne, että taidan itse olla aika häiriöherkkä. Jos oma sijoittuminen tai koiran linja onkin erilainen kuin oon ajatellut niin oma liike loppuu ja annan virheen tulla. 10 minuuttia täynnä, tauko 20 minuuttia.
Tauon aikana minun tuli opetella paperilta kaksi eri rataa ja suunnitella niihin molempiin ohjaukset. Näihin ratoihin sai tutustua vaan kentän laidalta. Oli kauhean vaikea keskittyä ja saada ajatukset kasaan. Pää ja kroppa kävi kuitenkin aika kovilla kierroksilla ensimmäisen pätkän jälkeen. Miina haukkui, hyppi ja pomppi hihnassa. Piti käydä Miina viemässä ulos, jotta pystyin edes vähän keskittymään. Olen pari kertaa kisoissa unohtanut radan ja se on kyllä niin ällöttävää yhtäkkiä tajuta ettei ole hajuakaan mihin piti seuraavaksi mennä. Nyt oli pelko että käy samoin..
Teemu käski minun aloittaa sattumalta siitä radasta, joka oli jostain syystä minulla paremmin mielessä. Ohjauskuviot oli taas helppoja, mutta edelleen huomiota sai kiinnittää siihen, että muistaa ohjata jokaisen esteen ja ottaa koiran mukaan esteen jälkeen. Ja mitä sitten kävikään? Laitoin Miinan putkeen ja tajuan ettei mulla ole hajuakaan mihin piti mennä. Teemu piti mulle puhuttelun miten voin unohtaa radan! Onkin aika jännä miten paineistuin siitä pikaisesta radan opettelusta niin paljon. Teemu kertoi mikä on seuraava este ja sitten muistinkin radan loppuun saakka.
Sitten vaihdettiin järjestyksessään neljänteen rataan. Tämän radan muistinkin lopulta paremmin kuin sen ensimmäisen. Tällä radalla oli enemmän ansoja ja ihan pienillä viilauksilla, kuten olkapään kääntämisellä, sain Miinan kääntymään tiukemmin jolloin oikea este tuli ensisijaiseksi vaihtoehdoksi suorittaa. Koko treenin paras ratasuoritus tuli tällä ratapätkällä viimeisellä vedolla. Olin ärsyyntynyt, sisuuntunut ja täynnä taistelutahtoa. Tämä on se mielentila, johon minun pitäisi itseni aina saada treeneissä ja kisoissa.
Todella opettavainen treeni. Perusasioita paineen alla, kestääkö kantti, riittääkö kunto, onnistuuko keskittyminen, muistaako radan, yrittääkö loppuun saakka, runttaa, hajoaako pakka?
Teemun opit meille tiivistettynä
1. Jokainen este on ohjattava
2. Katso koiraa
3. Liiku
4. Taistele
Samaan ratapohjaan (2 putkea ja 10 hyppyä) oli suunniteltu useita mahdollisia ratoja ja tarkoituksena oli keskittyä olennaiseen eli suorittaa esteet oikeassa järjestyksessä. Radanrakennuksen jälkeen tutustuttiin kahteen eri rataan. Ensimmäinen oli viivajuoksua eli hyppyjä peräkkäin suorassa linjassa, yhteensä neljä hyppyä. Helppoa eikö vaan? Yhteensä siis 25 hyppyä, ja kaikki käännökset voi ohjata valsseilla.. Onnistuin ryssimään homman jo esteellä nro 3, kun koira jäi ottamatta esteen jälkeen mukaan niin koiran liike jatkui sivussa olevalle hypylle. Uus yritys, katse koiraan ja ohjaa jokainen este vaikka kuinka on kiire eteenpäin. Pisimmillän taidettiin virheettä päästä esteelle nro 16? ei siis lähellekään loppuun saakka. Tässä treenissä sain taas kokea kuinka pakka alkaa leviämään ja leviämään, onnistun pelastamaan ja taas leviää ja leviää.... ja viimein tulee virhe! Meille on hyvin tavallista, että minulla ajoitus myöhässä ja sitten onnistun pari esteväliä pelastamaan tilanteet ja sitten oonkin jo niin paljon myöhässä ettei enää pysty venymään ja pelastamaan. Estevarmuus ja itsenäinen suorittaminen (= meidän omatoimitreenin aihe seuraavan kuukauden ajan) näyttää meillä olevan todellinen kompastuskivi. Hankala olla nopealle koiralle tukena helppojenkin hyppyjen suorittamisessa ja seuraavassa hetkessä juosta koiran kanssa kilpaa seuraavaan paikkaan. Ei onnistu ainakaan minun jaloilla :)
Sujuvasti vaihdettiin siihen seuraavaan treenin mihin oltiin tutustuttu heti aluksi. Tässä treenissä oli mukana jo enemmän poikittaisliikettä, takaakiertoja ja putkia, mutta edelleenkään radassa ei ollut mitään ohjauksellisesti vaikeata. Ihan perusohjauksilla rata oli mahdollista suorittaa. Sen sijaan enemmän oli tekemistä estevarmuuden kanssa, jättää koiran suorittamaan edellistä estettä ja hakee itselleen asemia jo seuraavaa estettä ajatellen muistaen kuitenkin ottaa koiran mukaan :) Mua jännitti enemmän kuin kisoissa. Teemu oli aika vakavana ja sanoi faktat eli aika kriittistähän se palaute oli. Jokunen kielto tuli ja muutama virheellinen rata. Taas sain palautetta luovuttamisesta, miksi et taistele? Jos oot myöhässä niin jalat liikkeelle ja taistelet! Itselle on tullut tunne, että taidan itse olla aika häiriöherkkä. Jos oma sijoittuminen tai koiran linja onkin erilainen kuin oon ajatellut niin oma liike loppuu ja annan virheen tulla. 10 minuuttia täynnä, tauko 20 minuuttia.
Tauon aikana minun tuli opetella paperilta kaksi eri rataa ja suunnitella niihin molempiin ohjaukset. Näihin ratoihin sai tutustua vaan kentän laidalta. Oli kauhean vaikea keskittyä ja saada ajatukset kasaan. Pää ja kroppa kävi kuitenkin aika kovilla kierroksilla ensimmäisen pätkän jälkeen. Miina haukkui, hyppi ja pomppi hihnassa. Piti käydä Miina viemässä ulos, jotta pystyin edes vähän keskittymään. Olen pari kertaa kisoissa unohtanut radan ja se on kyllä niin ällöttävää yhtäkkiä tajuta ettei ole hajuakaan mihin piti seuraavaksi mennä. Nyt oli pelko että käy samoin..
Teemu käski minun aloittaa sattumalta siitä radasta, joka oli jostain syystä minulla paremmin mielessä. Ohjauskuviot oli taas helppoja, mutta edelleen huomiota sai kiinnittää siihen, että muistaa ohjata jokaisen esteen ja ottaa koiran mukaan esteen jälkeen. Ja mitä sitten kävikään? Laitoin Miinan putkeen ja tajuan ettei mulla ole hajuakaan mihin piti mennä. Teemu piti mulle puhuttelun miten voin unohtaa radan! Onkin aika jännä miten paineistuin siitä pikaisesta radan opettelusta niin paljon. Teemu kertoi mikä on seuraava este ja sitten muistinkin radan loppuun saakka.
Sitten vaihdettiin järjestyksessään neljänteen rataan. Tämän radan muistinkin lopulta paremmin kuin sen ensimmäisen. Tällä radalla oli enemmän ansoja ja ihan pienillä viilauksilla, kuten olkapään kääntämisellä, sain Miinan kääntymään tiukemmin jolloin oikea este tuli ensisijaiseksi vaihtoehdoksi suorittaa. Koko treenin paras ratasuoritus tuli tällä ratapätkällä viimeisellä vedolla. Olin ärsyyntynyt, sisuuntunut ja täynnä taistelutahtoa. Tämä on se mielentila, johon minun pitäisi itseni aina saada treeneissä ja kisoissa.
Todella opettavainen treeni. Perusasioita paineen alla, kestääkö kantti, riittääkö kunto, onnistuuko keskittyminen, muistaako radan, yrittääkö loppuun saakka, runttaa, hajoaako pakka?
Teemun opit meille tiivistettynä
1. Jokainen este on ohjattava
2. Katso koiraa
3. Liiku
4. Taistele
T. Eerika ja Miina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti