Jennalla oli tällä kertaa tarjolla varsin vauhdikas baana, jossa pääsi tekemään töitä jokseenkin suoraviivaisesti ja koirakin revittelemään ajoittain jopa huolella. Oma rataantutustuminen jäi enemmänkin radan pikavilkaisuksi, kun saavuin Turun reissulta vartin aiottua myöhemmin, mutta onneksi siitä huolimatta ehdin näihinkin geimeihin mukaan. Muuri oli vaihtanut pituuden paikalle ja vitoshyppy normihypyksi oli selkeimmät havainnot, jotka kannatti verkkokalvoille tallentaa piiroksesta poiketen.
Ilmeisesti pikavilkaisu -taktiikka sopii meille, kun pyyhkäistiin kepeille asti ihan ykkösellä puhtaasti ja siinäkään ei olisi ollut mitään muuta kuin ohjaaja olisi jaksanut vaan käskyttää ne kepit. Jälkeenpäin kuulin, että nuo baanan varrella tyrkyllä olevat putkiansat oli viritelty hitusen Javaa silmällä pitäen, mutta kaikkien yllätykseksi tämä kenttien vapaamielinen rallattaja ei täkyyn tarttunutkaan. Joskus siis näinkin päin, kun koira ei edes vilkuile vääriä vaihtoehtoja.
Alku meni näppärästi pakkovalssilla ja siitä ehti sitten hyvin vastakäännökseen vitoselle. Nopea takaakiertoon tuuppaus ja sitten vaan maagista eteen käskyä otuksen karvaisiin korviin asti. 9 muuri oli yllättävän helppo merkata kaukaakin koiralle, josta pääsikin vääntämään valsseja seuraavalle pätkälle. Kokeiltiin tätä vaihtoehtoa myös kierrättämällä 13 oikean kautta ihan vaan hämyesteiden takia, mutta Java fiksuna poikana arvasi tämänkin ja jätti vallan väärät esteet rauhaan.
17 hyppy meni saksalaisella, jotta ehti itse saamaan edes hitusen etumatkaa putken ajaksi, jotta olisi sitten liikkeellä ja käskyllä selkeästi kepit indikoimassa. Eikä koiralla näyttänyt olevaan mitään vaikeuksia, vaan se pujotteli keppejä jopa ihan huvikseen putken kautta, kun oikein oli kone lämpimänä. Toisen kerran kepeille tultaessa testasimme törkkäyksen selkeästi paremmaksi, kun koira sai jääädä rauhassa suorittamaan A:ta ja itse ehti hyvin kipittää kepeille sillä välin.
Rata oli jopa varsin helppo viimeaikaiseen vääntöön verrattuna, joten ihan kiva välillä tehdäkkin treenejä, jotka pystyy jopa muistamaan sillä vilkaisullakin ja toisaalta taas koirakin saa tuulettaa pääkoppaa viilettämällä koko radan mitalta. Ja ainakin meille silkkaa plussaa, että koirakin malttaa keskittyä niihin ratapiiroksessa merkittyihin esteisiin sen sijaan, että kentältä haetaan aivan kaikki putket ja hypyt järjestyksestä ja suoritussuunnalta huolimatta.
T. Satu & Java
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti