En ollutkaan päässyt edellisiin Jennan treeneihin
Säteen juoksun takia, joten odotin treenejä innolla. Jenna kertoi, että treenin
idea olisi tehdä sujuvaa ja vauhdikasta rataa. Omat suunnitelmani radan suhteen
vaihdettiin osittain nopeampiin ja toimivampiin ratkaisuihin, joita en ehkä
itse oli keksinytkään.
Ensimmäisestä putkesta hypylle 5. ajattelin ensin piirrustuksenkin pohjalta tehdä viskileikkauksen. Kunnes sitten Jennan herättelemänä itsekin hoksasin viskileikkauksen hitauden persjättöön verrattuna! Itse vaan aina pelkään, että tulee törmäys Säteen kanssa tuollaisissa tilanteissa, sillä kerran olen kunnolla Säteeseen kompastunut vastaavassa tilanteessa ja katsellut sitten kivituhkaa lähietäisyydeltä.
Oma "paha tapani" on jäädä ihastelemaan Säteen menoa ja saatella hänet hyvin läheltä mm. takaakiertoihin. Niinpä keskityimme erityisesti esteellä 8 takaakiertoon lähettämiseen. Eli piti kuvitella miten koira olisi keilapallo ja onnistuihan se lähettäminen "keilaamalla" lopulta lähes edelliseltä esteeltä. Samaan kohtaan harjoiteltiin myös vastakäännöstä.
Meille vaikein kohta oli pujottelun jälkeinen putkenpää. Säde ei millään hoksannut mennä putkeen kun seisoin pujottelun lopun ja putken suun välissä. Tätä sitten harjoiteltiin ja lopulta Säde hoksasi asian ja muisti sen vielä seuraavan päivän treeneissä samankaltaisessa kohdassa.
Jennan treeni oli ihanan vauhdikas ja opetti taas katsomaan sitä, mistä niitä sekunteja pystyy repimään pois. Ja itse sain lisää rohkeutta mennä tilanteisiin vauhdilla, kuten tuo persjättökohta ensimmäisen putken jälkeen. Sekä luottamusta siihen, että Säde osaa kaukaakin lähteä takaakiertoihin
Ensimmäisestä putkesta hypylle 5. ajattelin ensin piirrustuksenkin pohjalta tehdä viskileikkauksen. Kunnes sitten Jennan herättelemänä itsekin hoksasin viskileikkauksen hitauden persjättöön verrattuna! Itse vaan aina pelkään, että tulee törmäys Säteen kanssa tuollaisissa tilanteissa, sillä kerran olen kunnolla Säteeseen kompastunut vastaavassa tilanteessa ja katsellut sitten kivituhkaa lähietäisyydeltä.
Oma "paha tapani" on jäädä ihastelemaan Säteen menoa ja saatella hänet hyvin läheltä mm. takaakiertoihin. Niinpä keskityimme erityisesti esteellä 8 takaakiertoon lähettämiseen. Eli piti kuvitella miten koira olisi keilapallo ja onnistuihan se lähettäminen "keilaamalla" lopulta lähes edelliseltä esteeltä. Samaan kohtaan harjoiteltiin myös vastakäännöstä.
Meille vaikein kohta oli pujottelun jälkeinen putkenpää. Säde ei millään hoksannut mennä putkeen kun seisoin pujottelun lopun ja putken suun välissä. Tätä sitten harjoiteltiin ja lopulta Säde hoksasi asian ja muisti sen vielä seuraavan päivän treeneissä samankaltaisessa kohdassa.
Jennan treeni oli ihanan vauhdikas ja opetti taas katsomaan sitä, mistä niitä sekunteja pystyy repimään pois. Ja itse sain lisää rohkeutta mennä tilanteisiin vauhdilla, kuten tuo persjättökohta ensimmäisen putken jälkeen. Sekä luottamusta siihen, että Säde osaa kaukaakin lähteä takaakiertoihin
T. Riikka ja Säde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti