Huipputehiksellä oli sama rata kuin haastajilla 13.11.
Tässä täydennystä ja omaa näkökulmaa Sadun kirjoittamaan viime viikon juttuun.
Alkusuoralla nähtiin monia hyviä ohjausvaihtoehtoja. Joko ohjaaja valmiina kolmoshypyn takana pakkovalssilla tai vaihtoehtoisesti liikkuva pakkovalssi kakkos- ja kolmoshyppyjen välistä kolmoshypyn taakse, jota Sari Vähäniitty itse suositteli. Kolmas oikein toimiva vaihtoehto oli takaatyöntö kolmosesteelle ja siitä itsenäinen lähetys pimeään putkeen. Hyvä harjoitus, tämän tyyppisiä kohtia on kisoissa paljon.
Kasiputki oli sen verran hämärässä hallin nurkassa, että siihen sai ohjata huolellisesti. Sen jälkeen saikin juosta tosissaan, että ehti tekemään kunnon jarrutuksen ennen pituutta. Koirat tulivat yllättävän kovaa pussista pituudelle. Tästä sain omakohtaista kokemusta kun Tico ensimmäisellä yrittämällä lensi kuin leppäkeihäs pituudelta kohti kuuta. Kunnon jarrutus ennen pituutta auttoi asiaa kummasti.
Radan jatkon kannalta ohjaajan oli ehdottomasti hyvä päästä vaihtamaan puolta ennen keppejä. Toimiva vaihtoehto oli tuo mainitsemani kunnon jarrutus ennen pituutta, valssi ennen keppejä ja ohjaajan siirtyminen samalla keppien toiselle puolelle. Muitakin ohjausvaihtoehtoja nähtiin. Mieleen painuvin oli Riikan ja Säteen suoritus, jossa koira vain käännettiin perusohjauksella pituudelta kepeille, maltettiin odottaa kunnes se oli pujotellut muutaman keppivälin, minkä jälkeen ohjaaja siirtyi keppien toiselle puolelle. Vaatii harjoittelua, mutta Säde suoriutui tästä aivan mestarillisesti.
Tämän tyyppisissä vaikeissa puolenvaihdoissa keppisuorituksen aikana voidaan pitää hyvänä nyrkkisääntönä, että koira kestää puolenvaihtoja parhaiten keppisuorituksen puolivälissä keppien 5 - 8 kohdalla. Ainakaan kokemattomalla koiralla puolta ei kannata vaihtaa ihan keppisuorituksen alussa eikä lopussa.
Kohta 14-15-16 oli myös mielenkiintoinen ja tässä koirat pääsivät näyttämään mielikuvitustaan, miten putkeen voi livahtaa. Veiko taisi testata Henrikan hermoja näyttämällä kolmekin eri variaatiota, mistä kaikista väleistä putkeen voi juosta. Tässä tärkeää oli, että ennen estettä 14 ei saanut olla rintamasuunta auki kohti putkea, vaan koira piti ottaa kunnolla haltuun. Esteen 15 hyppy levähti helposti. Parhaat suoritukset nähtiin kun ohjaaja ehti mennä niistämään koiran esteen 15 yli.
Seuraava pätkä esteelle 21 saakka ei tuottanut kummempia ongelmia. Esteeltä 20 tulee varsin looginen ja hyvä linja putken 21 kauempaan päähän.
Seuraavalla suoralla 22-25 nähtiin monenmoisia hyviä vaihtoehtoja. Itse tein esteen 23 takaakierto-niistona keppien puoleiselta puolelta. Siitä pääsi hyvin jatkamaan vedättämällä koiraa esteelle 24 ja lähettämällä esteelle 25 takaakiertoon seinän puolelta, jolloin koiralle tuli hyvä linja esteen 26 kautta putkeen.
Ja lopuksi vielä puomille, joka tietenkin harjoituksen kannalta piti tehdä leijeröintinä pituuden ja pussin väärältä puolelta... ihan vain huviksi :o) Kivat treenit ja parempi mieli, niin kuin Sarin treenien jälkeen aina.
Alkusuoralla nähtiin monia hyviä ohjausvaihtoehtoja. Joko ohjaaja valmiina kolmoshypyn takana pakkovalssilla tai vaihtoehtoisesti liikkuva pakkovalssi kakkos- ja kolmoshyppyjen välistä kolmoshypyn taakse, jota Sari Vähäniitty itse suositteli. Kolmas oikein toimiva vaihtoehto oli takaatyöntö kolmosesteelle ja siitä itsenäinen lähetys pimeään putkeen. Hyvä harjoitus, tämän tyyppisiä kohtia on kisoissa paljon.
Kasiputki oli sen verran hämärässä hallin nurkassa, että siihen sai ohjata huolellisesti. Sen jälkeen saikin juosta tosissaan, että ehti tekemään kunnon jarrutuksen ennen pituutta. Koirat tulivat yllättävän kovaa pussista pituudelle. Tästä sain omakohtaista kokemusta kun Tico ensimmäisellä yrittämällä lensi kuin leppäkeihäs pituudelta kohti kuuta. Kunnon jarrutus ennen pituutta auttoi asiaa kummasti.
Radan jatkon kannalta ohjaajan oli ehdottomasti hyvä päästä vaihtamaan puolta ennen keppejä. Toimiva vaihtoehto oli tuo mainitsemani kunnon jarrutus ennen pituutta, valssi ennen keppejä ja ohjaajan siirtyminen samalla keppien toiselle puolelle. Muitakin ohjausvaihtoehtoja nähtiin. Mieleen painuvin oli Riikan ja Säteen suoritus, jossa koira vain käännettiin perusohjauksella pituudelta kepeille, maltettiin odottaa kunnes se oli pujotellut muutaman keppivälin, minkä jälkeen ohjaaja siirtyi keppien toiselle puolelle. Vaatii harjoittelua, mutta Säde suoriutui tästä aivan mestarillisesti.
Tämän tyyppisissä vaikeissa puolenvaihdoissa keppisuorituksen aikana voidaan pitää hyvänä nyrkkisääntönä, että koira kestää puolenvaihtoja parhaiten keppisuorituksen puolivälissä keppien 5 - 8 kohdalla. Ainakaan kokemattomalla koiralla puolta ei kannata vaihtaa ihan keppisuorituksen alussa eikä lopussa.
Kohta 14-15-16 oli myös mielenkiintoinen ja tässä koirat pääsivät näyttämään mielikuvitustaan, miten putkeen voi livahtaa. Veiko taisi testata Henrikan hermoja näyttämällä kolmekin eri variaatiota, mistä kaikista väleistä putkeen voi juosta. Tässä tärkeää oli, että ennen estettä 14 ei saanut olla rintamasuunta auki kohti putkea, vaan koira piti ottaa kunnolla haltuun. Esteen 15 hyppy levähti helposti. Parhaat suoritukset nähtiin kun ohjaaja ehti mennä niistämään koiran esteen 15 yli.
Seuraava pätkä esteelle 21 saakka ei tuottanut kummempia ongelmia. Esteeltä 20 tulee varsin looginen ja hyvä linja putken 21 kauempaan päähän.
Seuraavalla suoralla 22-25 nähtiin monenmoisia hyviä vaihtoehtoja. Itse tein esteen 23 takaakierto-niistona keppien puoleiselta puolelta. Siitä pääsi hyvin jatkamaan vedättämällä koiraa esteelle 24 ja lähettämällä esteelle 25 takaakiertoon seinän puolelta, jolloin koiralle tuli hyvä linja esteen 26 kautta putkeen.
Ja lopuksi vielä puomille, joka tietenkin harjoituksen kannalta piti tehdä leijeröintinä pituuden ja pussin väärältä puolelta... ihan vain huviksi :o) Kivat treenit ja parempi mieli, niin kuin Sarin treenien jälkeen aina.
T. Anne ja Tico
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti