Pitkästä aikaa haastajatehiksen treenit! Janne oli laatinut meille haasteellisen radan, jossa estevälit olivat pitkiä ja jossa myös ohjaajat sai pistellä jalkaa toisen eteen ihan kiitettävästi. Monen kohdalla jouduttiinkin toteamaan, että kyllä ne koirat vaan ne kilpajuoksutilanteet voittaa, ei voi mitään. Eli täytyykin pyrkiä muilla keinoilla olemaan ajoissa!
Nuukin kanssa oli alkuun pientä sähläystä lähdössä, mutta hyvin lopulta päästiin liikkeelle. Parhaiten toimi taaksetyöntö kakkoselle ja sokkari ennen putkea. Nuuk irtoaa luonnostaan aika hyvin, joten sillä ei ollut ongelmaa putkeen irtoamisen kanssa. Huolimatta reippaasta liikkeellelähdöstä, olin kuitenkin myöhässä vitoshypyllä, tosin meninkin jatkon kannalta suotta ihan liian pitkälle kääntämään Nuukia. Niinpä seuraavilla toistoilla lähetin vitoshypylle jääden itse hieman jälkeen ja voimakkaalla omalla liikkeellä otin koiran mukaan (eikä Nuuk kertaakaan lipsahtanut putkeen!). Tämän jälkeen lähetin sen omatoimisesti hakemaan seuraavaa kahta hyppyä, jolloin itse sain mukavasti etumatkaa, jotta ehdin ohjaamaan putken jälkeistä takaakiertoa. Hieman tässä täytyi tehdä toistoja, jotta saatiin homma toimimaan halutulla tavalla, mutta lopulta onnistuttiin.
Kymppihypyn jälkeen vaadittiin hieman malttia, jotta koiran sai linjattua hyppäämään seuraavan hypyn oikein, sillä herkästi koirat, Nuuk muiden mukana, lipsahti takaakiertoon. Samoin puomille lähetykseen otettiin hieman malttia, jottei Nuuk sujahtanut suoraan putkeen. Tämä toimi hyvin ja puomin jälkeen pyrittiin pitämään etäisyyttä koiraan ja jälleen vain lähettämään hypyille 15 ja 16, jotta saatiin etumatkaa taas putken jälkeisen hypyn ohjaamiseen.
Hypylle 19 toimi meillä parhaiten lopulta vastakääntö ja sen jälkeen reipas lähetys, jottei Nuuk ehtinyt kuitenkaan kääntyä ihan liikaa. Kepeille pyrittiinkin sitten vaan jättämään tilaa, jotta koira saa ne itsenäisesti rauhassa hakea. Kepeillä Nuuk loisti, se haki hienosti sisään, vaikka kuinka pyörin ja kaikin puolin (tahattomasti) häiritsin sitä, kun olin ihan suunnista sekaisin. Viime aikojen keppitreeni on siis tehnyt tehtävänsä! Hypyn 21 jälkeen sokkari ja hypylle 22 napakka jaakotus ja vedolla koira putkeen. Tässäkin oli tekemistä, mutta lopulta onnistuttiin.
Eniten jäätiin hiomaan kuitenkin putken jälkeistä hyppyä ja tiukkaa käännöstä sen jälkeen. Nuukilla on tapana kaarrattaa tämän tyyppisissä kohdissa ja niin se teki nytkin. Parhaiten saatiin Nuuk kääntymään niin, että jo ajoissa ennen sen ponnistusta olin täysin kääntyneenä seuraavaan menosuuntaan, ja taas kerran tiukalla liikkeellelähdöllä otin sen käännöksestä mukaani. Olen aiemmin ehkä liikaakin keskittynyt jarrukäskyyn ja epähuomiossa sitten ohjannut hutiloiden näissä tilanteissa.
Eli eipä tässä sitten muuta kuin treenaamaan!
T. Unnu ja Nuuk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti