Rata tuli sähköpostiin ilman numeroita. Hmmm, onko tähän
koira haudattuna? No ei ollut sen kummempaa koiraa. Tarkoituksena oli siis vain
näin sm-kisojen alla ottaa vähän kisanomaisempaa treeniä ja radanrakennuksen jälkeen
saatiin tutustua rataan se 5 minuuttia. Jokainen sai päättää oman treeninsä
koostumuksen tämän hetkisen treenisuunnitelmansa pohjalta; tehtiin siis joko
pätkiä tai nollatreeniä.
Esteitä oli se 27 kpl, mutta päätin ottaa pohjalle
kisanomaisen treenin esteelle 20 asti. Ja nollatreeni siitä sitten tuli, vaikka
vedin liikaa Romeota itseeni päin hypyllä 16 ja se meinasi lukita 17 putken.
Äänenkäytölle tilanne pelastui ja päästiin hypyn 16 kautta putkelle 17 ja
maaliin puhtaalla radalla.
Sitten rataa katsottiin pätkissä. Ensimmäinen tarkkuutta
vaativa kohta oli hyppy 3. Takaakierron merkattuaan tuli ohjaajan lähteä
reippaasti liikkeelle ja ottaa koira päällejuoksulla mukaan. Tässä onnistuimme
heti ensi yrittämällä, vaikka minulla on tapana jäädä munimaan esteille ja
ihailemaan kuinka hyvin se koira sinne taakse lähtikään. Onnistuin jopa kerran
liikkumaan edestä niin äkkiä pois, ettei Romeo edes tullut hypyn yli. Avain
päällejuoksun onnistumiseen ei siis tosiaan ole pelkästään se merkkaava käsi
vaan myös katse.
Seuraava kohta, jota lähemmin tarkasteltiin, oli hypyltä 6
putkeen 7. Jälleen sorruin vanhoihin tapoihin ja pidin Romeota turhan kauan
kädessä ennen vapauttamista putkeen. Romeo kun kuittaa ohjausvihjeet todella
nopeasti eikä sitä tosiaan tarvitse montaa metriä roikottaa kädessä kiinni,
että varmasti menee oikein. Taas tuli muistutus samasta vanhasta; luota
koiraan!
10-12 välissä meinasi mennä munimiseksi, mutta ehdin kuin
ehdinkin tekemään persjätön väliin 11-12. Ajoissa vaan liikkeelle hypyltä 10 ja
saman tien muistaa aloittaa persjättö. Hypystä 10 selvisi vain nopealla
kuitilla riman päällä ja menoksi.
Samaa kädessä roikottamista harrastin hypyltä 15 hypylle 16.
Kun alun nollaradan jälkeen otettiin ko. kohta uusiksi, pidin koiraa taas
kädessä kiinni ihan turhia aikoja. Hypyn 15 jälkeen riitti yksi merkki ja
vapautus hypylle 16. Hypyltä 16 olisi varmasti vedolla tullut putkeen 17, mutta
päätin siihen kuitenkin valssin vääntää.
Nollatreenin ja haastavien kohtien hiomisen jälkeen
keskityimme vielä lopun 7 hyppyyn omana osanaan. Suuria vaikeuksia oli ajoittaa
valssi hypylle 20 oikein. Hoh hoh… Onnetonta liikkumista. Saatiin se varmaan
viidennellä toistolla toimimaan. Paremmalta tuntui ja näytti takanaleikkaus
hypylle 21, pyöritys 22 ja luukutus täysiä 25 takaakierrolle. Tein niiston
hypylle 26, mutta se oli sen verran sivussa linjalta, että pakkovalssi olisi
voinut olla meillekin se toimivampi vaihtoehto. Ainakin parilla koirakolla se
toimi sangen hienosti siihen kohtaan. Tätä emme kuitenkaan ehtineet kokeilla.
Loppuun halusin vielä kerran koko radan läpi esteelle 20,
kun nuo muutamat tarkkuutta vaativat kohdat oli katsottu. Nollaa pukkasi ja
rata tuntui todella sujuvalta ja suoraviivaiselta; ei ylimääräisiä kaarroksia
ja kädessä pitoja. Lopun 7 hyppyä jätimme omatoimitreenattavaksi; jos saisi sen
pakkovalssinkin testattua.
Parasta koko treenissä oli kuitenkin se, että yksikään rima
ei tullut alas! Kolisteli muutamaa, mutta ei tiputtanut. Happy happy happy!
T. Elina & Romeo
Kuva: (c) Samuli Miettinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti