Janne Karstusen huipputehistreenit 17.12.2013

Vuoden viimeiset treenit mentiin Janne Karstusen radalla. Pääsin siis haastajana tuuraamaan huippujen treenejä.


Rata vaikutti paperilla jo kiinnostavalta ja tiedostin jo silloin, että haastetta on tiedossa. Paperiin verrattuna kepit alkoivat 5 putken ekan pään kohdalta ja 8 hyppy oli hieman käännetty toiseen kulmaan.


Haasteet alkoivat meillä jo 3-4 hypyillä. Jostain syystä Elli ei osaa linjata itseään 65 rimoilla hyvään kulmaan, vaan tiputtaa rimat. Samoin 5 putkeen vienti vedolla tuotti kamalasti ongelmia. En vaan uskaltanut juosta suoraan, vaan katseella työnsin koiran aina väärään päähän putkea. Ideana oli siis sijoittua jo heti alkuun 3 esteen tuntumaan ja sieltä juosta suoraan keppien kauempaa päätä kohden.


Esteet 6-16 ei tuottaneet ongelmia. Vaikka aluksi jäinkin liikaa odottelemaan 9 putkelle, niin siitä huolimatta sain rytmittämällä siistin käännöksen esteille 12 ja 13. Oikealla liikkeelle lähdöllä putkelta kerkesin tekemään 13 hypylle siistin niiston. 16-17 vienti onnistui parhaiten puolivalssilla.


Pienen tauon jälkeen jatkoimme tahkoamista esteeltä 16 eteenpäin. Yllättävää kyllä 19 putkelle vienti vedolla ei tuottanut ongelmia. Esteellä 20 vaadittiin koiralta esteosaamista, koska pituus piti vain merkata ja hypyn 21 taakse tehdä joko sokkari tai valssi. Meillä valssi toimi parhaiten. Vaikka okseri olikin seinään ei rimat lennelleet ollenkaan. Sain todella hienosti pelkällä rytmityksellä Ellin kääntymään tiukasti puomille. Yllätyksenä tuli myös se, että esteet 25-27 ei tuottaneet ongelmia. Kerrankin olin ajoissa sokkareitteni kanssa. Kepeille kokeilin  takaaleikkausta ja sokkaria, molemmat toimivat meillä.Hyppyä 30 kokeiltiin niin niistolla kun suoraan hyppäämisellä, eikä sillä ollut merkitys 31 keppien hakuun. 31 kepeille tein loppuun jälleen sokkarin. 33 hypylle tein päälle sokkarin, joka toimi loistavasti. Elli alkaa siis kestämään hienosti sokkarit, kunhan muista olla ajoissa.Kerrankin oli aikaa katsoa muutama koirakko enne meitä ja samalla katsoa mitä muita ohjauksia eri esteille saattoi tehdä. Tässä pieni muistio eri ohjauksista eri esteille ja mitä piti varoa missäkin kohtaa.

4-5 sokkari tai veto (ei vastakättä)
6 huolellinen vienti kepeille, ettei koira ampunut pituudelle.
13 niisto
16-17 puolivalssi
18-19 sokkari tai veto
20 piti merkata huolellisesti, jotta koira ei tulisi pituuden ohi/ hyppäisi huolimattomasti
25-26 sokkari 26 taakse, vastakäännös 25+ 26 sokkari
27-28 päällejuoksu+ takaaleikkaus tai sokkari+sokkari keppien loppuun
30 niisto tai suoraan hyppy
31 loppuun sokkari, valssi tai merkki hypyn 32 taakse
33 sokkari tai serpenttini kuviolla vienti 32- 34 hypylle
Läksynä meille edelleen takaatyöntöjä 65 rimoilla ja putkenpää ohitukset vedoilla.

 

T. Minna ja Elli

Janne Karstusen haastajatehistreenit 10.12.2013

Joku minulle jossain agility-kisoissa sanoi, että parhaimmillaan agility näyttää siltä kuin ohjaaja tanssisi koiran kanssa. Ja melkeinpäs voin tuon allekirjoittaa. Parhaimmillaan ohjaajan liike on sulavaa ja pehmeää, koirakon yhteistyö saumatonta.

Unnu ja Nuuk
(Kuva: Saara Kattainen)

 

Unnu ja Nuuk

(Kuva: Saara Kattainen)

 

 

Johanna ja Lotto

(Kuva: Saara Kattainen)

 

 

Janne seuraa huolella Loton hyppäämistä
(Kuva: Saara Kattainen)

 

Noh.. Meidän tämän kertaisen tehis-treenin jälkimainingeissakin voin todeta, että nämä eivät olleet sellaiset sujuvat ja sulavat treenit meidän osalta. Mikä kumma Murhyn laki se on, että sen kerran kun olisi ollut kiva päästä julkisesti hehkuttamaan hyviä treenejä blogi-kirjoituksen muodossa.. ne treenit eivät sitten niin hyvät olleet, että ihan hehkuttaa voisi?!

Janne oli suunnitellut hyvän radan, jossa oli eritoten yksi vallan hankala kohta meille. Mutta onneksi  tällaisestakin treeni-kerrasta voi kuitenkin oppia paljon. Ihan ensimmäiseksi voin suositella treenien videokuvaamista.. aina! Tätäkin treenikertaa videolta katsoessa havaitsin, ettei se treeni mennyt niin huonosti kuin mikä oli päällimmäinen tunne treeneistä lähtiessä.

 

Pääsimme Isakin kanssa melko lailla kivuttomasti putkeen numero 10. Selvitimme pahahkon 8.putki ansan tuossa pituuden (5) jälkeen. Ja tästä ei voi olla kuin erityisen iloinen! Ongelmat alkoivat kohdassa 11-13. Tätä välistävetoa jouduimme jauhamaan enemmän kuin oma sielu olisi sietänyt. Rimat lensi ja toistoista huolimatta onnistumisia ei saatu. Isak haluaa suorittaa aina täydessä vauhdissa ja esteitä nuollen ja jotta se pystyisi siihen pitäisi ohjaajan olla oikeasti ajoissa! Ja se tuntui nyt mahdottomalta tehtävältä. Välistävetoja ollaan kyllä treenattu vaikka kuinka.. mutta vaikeita ne ovat yhä vain.

Sitten radanpätkä esteeltä 14-22. Isak suoritti varmat kepit haastavasta kulmasta, tein kepeille persjätön ja Isak kesti sen myös hyvin. Erinäisiä hiomisia vaati kohta 16 ja 17, kun itselle tuli kauhea sisäsyntyinen tarve tehdä joku vastakäännöksen tapainen? Siis ihan peruskäännöksellä olin tarkoittanut kohdan suorittaa 16 esteen takaalähetyksen jälkeen, mutta kroppa ei suostunut sellaista alkuun millään tekemään. Myös kohtaa 20-21 hioimme. Tässä pyrkimyksenä saada mahdollisimman tiukka käännös Isakille hypyllä 20. Esteet 23-24 tuottivat saman välistäveto-murheen kuin aiempi ja vaikka selvisimmekin lopulta A:n alastulolle (25). Ei yhteistyömme tällä kertaa ollut erityisen sujuvaa.

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Onni on kuitenkin terve koira ja huominen on uusi päivä! Vai mitä?! ;-)

Terkuin,

 

Saara ja Isak

 



Isak kiitää

(Kuva: Johanna Mankinen)



Janne Karstusen huipputehistreenit 3.12.2013

 

Olipa kivan haastava rata, niin kuin yleensäkin Jannen treeneissä. Ikävä kyllä meidän treenaamista haittasi rimojen tiputtelu, joten keskittyminen itse rataan ei kunnolla onnistunut ohjaajalta, eikä koiralta. Meillä oli treenissä kolme selkeää ongelmakohtaa, mutta saimme kuitenkin tehtyä monia hyviä pätkiä.

 

Nuutin kanssa ensimmäinen vaikeus oli se iän ikuinen keppien avokulma. Jos linjaa ei keinun jälkeen kunnolla suoristanut, ampui Nuutti suoraan toiseen, tai kolmanteen keppiväliin. Muutaman toiston jälkeen saimme kuitenkin linjan kuntoon, ja Nuutti etsi hyvin oikean välin. Seuraava ongelmakohta oli esteet 20-22, missä lähes kaikilla ryhmäläisillä oli vääntöä. Ohjasin Nuutin niin, että tein selkeän vekin muurin jälkeen, jotta linja putkeen oli toimiva, sitten lähetin Nuutin kauempaa, jäin A:n vasemmalle puolelle ja tein hypylle 22 poispäinkäännöksen. Suurempi osa ryhmäläisistä jäi A:n oikealle puolelle, ja teki joko valssin ennen putkea, tai ohjasi koiran vedolla putkeen. Mitä ikinä näistä mainituista ohjaustekniikoista käytti, valitsi koira helposti oikealla puolella olevan hypyn putken sijasta. Nuuttikin päätyi sinne muutamaan otteeseen, mutta tarpeeksi vahvalla vekillä meille toimi hyvin A:n vasemmalle puolelle jäänti.

 

Viimeisenä selkeänä ongelmakohtana olikin loppusuora 36-40. Koska jäin helposti varmistelemaan välistävetoja ennen loppusuoraa, olin heti myöhässä ennen hyppyä 36 tehtävässä persjätössä, ja näin ollen toisessakin persjätössä hypyn 37 jälkeen. Kun ne sain sujumaan, tein persjättöä sellaiseen kohtaan, että olin Nuutin linjan tiellä, joten hyppy 38 mentiin moneen kertaan väärältä puolelta. Saimme kuitenkin lopunkin onnistumaan tarpeeksi monen toiston jälkeen.

 

Rata oli mielestäni todella mielenkiintoinen, vaikka ikävästi se rimojen tiputtelu haittasi nyt koko treeniä. Kotiläksynä meille jäi siis tiputtelun korjaaminen, puomin itsenäinen suorittaminen loppuun, ja tietenkin avokulma.

 

T. Heini ja Nuutti

Janne Karstusen haastajatehistreenit 26.11.2013

Vihdoinkin oli mahdollisuus ottaa tuurauspaikka vastaa haastikseen. Koko syksy on mennyt koiran enemmän tai vähemmäsn sairastellessa ja kaikki treenaaminen on jäänyt sen vuoksi tosi vähälle. Oiskohan nämä Janne Karstusen treenit nyt olleet vasta neljännet tai viidennet tehistreenit tähän syksyyn. Jospa se onni nyt olisi kääntynyt ja koira ei loukkaisi itseään J
Jannen treeneissä viikkoa aikaisemminkin oli haastetta ihan kiitettävästi, samoin tälläkin kertaa. Vaikutteita Janne oli ilmeisesti hakenut MM-kisaradoilta, joten ihan helposta pätkästä ei ollut kyse.

Rataan tutustuessa tuntui ettei esteestä numero 17 eteenpäin voinut rataa yksinkertaisesti muistaa. Samaa ympyrää mentiin useampaan otteeseen. Kuitenkin, kun sitäkin kohtaa tarpeeksi kävi läpi, painui se mieleen.

Treeni tehtiin kahdessa pätkässä.

Ensimmäisessä pätkässä ensimmäisellä yrittämällä palkkasin keinulle. Sinne asti sujui ihan kohtuullisesti ja koska rata oli pitkä halusin palkata koiraa välillä. Ja itse tasata hengitystä J Oikeastaan ensimmäisen treenin haasteeksi koitui hidas A. Myös kepeille (12) vienti ja esteen 11 tiukka käännös saatiin testata useampaan kertaan. Ensimmäisellä kerralla ohjasin koiran esteen 11 pidemmän kautta ja se toimikin, mutta treenin vuoksi kokeiltiin myös tiukempaa reittiä ja käytiin ensimmäisessä keppivälissä niistämässä. Tiukempi reitti olikin oman liikkeen kannalta tarkempi ohjattava ja muutaman toiston jälkeen siihen saatiin jotain tolkkua. Hyvänä treeninä oli myös takaa leikkaus 12 keppien lopussa. Kyllä siihen elukkaan vaan on pakko luottaa J Hyvin pelasi.

Toisessa pätkässä otettiin kontaktisulkeiset A:lla. Paavo hidasteli ensimmäisellä treenipätkällä sitä ihan reilusti ja sitä vähän paikkailtiin. Kaikki taisi olla pitkälti kiinni ohjaajan väärästä rytmityksestä. Jäin aikaisemmin tönöttämään A-esteen viereen kiirehtien ennen estettä ja koko A:n suoritus oli tällöin superhidas.  Korjattiin ohjausta niin, että jäin selkeästi koiran taakse sen lähtiessä suorittamaan A:ta ja juoksin vielä reilusti esteen ohi. Huomattava parannus suoritusnopeuteen. Tämä siis treenilistalle ylipäätään…

Sitten mentiin koko pätkä kisanomaisesti ja 24 putkesta koira painoi edellisen treenin voimalla sinne A-esteelle. No, se oli ohjaajan myöhästymisestä johtuva virhe ja helposti korjattavissa oikealla rytmityksellä.

Vielä lopuksi treenattiin toiselta esteeltä putkeen kääntymistä varmaan viidellä eri tavalla, esteen takaa vastaanottaen, kaukaa ohjaten, jaakottaen, edelle lähettäen… tuo osoittautui ehkä radan haastavimmaksi kohdaksi, pitkää kaarrosta kakkosen jälkeen ei saatu kuriin. Treenin paikka siinäkin.

Loistava treeni taasen kerran. Tarpeeksi haastetta ja kuitenkin onnistumisiakin. Kyl me jotain osataan! J

T. Sari ja Paavo

Agilitynäytös 24.11.2013

 

 

TEHIKSEN TYTTÖJÄ MESSUKESKUKSESSA, VOL 1.

 

 

 

 

TEHIKSEN TYTTÖJÄ MESSUKESKUKSESSA, VOL 2.



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Janne Karstusen huipputehistreenit 19.11.2013

Huipputehiksellä oli sama rata kuin haastajilla viikkoa aiemmin, joten täydennän tässä Johannan kirjoitusta omilla ajatuksillani. Olen valinnut radalta kommentoitavaksi muutaman mielenkiintoisen kohdan.

 

Esteet 1 - 3 (este 3 tehtiin kuvasta poiketen takaakiertona)

Käännös kakkoshypyltä kolmoselle oli hyvin tiukka ja se valahti helposti pitkäksi. Oleellista oli kertoa koiralle selkeästi ennen kakkoshyppyä, että ollaan kääntymässä tiukasti. Ihmisnuoli ei kuulu omaan ohjausvalikoimaani, mutta Jannen innostamana päätin kokeilla ihmisnuolta esteen 2 takaa. Kellotimme alkuradan vaihtoehdot "Ihmisnuoli - kolmoshyppy lyhyempää kautta" sekä "ihmisnuoli-sokkari - kolmoshyppy pidempää kautta". Ticolla nämä kaksi vaihtoehtoa olivat yhtä nopeat. Isommalla koiralla kolmoshyppy kannattaa varmasti ottaa pidemmän kautta. Muuta muistettavaa kolmoshypyllä on, että ohjaaja ei saa peittää siivekettä, muuten koira näkee pelkän putken.

 

Esteet 10 - 14

Kuvittelelin, että kepeillevienti puomin ohi olisi ollut vaikea, mutta Tico suoriutui siitä hyvin. Kepeille tultiin aika kovaa, jolloin koiralla saattoi olla vaikea saada itsensä käännettyä oikeaan keppiväliin. Jos taas koiran vauhtia hidasti liikaa, se oli helposti keppien sijaan puomilla. Joku taisi myös ajautua keppien ohi esteelle 26, joten tässä sai olla tarkkana.
Keppien jälkeinen hyppy 13 aiheutti meidän ryhmässämme paljon harmaita hiuksia. Tässä nähtiin monenlaisia myöhässä olevia puolivalsseja ja kiemurteluja. Toimivaksi vaihtoehdoksi osoittautui pakkovalssi. Jos ohjauksen vaihtoi vasemmalle kädelle jo koiran ollessa keppien puolivälissä ja ohjaaja uskalsi lähteä irtoamaan ajoissa kohti hyppyä 13, linjasta tuli koiralle hyvin selkeä. Vaihtoehtona pakkovalssille on japanilainen, jossa ohjaus on samalla tavalla vasemmalla kädellä koiran ollessa kepeillä, mutta vaihtuu sokkarin kautta oikealle kädelle ennen hyppyä 13.

 

Esteet 19 - 22 (este 21 suoritettiin kuvasta poiketen toiselta puolelta)

Esteen 20 jälkeen koirat tekivät helposti pitkän kaarroksen A:ta kohti, jolloin kuvio hajosi ja kepeille tuli huono linja. Tässä nähtiin hyvin monia vaihtoehtoja kuten valssi-valssi, valssi-takaaleikkaus, persjättö-valssi jne. Ticolle sain parhaan linjan kun otin sen putkesta huolellisesti haltuun vasemmalla kädellä, tein pienen vekkaavan törkkäyksen hypylle 20, minkä jälkeen päällejuoksun esteen 21 takaa. Näin kepeillemenosta tuli hallittu, eikä tullut niin kiire esteen 24 takaakiertoon.

 

Kivat treenit ja hyvä mieli. Kiitos Janne!

 

T. Anne & Tico

Janne Karstusen haastajatehistreenit 12.11.2013

 

Olipa kiva ja haastava rata Jannelta. Näitä haasteita Janne kyllä osaa tehdä! Jannen ideana on löytää radalta kohdat, missä voi irroittaa koiran itsenäisesti etenemään ja missä taas pitää ottaa koira tiukasti mukaan. Janne vaatii koiralta myös esteosaamista ja itsenäistä tekemistä ja se jos mikä sopii meille.

Loton kanssa ensimmäinen vaikeus oli jo kolmannen esteen takaakierto. Loton kanssa takaakierto kannatti tehdä vasemman siivekkeen kautta ja siitäkös Lotto keksi ampua lähellä olevan putken vasempaan päähän. Sitä sitten hetki treenattiin, että saatiin käännös kunnolla tehtyä. Paremmin kääntyvät koirat onnistuivat tekemään takaakierron oikean siivekkeen kautta. A:n jälkeinen takaakierto meni sujuvasti, mutta hypyn nro 6 kautta käännös puomille valahti helposti. Puomilta oli tärkeää saada etumatkaa, että ehti ohjaamaan pussin jälkeisen käännöksen hyvin ja siitä vienti kepeille. Pussi oli siis nro 9 esteen tilalla. Myös estekulmat 10 ja 11 olivat hieman erit kuin kuvassa. Ja hyppyjen 8 ja 11 välissä oli pari hämyhyppyä.

Annoin Loton tehdä puomin itsenäisesti ja jäin hieman jälkeen ja lähetin sieltä esteelle 8. Näin sain hyvin etumatkaa käännöksen tekemiseen ja kepeille viennissä ehdin aika kivasti edelle. Kepeillä sitten saikin juosta kunnolla, että ehti tekemään pakkovalssin esteelle nro 13.  Muitakin vaihtoehtoja toki olisi ollut, mutta Loton kanssa tämä oli ehdottomasti järkevin. Putken 17 jälkeinen elämä oli minulle vaikeaa, oma ohjaus lähti monta kertaa väärään suuntaan ja Lotto luikahtikin muutaman kerran väärään putken päähän. Haasteellinen kohta oli myös este nro 21, joka kuvasta poiketen suoritettiin toiselta puolelta. Joillakin toimi päällejuoksu, itse kokeilin valssi valssi, joka tipahti valssi takaaleikkaukseksi, mutta parhaiten toimi Loton kanssa persjättö esteelle nro 20 ja siitä 21 ja valssi kepeille. Nro 20 esteen jälkeen A veti helposti koiria puoleensa, jos ohjaus oli yhtään myöhässä tai väärään suuntaan. Lopussa sitten piti vain pistää töppöstä toisen eteen.

T. Johanna ja Lotto

Janne Karstusen haastajatehistreenit 29.10.2013

Janne oli laatinut meille haastavan radan, jossa oli monta paikkaa mitä sai todella pohtia mikä on siihen kohtaan paras ohjausmenetelmä, sekä miettiä linjauksia sekä rytmittämistä. Meillä oli Nellin kanssa lähes kuukauden treeni- ja kisatauko takana, oman ja Nellin sairastumisen vuoksi, joten odotukset eivät olleet järin korkealla kun rataan aloin tutustua.

Ensimmäisellä pätkällä tehtiin rataa aika pitkälle asti, mutta sitten todettiin että parempin keskittyä nyt Nellin kanssa nyt itsenäisiin keppisuorituksiin. Kepeille oli vaikea avokulma ja siinä vieressä vielä "ansaeste" houkutelemassa. Tässä keppien haussa tärkeäksi muodostui se, että annoin omalla rytmittämiselläni Nellille tilaa ja vapauttaa hakea oikea keppiväli ja kun koira oli pujotellut muutaman välin, niin sen jälkeen lähdin vasta tekemään takaaleikkausta kepeille. Harjoituksen jatkon kannalta oli lähes välttämätöntä päästä keppien toiselle puolelle joko takaaleikkaamalla tai valssilla (joka oli vielä haastavampi) Eli selkeästi haastava harjoitus, sillä takaaleikkauksessa jouduit tekemään leikkauksen hyvin tiukasti. Tämä vaatii koiralta osaamista siinä, että jatkaa suorittamista vaikka ohjaaja liikkuu vähän eri suuntaan häiritsevästi.

Loppupäässä keppejä olisi ollut tärkeää radan jatkon kannalta, että kepeillä pystyy irtoamaan itse loivassa kulmassa kauemman keppien loppupäätä. Keppien jälkeen tuli heti vasemmalla pussi ja sen jälkeen hyppy sellaisessa kulmassa, että ilman minkäänlaista etumatkaa tämä kohta oli lähes mahdoton suorittaa. Lisävaikeutta kohtaa tuli siitä, että kepit päättyivät "suoraan seinään" eli keppien loppu oli noin vajaan metrin päässä raja-aidasta. Tälläinen keppien päättyminen seinää päin on useimmille koirille vaikeaa ja sitä kannattaa treenata.

Meillä ongelmana tällä treenikerralla oli se, että Nelli ei kestänyt kovin hyvin minun sivuirtoamista vasemmalla puolella kepeillä ja tuli ulos tokavikasta välistä ulos. Pysyttelemänä lähellä pujottelu sujui hyvin loppuun asti, mutta sitten olin jäljessa seuraavilla esteillä. Kokeiltiin samaa toisella puolella keppejä ja silloin ei ilmennyt mitään ongelmaan, vaikka irtosin hyvinkin kauas kepeistä. Nelli suoritti ne täydellisesti loppuun asti. Ilmeisesti meille vasen puoli on hankalampi ja sitä täytyy vahvistaa lisää.

Suosittelen kaikille treenaamaan keppejä, niin että koira osaa hakea keppien sisäänmenon mistä kulmasta vaan ilman teidän avustusta sekä vahvistamaan pujottelu loppuun asti niin, että teidän sijainnilla tai liikkeellä ei ole merkitystä. Hikareille haasteena: lähetä koira kepeille ja lähde itse juoksemaan koiraa vastaan keppien vieressä tai lähetä koira kepeille itse seisoessa täysin liikkumattomana, vain rintamasuuntaa kääntämällä voi tukea pujottelua.

Eikun treenaamaan!

T. Elina ja Nelli

Sami Oksan huipputehistreenit 22.10.2013

 

Sami Oksan tämän kertaisissa treeneissä oli parikin asiaa teemana: kontakti-putki -erottelut ja keppikulmat. Sen lisäksi muutamassa paikassa päästiin taas miettimään kullekin koirakolle sopivimpia ja nopeimpia ohjausvalintoja.

 

Rata tehtiin kahdessa pätkässä - eka veto keinulle ja toka erä sitten keinulta loppuun. Ensimmäiset erot ohjausvalinnoissa tuli välillä 7-9 ja 10-11. Oma valinta oli tulla A:n vasemmalta puolelta puhtaasti rytmillisistä syistä ja oikeastaan haaste olikin sitten vaan kertoa koiralle oikea putkenpää tarpeeksi ajoissa, kun vedolle ei ollut tilaa. Piiroksesta poiketen tosielämässä nuo putken päät oli vieläkin lähempänä toisiaan, joten erityisiä lahjoja ei tarvinnut väärän pään poimimiseen :)

 

11-hypylle saatiinkin sitten kokeilla muutamia eri variaatiota, jotta löytyisi se nopein ohjausvalinta tuollaiseen paikkaan. Ilmeisesti monella vasemman kautta pyöräyttäminen oli toimivin, mutta ainakin omalla kohdalla oikea puoli oli sujuva, kun teki ajoissa sokkarin kympin jälkeen ja siitä ajoissa kääntämään koira yhdelletoista.

 

Samaa teemaa jatkettiin toisessa pätkässä 16-17 -kombossa. Eriskummallinen otukseni kellotti lähes identtiset ajat kumpaakin puolta kääntäen 17 hypyn, vaikka lähtökohtaisesti vasemman siivekkeen kautta sen olisi pitänyt olla n nopeampi. 16 hypyllä sen verran skarppina piti olla, että ei seisoskellut koiran tiellä hypyn aikana, jotta jäi tilaa laskeutua ilman riman lennättämistä. Kerran kokeilin itsekin sitä ja toiste ei tarvinnut :)

 

Keppikulmista piti testata valssilla lähestyminen (johon tuli todella kiire, jos ei jättänyt koiraa suorittamaan 17 hyppyä ja lähtenyt liikkeelle) ja takaaleikkaus. Toiseen suuntaan tullessa olikin sitten avokulma maustettuna herkästi väärälle hypylle työntävällä liikesuunnalla. Sen lisäksi tsekattiin miten ajoissa koira tarvitsee kääntävän vihjeen putkelta, jotta ei mene kaarre pitkäksi. Ja ainakin Javalla käytännössä vihje piti olla jo ennen putkea, koska muutoin se ampui oikein näyttävästi mutkat suoriksi ja sain ihan keskenäni jotain keppejä tarjoilla, kun se oli lukinnut jo hypyn seuraavaksi esteeksi.

 

Lopussa ei ollutkaan sitten enää mitään ihmeempää, kun perus kontakti-putki -erottelu ja hyppy 27 mietitttävänä. Ainakin tuollainen pitkärunkoinen medikin oli näppärintä kiepauttaa niistolla vasemmanpuoleisen siivekkeen ympäri, vaikka kulma hypylle 28 olikin aika tiukka. Toista kautta linja olisi ollut parempi, mutta käytännössä matkaa niin paljon enemmän, että sen etu oikeastaan menee siihen.

 

T. Satu & Java

Sami Oksan haastajatehistreenit 15.10.2013

 

Tällä kertaa haastajatehiksen kouluttajana toimi Sami Oksa. Teimme rataa kahdessa osassa ensin numerot 1-15 ja sitten 16-30. Meille rata osoittautui haastavaksi ja paljon treenattavaa riittää.

Ensimmäinen ongelmakohta tuli 5 putkelta kepeille mentäessä. Tarkoituksenani oli lähettää Nero 6 hypylle ja juosta kepeille leikkaamaan. Nero lähti hyvin takaa kiertoon, mutta olin itse aivan liian myöhässä ja Nero hakikin kokoajan kepellä väärään väliin, eikä yrityksistä huolimatta saatu sitä menemään oikeaan väliin. Keppien sisäänmenoon tarvitaan siis lisää treeniä, ja myös joku haltuunottokäsky olisi hyvä olla. Koska Nero haki kokoajan väärän välin Sami ehdotti, että siirrytään seuraavaan kohtaan. Jatkettiin siis 10 hypyltä ja seuraava ongelmakohta tulikin jo 12-15 esteillä. Ohjasin Neron 12 esteelle puomin puolelta vastakkaista kättä käyttäen. Tälläisissä kohdissa alan itse aina peruuttamaan ja niinkuin Sami sanoi pitäisi liikkua peruuttamisen sijaan puomiinpäin. Heti kun tein itse oikein niin koirakin teki oikein.13 hypyn jälkeen olin ajatellut tehdä valssin, mutta en millään kerennyt, joten tehtiin leikkaus 14 hypylle. Myös leikkaamista pitää harjoitella enemmän, koska Nero kääntyi usein väärään suuntaan 14 hypyltä.

Toisella kerralla harjoittelimme Neron kanssa vielä hieman tuota 12-14 välistä asiaa ja sitten siirryimme seuraavaan pätkään. Esteet 16-21 sujuivat muuten ongelmitta kunhan olin itse tarpeeksi ajoissa pituudella näyttämässä, että ollaankin kääntymässä. 21 putkeen ohjasin niin, että putki jäi minun ja keinun väliin. Pidemmälle radassa ei Neron kanssa keritty, mutta saatiinkin tehtäväksi treenata itsekseen samanlaista pätkää.

Treenattavaa siis riittää. Tälläkin kertaa saatiin hyvät neuvot jatkoa ajatellen ja pitäisikin päästä itsekseen treenaamaan.

T. Katariina ja Nero

Sami Oksan huipputehistrenit 8.10.2013

 

Tällä kertaa olimme ensimmäistä kertaa hallissa ulkokauden jälkeen. Kyseessä oli Sami Oksan oikein kiva rata. Putken jälkeen oli hyppyeste 4, jonka jälkeen sai olla tarkkana, ettei koira ajautunut esteelle numero 9. Eli lähetys esteelle 4, mutta heti tiukka linjaus esteelle 5, jonka saattoi suorittaa takaakierto-päällejuoksuna siten, että koira jäi ohjaajan oikean käden puolelle. Toinen vaihtoehto oli tehdä backlap, mikä ei omalta kohdaltani onnistunut. Ei muuta kuin lisää harjoitusta. Sami oli sitä mieltä, että radan tässä kohdassa takaakierto-päällejuoksu saattoi kuitenkin olla mini- tai medikoiran kanssa nopein ohjaustapa.

7 putken jälkeen oli ainakin itselleni paras vaihtoehto hieman odottaa koiraa putken suulla ja lähteä siitä yhtä matkaa keinulle. Näin rytmitys säilyi parempana, eikä tarvinnut pysäyttää omaa liikettä keinun kohdalla. Keinu ei ole meidän vahvin este, ja Reino tarvitsee hieman ”vedätystä” mennäkseen reippaasti keinun päähän saakka. Jollekin muulle rytmitys tässä kohtaa ei ehkä olisi niin tärkeää kuin meille. Rata jatkui keinulta 9 esteen takaakiertona ja hyvin ennakoituna valssina esteen 10 edessä, siten, että koira jäi ohjaajan oikean käden puolelle. Putkelle numero 12 koiras kannatti lähettää kauempaa. Itselleni kävi pari kertaa niin, että yritin viedä koiran putkeen viemällä sen aivan putken suulle saakka sillä seurauksella, että Reino menikin putken ohi. A-este oli aivan putken takana, ja koira saattoi tulkita liian tiukan putkelle ohjauksen haltuunottona ja ohjauksena A-esteelle. Kun lähetin Reinon putkelle kauempaa, niin homma toimi loistavasti. Rintamasuunta kannatti pitää hieman vasemmalle, ettei koira ajautunut putken väärään päähän. Koiralle kerrottiin hyvissä ajoin, että sen halutaan kääntyvän tiukasti oikealle putkesta tulon jälkeen. Koira vietiin A-esteelle ja yritettiin tietysti olla seisomatta koiran linjan edessä. A-este oli monille ongelmallinen, sillä sen alastulo oli aika lähellä seinää. Koira lähetettiin A-esteeltä putkelle ja ohjaaja liikkui putken takaa putken ulostulolle. Tästä ei saanut lähteä liian aikaisin liikkeelle, jotta vauhti ei olisi tyssännyt seuraavalle esteelle 15, jonka eteen tehtiin valssi ja siitä 16 putkeen lähetys.

Radalla harjoiteltiin myös koiran irtoamista, sillä pituusesteen jälkeen koira piti irrottaa puomin alta menevään putkeen. Este 22 tehtiin takakierto persjättönä 23 putkelle. Puomin jälkeen oli useampia vaihtoehtoja, joista itse tein päällejuoksun puomin jälkeisellä esteellä. Tässä piti juosta aika vauhdilla esteelle 27, jotta ehti sen taakse ottamaan koiran hyvin vastaan, ja lähettämään päällejuoksusta putkelle 28, joka oli radan viimeinen este. Esteen 27 saattoi myös suorittaa toiselta puolelta pakkovalssilla ja sen jälkeen vedolla putkeen, mutta tässä tapauksessa vaarana oli koiran ajautuminen putken väärään päähän. Itse ajattelin, että jos tältä puolelta halusi ohjata, niin vastakäännöksellä olisi varmaan saanut koiran ohjattua paremmin putken oikeaan päähän.

Treeniterveisin,

Maija ja Reino



Janne Karstusen haastajatehistreenit 1.10.2013

 

Vihdoin pääsimme ulkoa hallin lämpöön treenaamaan. Treenejä meille oli vetämässä Janne Karstunen. Vielä näin kauden alussa halusi Janne testata koirien ja ohjaajien perusohjaamista ja koirien esteosaamista. Vaikka rata oli sujuva, tuotti pienemmät estevälit ja pitkästä aikaa nurmi pohja pieniä ongelmia.

Esteeltä  2 kokeilimme ja kellottelimme sekä pakkovalssia että sylkkäriä. Ellille oli sylkkäri pakkovalssia nopeampi, mikä hieman yllätti minut. Keppejä edellinen hyppy ei syöttänyt suoraan, vaan koiraa piti hieman linjata kepeille. Niille kokeilimme loppuun sokkaria ja takaaleikkauksia. A:n ja putken erittely ei tuottanut ainakaan meille ongelmia, kunhan muisti kertoa koiralle jo muurilla kummalle esteelle olemme menossa.  8-10 väli tuotti hieman harmaita hiuksia, koska avokulmat kepeille eivät ole meillä 100% hallussa. Meille paras keino kepeille oli takaa leikkaus niille. Taas keppien loppuun tehtiin sokkari tai vai valssi.

Putkeen 14 tuli kiire, mutta se ratkaistiin juoksemalla koiran vasemmalla puolella. Kokeiltiin me myös valssia ja sokkariakin enne putkea, mutta laihoin tuloksin. Mun pitää opetella lähtemään nopeampaa liikkeelle ja jättää koira suorittamaan itse esteitä. Kaksi viimeistä estettä saatiinkin sitten vain juosta eteenpäin.

Rata jätti hyvän fiiliksen, koska vaihteeksi ei tarvinnut vääntää ja kääntää koko aikaa. Läksynä saatiin hypyttämistä enemmän 65 rimoilla, koska ne tuppaavat tippumaan helposti vinoista kulmista ja keppien avokulmia. Omaa liikkuvuutta pitää myös parantaa ja varsinkin liikkeelle lähtöjä nopeuttaa.

T. Minna ja Elli

Sami Oksan huipputehistreenit 24.9.2013

Puuh, pienen pientä ähellystä ajattelin minä, kun radan aukaisin. Ahtaita välejä ja ansaesteitä. Onneksi Romeo on aika kiltti ja kuuliainen; pysyy kädessä välillä jopa liiankin hyvin.

Aloitimme pätkällä 1-8. Menin neloselle ottamaan koiraa vastaan, työntö putkeen ja lähetys 6-7 ja vastaanotto pakkovalssilla 8 putkeen, toimi hyvin. Seuraavaksi lisäsimme liikkeen alkuun mukaan, jotta saataisiin koiraan vielä enemmän vauhtia. Harmillisesti Samilta jäi nämä kellottamatta, joten aikaeroa eri tapojen välillä ei saatu vertailtua. Menin siis 2-3 väliin ottamaan koiraa vastaan ja takaaleikkauksella putkeen, loppu toimi samoin kuin aikaisemmin. Tuntui jopa paremmalta vaihtoehdolta, vaikkakin pituudella tuli kosketus tällä tyylillä; vastaanotettaessa ei tullut virhettä.

9-14 ei ollut mitään ihmeellistä; Romeo irtosi kiltisti kepeille jo kun 12 hypyltä käskytti. Sami kehuikin, että kuuliainen koira, kun ei esim. välikön putkiin vilkuillut. Radalla näkyi selvästi se, että eteen sana kaipaa vahvistusta. Kun käskytin kepeille, Romeo otti hyvin hypyt 12 ja 13 siitä välistä ja meni kepeille, mutta jos huusin eteen, koira jäi pyörimään melkein jalkoihin. Niin vaan pitäisi muistaa myös niitä perusjuttuja vahvistaa!

15-19 väliä hinkattiin seuraavaksi. Persjättö 16-17 väliin toimi hyvin, kun lähti ajoissa 15 hypyltä liikkeelle. Ensimmäisellä kerralla vein Romeon 18 hypylle putken takaa, mutta kokeilimme myös leijeröidä 26 putken, joka yllätyksekseni toimi hyvin. Otettiin vielä pari toistoa niin, että Sami palkkasi Romeon heti 18 hypyn jälkeen. Sitten kohta jätettiin hautumaan.

19-23 ei ollut mitään erikoista; Romeo ei edes katsonut A:ta 22 hypyn jälkeen vaan meni kiltisti putkeen. 23 putkelta piti koira ottaa hyvin mukaan, pyöräytys 24 hypylle ja lähetys 25 putkeen rintamasuunta kohti 23 putken takaosaa. Tärkeää oli linjata 24 hyppy niin, että koira hyppäsi hyvin jo kohti 25 putken suuta. Kiltti Romeo meni taaskin vain sinne minne vietiin; ei katsonutkaan vastapäistä putkea. Hieno ukkeli.

26-29 oli suoraviivaista menoa, mutta 30 kepeille kokeilin jäämistä keppien oikealle puolelle, jolloin kuitenkin valssi ja niisto hypylle 31 tulivat turhan tiukaksi. Näin ollen kokeiltiin niin, että jäin keppien vasemmalle puolelle, irrottauduin koirasta keppien aikana ja törkkäsin oikean siivekkeen kautta 31 taakse ja niisto. Toimi ihan jees.

Kotiläksynä meille tästä eteen-käskyn vahvistaminen. Ja kivat treenit oli vaikka hiiiiiiveän kylmä olikin. Saa taas alkaa kantaa koirallekin takkia mukana.

T. Elina ja Romeo

 

Sami Oksan haastajatehistreenit 17.9.2013

Tämän kerran teemana oli "lähellä ja kaukana", joten koiralta vaadittiin kykyä tehdä duunia välillä ohjaajan lahkeessa kiinni ja välillä taas se vallan hyljättiin ihan itse suorittamaan asioita sillä välin, kun ohjaaja kipsutteli parempaan paikkaan.

Rata oli itseasiassa oikein hauska. Ainakin minun taholta saa kaksi peukkua baanat, jossa koira saa vähän paahtaa välillä myös urku auki. Rataan oli suunniteltu myös vähän iisimpää pätkää ja välillä taas vähän teknisempää, niin treenit meni oikein sulavasti kahdessä pätkässä. Aloitettiin siispä pätkästä 1-8.

Kolmosokserin käännös oli monelle haastava ja nähtiinkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Meidän keississä onneksi vaaratilanteet puuttuivat, mutta Javan mielestä peruskäännös oli aivan tylsä vaihtoehto kyseiseen paikkaan. Ilmeisesti vippaustreenit sotkee sen verran perusohjausta tällä hetkellä, että koiruuskin luulee joka paikkaan tarvittavan jotain elämää ihmeellisempää tekniikkavänkeröä. Sen sijaan, etttä eläin olisi kääntynyt oikealle peruskäännöksellä, se halusi kokoajan tunkea vasemman kautta, vaikka liike, varpaat, rintamasuunta, katse jne. osoitti kyllä ihan tasan toiseen suuntaan. Mutta tässä siis äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, miksi uuden opettelu tehdään ennen kevättä ja isoihin geimeihin valmistautumista. Pituudelta otin välistävedolla koiran oikealle puolelle, jotta liike ei työnnä koiraa kutsuvasti taustalla huutelevaan putkeen kepeille tultaessa. 

Seuraava pätkä oli 9-18, jossa ei oikeastaan mitään kummallisempaa. Koiran kun lähetti putkeen, niin hyvin ehti tekemään saksalaista tai pakkovalssia 11 hypylle. 16 hyppy meni näppärästi poispäin käännöksellä ja siitä sitten putken ulkokaarretta kohti puomia. Olisihan siinä voinut takaaleikatakkin, mutta tulipa samalla treenattua karvaturkiksen kanssa ohjaajan lokaation lukemista ennen putkea ja putken jälkeen.

Pätkällä 19-24 meillä tuotti päänvaivaa juoksu-A. Koska putki syötti sen verran hypystä 21 ohi, siellä piti olla törkkäämässä koiraa esteelle, jolloin itse jäi herkästi katselemaan pölypilveä koiran takakintuista. Valssit ja persjätöt eivät siis näillä gasellin koiville tulleet kuuloonkaan, joten 23 + 24 piti ohjata käytännössä takaa viskileikkaillen. Yllättävän nätisti se onnistui noinkin, mutta näköjään enemmän näitä pitäisi treenata kisarutiinin saamiseksi myös silloin, kun koira laittaa vielä seiskavaihteen silmään skaboissa. Loppu olikin sitten vaan hauskaa rallattelua.

Oikein kivat treenit siis, jossa jokaiselle varmasti tarttui oppia räpylään ja toisaalta taas sai myös yllinkyllin onnistumisia.

Näistäkin viisastuneena kävimme sitten Javan kanssa hakemassa Lohjalta viikonloppuna viimeisen hyppysertin voittonollalla, joten karvalakki on nyt siis FI AVA-H :)

T. Satu & Java

Sami Oksan huipputehistreenit 10.9.2013

 

Kouluttajana tämän päivän huippiksen tehistreeneissä oli Sami Oksa. Samin treenit olivat oikeat hyvänmielen-treenit! On hyvä, kun Sami kellottaa ja löytää oikeat vaihtoehdot ja Sami tuki kaikessa, mikä vain edesauttoi nopeutta ja oikeaoppisuutta radalla - koirakosta huolimatta.

 

Teimme rataharjoitetta, joka oli jaettuna kolmeen pätkään. Ensimmäisessä pätkässä tehtiin keppejä ja putkea. Aloitin hypyn kautta ja tein kepit pakkovalssilla, mikä onnistui todella hyvin! Yritän yhä useammin toimia tällä tapaa sekä treeneissä että kisoissa: rohkeasti opetella ohjauskuviot ja esteet niin hyvin, että voin ne eri tilanteissa suorittaa eri tavoin. Oli kiva huomata, että Veiko luki minua niin hyvin.

 

Toisessa pätkässä teimme putken jälkeen serpentiiniä, keinun ja puomin. Serpentiiniä kokeilimme kahdella eri tapaa: ensin takaatyönnöllä jonka jälkeen viimeisen hypyn jälkeen persjättö. Toinen vaihtoehto, pakkovalssi ensimmäiselle hypylle ja minun vahva liikkeeni keinulle, oli 0,30 sekuntia nopeampi kuin ensimmäinen vaihtoehto. Sami sanoi, että tässä tilanteessa monelle muulle hitaampi vaihtoehto toimi meille paremmin.

 

Kolmannessa ja viimeisessä pätkässä oli kontakti-putkierottelu, puomin alla olevat putket ja loppukiemurat. Tämä sujui myös hyvin. Nopeutta haluaisin eniten puomille sekä vahvuutta kontakti-putki erotteluun. Tämä vaatii meiltä lisää harjoittelua, koska kontakti veti Veikon nenää paljon enemmän, kuin oikea putki ;)

 

Sami sanoi Veikolla olleen kunnolla draivia tänään. Ja siltä se tuntui! Treenit sujui paremmin kuin vähään aikaan ja tuntui, että Veiko eteni todella nopeaa vauhtia. Motivaatiota pidän todella tärkeänä ja harvoin haluan treenatakaan todella pitkää pätkää putkeen, koska silloin alan itse väsyä ja Veiko väsyy samaa tahtia. On siis hyvä lopettaa, kun vielä sujuu :)

 

Treenien jälkeen käytiin keskustelua siitä, oliko viimeisessä pätkässä puomin alla olevalta putkelta kääntyminen oikeaan suuntaan ollut koirakoilla hallussa. Osa koirista kääntyi putkelta suoraan oikeaan suuntaan eli toiseen putkeen, kun taas osalla oli koira kääntynyt väärään suuntaan. Tämä vaatii harjoittelua, oikea-aikaisuutta ja oikeaa ohjausmenetelmää koirakolle.

 

Vielä pitää hehkuttaa HSKH:n agilityn tehoryhmän menestystä Helsingin seudun piirinmestaruuskisoissa! Medien joukkue, jossa kilpaili HSKH:n huippukoirakon (joka myös on ollut tehoryhmässä!) Taneli Ikäheimon ja Pantsen lisäksi 3 tämän kauden tehisläistä: Elina Salo ja Romeo, Heini Leskinen ja Nuutti, Henrika Pelkonen ja Veiko. Medit saivat joukkuekultaa! Myös minien joukkue sai kultaa! Minien kultajoukkueessa kilpaili myös tehisläisiä: Riikka Lavonen ja Säde, Elina Suoranta ja Nelli, Laura Ölander ja Sasha sekä viime kauden tehisläinen Jenni Leppänen ja Amelie.

 

Myös Veikon ja minun oma ura on saanut lisää menestystä, sillä valioiduimme FI AVA ja FI AVA-H elokuussa kolmen viikon sisään. Molemmissa kisoissa oli tuomarina Minna Räsänen. Oli todella kiva kisata ja varsinkin valioitua noin hyvissä fiiliksissä! Kotosalla meillä on myös lisäpuuhaa, kun Veiko sai seuraa koohon-neidistä Hilarystä, joka saapui meille 10 viikkoisena Ruotsista. Nyt 16-viikkoinen tehopakkaus opettaa minulle aina jotain uutta – myös paljon sellaista mitä hyödynnän jo nyt Veikon kanssa.

 

T. Henrika ja Veiko

 

Janne Karstusen haastajatehistreenit 3.9.2013

Tämän kerran haastajatreenissä oli Janne Karstusen samat "testit" kuin huipputehisläisillä 27.8.13, joista Hertta onkin jo kirjoittanut kattavan kertomuksen. Selvästi serpentiini-, välistäveto- ja takaakierto testi osottautuikin kuviteltua hankalammaksi ja moni sortui useampaan kuin kolmeen yritykseen. Ensi kerralla kyllä kolme riittää! Keppikulmien testistä sai kivat treeni ideat matkaan. Kontaktien testi paljasti sen, mikä oli jo meillä tiedossa: sekä puomin että A:n alasmeno pitäisi saada nopeammaksi ja vivi juoksemaan keinulla pidemmälle. Nyt on kaikki kellotettuna, joten on jotain mihin sitten verrata : )

Erityisesti mieleen näistä treeneistä jäi Jannen hyvä neuvo suoristaa oma juoksulinja hyppyesteillä. Vivin aika parani huomattavasti kun juoksin mahdollisimman lähellä aitoja ja pidin oman juoksulinjan kokoajan samana väistämättä sivulle ollenkaan.

Nyt kaikki testaamaan : ) Ja omatoimi treenaajille vinkki, kuvaamalla voit itse kellottaa videolta omat suoritusajat.

 

T. Marianne ja Vivi

Janne Karstusen huipputehistreenit 27.8.2013

Tämän kerran treeneissä työskenneltiin pareittain rastimuotoisesti, tavoitteena kartoittaa hieman lähtötasoa ja nopeutta. Kellotimme siis eri kuvioita hyppyesteillä, kepit eri kulmista suoritettuina ja kontaktit. Treeneistä sai dokumenttia itselleen ja näitä olisikin hyvä varmasti testailla sillon tällöin, niin saa ihan mitattua tietoa kehityksestä. Aika toki on vain yksi mittari, mutta kyllä se jotain kertoo yhteistyön sujumisesta. Meille esimerkiksi kävi niin, että emme saaneet kuin ensimmäisestä hyppykuviosta kellotettua ajan, kun muut eivät onnistuneet! Seuraavalla kerralla kun kellottelen aikoja, tiedän että olemme kehittyneet, jos saamme ajan välistävedoilta/takaakierto-päällejuoksuista. Siivekkeiden kärkien väli oli kolmessa ensimmäisessä kuviossa n. 2,5 metriä ja esteväli n. 6,2-6,4 metriä.

1. Serpentiini

Ensimmäinen kuvio oli tavallinen serpentiini. Siitä saimme kaksi eri aikaa koska, aluksi pyöräytin Ninni vahingossa kauimmaisen siivekkeen kautta. Ajasta hävisikin melkein kokonainen sekunti, kun muistin tehdä neljännen hypyn jälkeen sokkarin ja vaihdoin valssilla puolta (ohjaajan reitti katkoviivalla). Uskon, että siitäkin olisi saanut nipistettyä aikaa vielä muutaman sekunnin kymmenesosan, jos valssi olisi lähtenyt heti oikeaan suuntaan, eikä oltaisi valuttu niin pitkälle. Mutta sitä voidaan testata ensi kerralla ja verrata sitten aikaisempiin tuloksiin. Nyt laskin etenemäksi noin 6,2 m/s.

2. Välistäveto

Voi mikä murheenkryyni. 1-2 esteiden väli oli tosi tahmea ja jäin siihen joka kerralla liian pitkäksi aikaa kiinni eikä sitten lopusta tullutkaan mitään. Päästiin parhaimmillaan neljä estettä ja sitten olin vaan jo niin myöhässä, että mikään ei auttanut. Pitää huomattavan paljon enemmän tehdä tämänkin kanssa töitä, jotta Ninni hieman kevyemmin taipuisi tuohon väliin, eikä paahtaisi vaan suoraa ja niin lujaa kuin jaloista lähtee. Oli myös mielenkiintoista huomata, että varsinkin tässä kuviossa meidän puolierot ovat aika hurjat.  Kun yllä olevaa kuviota katsoo, niin ohjaaja oli koko ajan hyppyesteiden "alapuolella". Meille huomattavasti vaikeampi suunta oli vasemmalta oikealle, eli kun Ninni joutui taipumaan oikean kyljen puolelle. Kun kokeilin lopuksi tulla toisin päin takaisin, oikealta vasemmalle, päästiin yhdellä yrittämällä 4. esteelle saakka ja peruutin kaiken lisäksi koko ajan! Yleensä siis en todellakaan peruuta koko matkaa välistävedoissa. Olisi pitänyt heti huomata kokeilla kuviota myös toisin päin, niin oltaisiin saatu edes viideltä esteeltä aika.

3. Takaakierto-päällejuoksu

Tämä on meidän toinen murheenkryynimme. Tässä kuviossa pääsimme kolme ensimmäistä estettä. Sitten olin (yllätys yllätys) niin myöhässä, etten päässyt työntämään Ninniä enää takaakiertoon. Tässäkin rytmi hajosi heti alussa. En pääse lähtemään tarpeeksi ajoissa liikkeelle, kun joudun ohjaamaan 1-2 välin niin vahvasti saadakseni Ninnin taipumaan siihen. Janne sanoikin, että takaakiertoja pitää vahvistaa paljon! Jos haluan oikeasti ehtiä ohjaamaan tällaisen kuvion Ninnin kanssa, on estevarmuuden ja takaakiertojen oltava oikeasti todella hyvässä hallussa, koska muuten etumatkan saaminen on mahdoton tehtävä noin nopean koiran kanssa. Eli siis takaakiertotreeniä meille! Täytyy muistaa harjoitella takaakierrot kuntoon kaikista mahdollisista suunnista. Hyvin viistoja lähestymiskulmia tulee treenattua luvattoman vähän. Meidän takaakierto-osaaminen on heikentynyt huolestuttavan paljon viime aikoina. Aiemmin ne olivat selkeästi Ninnin vahvuuksia, nyt huomaa taas kantapään kautta, että niitä vahvuuksia täytyy aktiivisesti ylläpitää!

4. Kepit

Kuviossa näkyy sekä koiran että ohjaajan linjat. Tarkoitus oli ensin ottaa suorilta kepeiltä aika, sen jälkeen avokulmasta ensin takaaleikaten + sivuttaissuunnassa irroten ja sitten tehden päällejuoksu keppien loppuun. Sen jälkeen vielä umpikulmasta ja samat ohjauskuviot kuin avokulmaan. Aika otettiin siis esteeltä esteelle, kun esteväli oli n. 5 metriä. Tässä vaiheessa huomasin, että Ninni oli ihan naatti hyppykuvioiden jälkeen. Seuraavan kerran kun kellotetaan, täytyy itse tajuta se, että jos jokin kuvio ei onnistu kolmannen kerran jälkeen, niin sitten se ei onnistu. Eikä se myöskään muutu paremmaksi sen treenin aikana. Nyt tuli hinkattua ja yritettyä ihan liikaa. Ohjeistushan Jannelta meille oli se, että kolme yrityskertaa/rasti, mutta itse kyllä lipsuin juuri noiden hyppykuvioiden kohdalla siitä (hyi mua!). Eli kun lähdettiin keppejä kellottamaan, oli mulla kaverina itsensä melkein jo piippuun vetänyt koira. Mitä väsyneempi Ninni on, sitä huonommaksi keskittymiskyky muuttuu. Niinpä jätin suosiolla sitten tekemättä ne kulmat, jotka eivät kahden kerran jälkeen onnistuneet. Yleensä Ninni kestää takaaleikkauksen ja sivuirtoamisen hyvin, mutta nyt sivuirtoaminen tuotti hankaluuksia. Myös avokulmaan oikeaan keppiväliin taipuminen oli kovin hankalaa, mikä yleensä kyllä onnistuu. Viidestä vaihtoehdosta kellotimme siis kolme meille. Suorat kepit, avokulma leikkauksella + sivuirtoamiselle (en voinut kylläkään irrota niin paljoa kuin halusin) ja umpikulma päällejuoksulla. Toisaalta todettiin kyllä Jannen kanssa, että on hyvä treenata keppejä joskus hieman väsyneenäkin ja hieman huonommalla keskittymiskyvyllä, niin näkee, missä ne rajat menee esimerkiksi rankkana kisapäivänä. Kisoissa Ninni on tehnyt sivuirtoamisen kanssa nimittäin samaa, ei ole kestänyt sitä vaan jättää viimeisen välin pujottelematta. Eli treenilistalle erityisesti sivuirtoaminen ja avokulma!

5. Kontaktit

Onneksi saimme tehdä kontaktit viimeisenä pisteenä! Vaikka Ninni oli jo ihan väsyksissä, tiesin, että kontaktien suorittaminen on sille helpoin näistä rasteista. Ninni kestää hyvin erilaisia häiriöitä kontakteille ja on suhteellisen varma suorittaja. Saimmekin kellotettua jokaiselta kontaktilta sekä kisanomaisen ajan, että treeniversion ajan. "Treeniversiossa" Ninni joutuu siis selvästi pysähtymään alastulolle, kun taas kisaversiossa annan aiemmin vapautuskäskyn, jolloin huomattavaa pysähdystä ei tapahdu. Saimme Jannelta kotiläksyksi erityisesti puomille ja keinulle treenata vielä tarkemmaksi loppuun asti juoksemista. Nyt Ninni alkaa vähän turhan aikaisin himmaamaan vauhtia. Kontaktit ovat kyllä huonontuneet kesän kisakauden aikana, joten on ihan aiheellista palauttaa mieleen sitä asentoa siellä päässä ja loppuun asti täysillä juoksemista. Puomilla vauhti alkaa hidastua tällä hetkellä jo alastulon puolessa välissä ja keinulla Ninni pysähtyy noin 20 cm ennen loppua. Näidenkin suoritusta kun saisi parannettua, voisi ajasta nipistää kymmenyksen, ehkä muutamankin pois. Treeniä siis kontakteillekin!

Näissä treeneissä näki, missä mennään, mitä pitää treenata ja kuinka paljon nopeutta tällä hetkellä on. Kun testaa säännöllisesti, voi seurata kehitystä koirakkona. Treenit olivat fyysisesti raskaat koiralle, ainakin Ninnille, joten ensi kerralla täytyy muistaa pitää kiinni siitä kolme yritystä/rasti-säännöstä. Aivan liian paljon oli asioita, jotka ovat vielä osaamistasoltaan luokassa Ö, eli ei muuta kuin treeniä, treeniä. :) Kiitos Jannelle harkoista!

T. Hertta ja Ninni