Nina Frantsin treenit 27.11.2012

Tällä kertaa meille tulikin ainakin minulle ihan uusi kouluttajatuttavuus: Nina Frantsi. Nina oli jo etukäteen halunnut meidän kirjoittavan itsestään ja koirastaan vahvuuksia ja heikkouksia, eli niitä kehittämiskohteita. Hän antoi meille myös luettavaksi pienen kirjasen, missä hän kertoi omasta koulutusperiaatteistaan, joten treenien jälkeen saatiin vielä kotiin luettavaksi opiskeltavaa. Osittain näiden meidän kirjoitusten sekä oman koulutusideologiansa perusteella hän oli suunnitellut radan. jossa koeteltiin monia osaamisalueita agilityssä. 

Testattiin ohjaajan kykyä suunnitella omat ohjaustapansa, niin että koiran kulkema linja olisi mahdollisimman lyhyt mutta myös sujuva, tarkoituksena siis mahdollisimman nopea suoritus. Lisäksi testattiin koiran estevarmuutta, esimerkiksi kontakti-putkierottelua (ratapiirroksesta poiketen, putkien päät olivat aivan kiinni puomi alastulosssa ja vielä hieman ulkonevat eli puomi oli todella "piilossa"), sekä koiran kykyä suorittaa puomi loppuun asti ohjaajan sijoittumisesta huolimatta. Lisäksi kepit loppuivat aivan seinään ja keppien ja seinän välissä oli vielä putki, joten putken ja keppien päättymisen välille ei jäänyt kuin n. puoli metriä. Tarkoituksena oli tehdä todella vaikea pujotteluharjoitus, jota ei varmasti ihan juuri tälläisenä tule kisoissa vastaan, mutta niin että kepit päättyy lähelle seinää saattaa tulla kisoissakin. 

Alkuhypyt 1-4 pystyi ohjaamaan kahdella tavalla. Oma sunnitelmani oli olla hypyn 3 kohdalla rintamasuunta puomia kohden ja lähdöstä kutsun jälkeen tyrkätä omalla liikkellä koira hypyn 2 yli ja samalla kääntää rintamasuunta A:ta kohden. Toinen vaihtoehtoinen tapa oli jäädä hyppyjen vasemmalle puolelle ja tehdä edessäleikkaus hypyn 3 kohdalla. Meillä oli ykkösvaihtoehtona ensimmäisenä kirjoittamani, mutta olin rintamasuunnan käännössä koko ajan myöhässä, joten Nelli meni toistuvasti puomille. Myös toisella tavalla tehtynä jouduin kakkoshypyn jälkeen voimakkasti kutsumaan Nelliä ennen hypylla 3 edessäleikkausta ja pitämään katseen A:lle, jotta koira tietäisi minne mennä. Tämä oli meille ehdottomasti vaikein kohta koko radalla.

Tämän jälkeen lähetin Nellin aika kaukaa hypyn 6 takaakiertoon, sillä Nelli irtoaa takaakiertoihin todella hyvin, kun vaan linjaan lähetyksen kohti siivekettä. Hypylle 8 tein välistävedon, jossa vaihdoin kättä kesken niin, että "heitin" koiran oikealla eli koiranpuoleisella kädellä hypyn yli. Tässä vaiheessa Nina sanoi, että kun koiralle on merkattu este ja viimeistään kun se lähtee ponnistamaan, lähdetään liikkumaan kohti seuraavaa estettä eli tässä olin aluksi liian kauan varmistelemassa.

Putkeen ohjauksessa ei ollut ongelmia ja 10 esteelle tein jaakotuksen. Tämän jälkeen meillä kontakti-putki erottelu menee sanallisesti, mutta myös ohjauksellisisilla eroilla. Putkeen saatan aina kontaktin lähellä koiran kädellä, kun taas kontaktille mennessä annan kontaktiesteen käskyn ja lähden voimakkaasti etenemään. Nellillä ei ollut ongelmia tässä erottelussa, mutta ryhmässä koettiin kohta vaikeaksi, joten tälläistä erottelutreeniä kannattaa tehdä aika-ajoin, jotta homma pysyy koiran muistissa.

Jouduin saattamaan Nellin puomin kontaktille asti mutta sain Nellin hypyn 13 takaakiertoon juoksemalla kohti oikeaa siivekettä ja onneksi Nelli irtoaa noihin takaakiertoihin niin hyvin. Putkeen 14 ohjasin pakkovalssilla mutta tässä piti muistaa pitää ääntä kun koira on putkessa, jotta koira kääntyy tiukasti vasemmalle putkesta ulostullessaan. Putkeen 15 ohjauskin oli mulle alkuun vaan sellainen sinne päin huitaisu, kun luotin että kyllä se Nelli sinne putkeen menee. Nina kuitenkin muistutti, että kohta pitää ohjata, eikä vaan olettaa. Eli oma rintamasuunta putkea kohti lähetyksessä. Sitten vaan juostiin, kunnes ennen hyppyä ennakoivalla valssilla tai suhisemalla jarruttamalla (mitä itse tein) saatiin koira kääntymään tiukasti valmiiksi kepeille lähetykseen. 

Keppien sisäänmenosta Nina sanoi, että joko koira lähetetään kepeille tai sitten se viedään sinne kunnolla, ei mitään siltä väliltä suorituksia. Tämä on koirallekin reilumpaa, kun sisäänmeno on aina samanlainen oli se sitten mistä kulmasta hyvänsä. 

Kepit itsessään olivat tosiaan haastavat, koska päättyivät lähes kiinni putkeen ja seinään. Nellikin pari kertaa jätti viimeisen välin pujottelematta, mutta kun pysyin rinnalla ja kannustin ja pidin itse liikkettä yllä (melkein paikallaan tepsuttelemalla, mutta kuitenkin liikkettä yllä pysähtymisen sijaan) sain Nellin pujottelemaan loppuun. Se mikä, oli jatkon kannalta haastavaa oli juuri se että kepeillä piti pysyä niin pitkään mukana. Pujotteleluvarmemmalle koiralle olisi itse voinut lähteä kepeille lähetyksen jälkeen liikkumaan löyhässä kulmassa esteen 20 taakse, koiran pujotellessa loppuun olisi antanut lopunohjaukselle huomattavasti enemmän pelivaraa. Mutta tässä vaiheessa meillä tuollainen ei onnistu, mutta laitetaan tavoitelistalle, että joskus vielä onnistuu. Itse tarkoitus oli tehdä edessäleikkaus keppien jälkeen ja tyrkätä sitten takaakiertoon hypylle 21. Kerran onnistuin mutta kaksi kertaa edessäleikkaukseni oli sekunnin liian myöhässä, eikä katse pysynyt koirassa ja homma levisi käsiin. Mutta kerran onnistuttiin!

Kaiken kaikkiaan treenit olivat mielestäni todellä hyvät ja haastoivat ohjaajia miettimään omaa ohjaustaan sekä myös sitä mikä todella on koiran estevarmuus. Vaikka meillä alku meni päin seiniä ja välissäkin oli hankaluuksia, niin fiilis treenien jälkeen oli enemmän kuin positiivinen. Nina osasi todella hyvin katsoa miten ohjasit, miten koira reagoi ohjaukseen, sekä suositteli kotiläksyjä jos huomasi, että joku homma ei toiminut ollenkaan. Me saatiin kotiläksyksi irtoamisen vastakohta eli tiukasti käteen tuleminen esim. käännöksissä. Tällä hetkellä Nelli ei tule lähelle jos ohjaava käteni on lähellä, joten tätä pitää nyt treenata.

Mutta kaiken kaikkiaan omasta mielestäni parhaat treenit vähään aikaan, oli enemmän kuin iloisesti yllättynyt tästä uudesta kouluttajatuttavuudesta! :)

T. Elina ja Nelli

Sari Vähäniityn huipputehistreenit 20.11.2012

Huipputehiksellä oli sama rata kuin haastajilla 13.11. Tässä täydennystä ja omaa näkökulmaa Sadun kirjoittamaan viime viikon juttuun.

Alkusuoralla nähtiin monia hyviä ohjausvaihtoehtoja. Joko ohjaaja valmiina kolmoshypyn takana pakkovalssilla tai vaihtoehtoisesti liikkuva pakkovalssi kakkos- ja kolmoshyppyjen välistä kolmoshypyn taakse, jota Sari Vähäniitty itse suositteli. Kolmas oikein toimiva vaihtoehto oli takaatyöntö kolmosesteelle ja siitä itsenäinen lähetys pimeään putkeen. Hyvä harjoitus, tämän tyyppisiä kohtia on kisoissa paljon.

Kasiputki oli sen verran hämärässä hallin nurkassa, että siihen sai ohjata huolellisesti. Sen jälkeen saikin juosta tosissaan, että ehti tekemään kunnon jarrutuksen ennen pituutta. Koirat tulivat yllättävän kovaa pussista pituudelle. Tästä sain omakohtaista kokemusta kun Tico ensimmäisellä yrittämällä lensi kuin leppäkeihäs pituudelta kohti kuuta. Kunnon jarrutus ennen pituutta auttoi asiaa kummasti.

Radan jatkon kannalta ohjaajan oli ehdottomasti hyvä päästä vaihtamaan puolta ennen keppejä. Toimiva vaihtoehto oli tuo mainitsemani kunnon jarrutus ennen pituutta, valssi ennen keppejä ja ohjaajan siirtyminen samalla keppien toiselle puolelle. Muitakin ohjausvaihtoehtoja nähtiin. Mieleen painuvin oli Riikan ja Säteen suoritus, jossa koira vain käännettiin perusohjauksella pituudelta kepeille, maltettiin odottaa kunnes se oli pujotellut muutaman keppivälin, minkä jälkeen ohjaaja siirtyi keppien toiselle puolelle. Vaatii harjoittelua, mutta Säde suoriutui tästä aivan mestarillisesti.

Tämän tyyppisissä vaikeissa puolenvaihdoissa keppisuorituksen aikana voidaan pitää hyvänä nyrkkisääntönä, että koira kestää puolenvaihtoja parhaiten keppisuorituksen puolivälissä keppien 5 - 8 kohdalla. Ainakaan kokemattomalla koiralla puolta ei kannata vaihtaa ihan keppisuorituksen alussa eikä lopussa.

Kohta 14-15-16 oli myös mielenkiintoinen ja tässä koirat pääsivät näyttämään mielikuvitustaan, miten putkeen voi livahtaa. Veiko taisi testata Henrikan hermoja näyttämällä kolmekin eri variaatiota, mistä kaikista väleistä putkeen voi juosta. Tässä tärkeää oli, että ennen estettä 14 ei saanut olla rintamasuunta auki kohti putkea, vaan koira piti ottaa kunnolla haltuun. Esteen 15 hyppy levähti helposti. Parhaat suoritukset nähtiin kun ohjaaja ehti mennä niistämään koiran esteen 15 yli.

Seuraava pätkä esteelle 21 saakka ei tuottanut kummempia ongelmia. Esteeltä 20 tulee varsin looginen ja hyvä linja putken 21 kauempaan päähän.

Seuraavalla suoralla 22-25 nähtiin monenmoisia hyviä vaihtoehtoja. Itse tein esteen 23 takaakierto-niistona keppien puoleiselta puolelta. Siitä pääsi hyvin jatkamaan vedättämällä koiraa esteelle 24 ja lähettämällä esteelle 25 takaakiertoon seinän puolelta, jolloin koiralle tuli hyvä linja esteen 26 kautta putkeen.

Ja lopuksi vielä puomille, joka tietenkin harjoituksen kannalta piti tehdä leijeröintinä pituuden ja pussin väärältä puolelta... ihan vain huviksi :o) Kivat treenit ja parempi mieli, niin kuin Sarin treenien jälkeen aina.

T. Anne ja Tico

Sari Vähäniityn haastajatreenit 13.11.2012

Sari Vähäniitty pisti tänään taas sellaisen radan naamarin eteen päivän haastajatehistreeneissä, että ei ainakaan tarvinnut hallissa palella. Etenkin kun nämä treenit on sen 20minsaa tehointervallia putkeen, niin olo on koiralla ja ohjaajalla aika urheilullinen suorituksen jälkeen. Tietääpähän tehneensä! Inspiraatiota rataan oli saatu viikonlopun Purinan kisoista.

Kolmosesteen suorituksella ratkaistiin miten meinaa pimeän putkikulman syöttää. Kisatilanteessa mun valinta olis ehdottomasti pakkovalssi kolmoselle ja pakkovalssi vitoselle, vaikka törkeä kiire sinne tuleekin. Mutta treenin vuoksi kokeiltiin siis myös takaakierrolla kolmonen ja siitä sitten sylkkäri/poispäinkäännös putkeen. Java oli vähän sitä mieltä, että en taida kyllä yksin mennä, kun kuitennii huijjaat ja lähdet aksailemaan ihan itse sillä välin! Pakkovalssilla ei mitään ongelmaa, mutta tuolla intensiteetillä näköjään pimeät putkikulmat on vielä haastavia, kun hänen korkeutensa mielestä agility on parasta yhdessä nautiskeltuna ja siihen ei kuulu tylsät pimeät putket.

Seuraavaksi kasilla tehtiin taas ratkaisuja sen suhteen mitä tapahtuu pituudella kymppi. Kokeilin molemmat puolet seiskasta ja paremmin siitä sai etumatkaa spurttiin, kun lähetti piskin putkeen esteen oikealta puolelta ja pinkoi minkä koivista pääsi. Ja hiiiiitusen kiire tuli silti, kun vitoskentän pussi on höyhenen kevyt. Vaihtoehtoja kepeille siis käytännössä joko takaaleikkaus kybälle, jossa kaarros helposti joko valahtaa tai tärähtää liian tiukaksi, jolloin koira tulee kepeistä ohi. Tai sitten ehtiä jarruttamaan ennen pituutta ja tekemään valssin pituuden jälkeen. Tai olisihan sitä voinut vastakäännöksen tehdä pituudelle, mutta siinä taas vähän häiriköi sitten koira leikkauksella. Päädyimme siis jarrutus-valssaus-takaaleikkaus -komboon ja oikein kivoja onnistumisia kyllä saatiin väännettyä, vaikka ei mikään helpoin keppikulma tällä erää. Piirroksesta poiketen kepit alkoi siis tasan siitä mihin pituus loppui.

Sitten pääsi eläin rallattamaan ihan huolella putkelle 21 asti ja osasinkin jo rataantutustumisessa tämän kohdan bongata haastavaksi eläimelle, vaikka hypyltä 20 on varsin hyvä ja looginen linja. Se kun olisi helpommin valinnut väärän putken pään ja piti törkätä suorittamaan putkea sillä välin, kun lenkkareista taas sinkosi kipinöitä, jotta ehtii saksalaista vääntämään 23:lle. Olisi voinut pakkovalssillakin tehdä, mutta se pitäisi osata aloittaa jo liikkeessä ja siitä vaan kevyt heitto esteen yli ilman oman liikkeen loppumista. Saksalaisella linjan sai oikeaksi esteen 25  takaakiertoon, koska se käytännössä syötti suoraan siivekkeen ohi. Sen jälkeen ei sitten mitään muuta kuin urku auki ja hallelujaa. Hiki otsalle ja sillä tavalla.

Erittäin hyvä treeni jälleen Sarilta ja nämä on näitä ratoja, joita pitää tehdä asenteella. Jos jää nillittämään, että en ehdi, niin varmaan ei ehdi ja jos päättää ehtivänsä, niin valitsee ohjaukset sen mukaan ja antaa mennä. Tässä myös korostui aika hyvin se, että pitää tietää itsensä ja koiransa vahvuudet: Millä ohjauksilla tehdään varmempaa nollaa ja millä lähdetään kokeilemaan nopeaa riskinollaa.

T. Satu ja Java

Jenna Caloanderin treenit 6.11.2012

En ollutkaan päässyt edellisiin Jennan treeneihin Säteen juoksun takia, joten odotin treenejä innolla. Jenna kertoi, että treenin idea olisi tehdä sujuvaa ja vauhdikasta rataa. Omat suunnitelmani radan suhteen vaihdettiin osittain nopeampiin ja toimivampiin ratkaisuihin, joita en ehkä itse oli keksinytkään.

Ensimmäisestä putkesta hypylle 5. ajattelin ensin piirrustuksenkin pohjalta tehdä viskileikkauksen. Kunnes sitten Jennan herättelemänä itsekin hoksasin viskileikkauksen hitauden persjättöön verrattuna! Itse vaan aina pelkään, että tulee törmäys Säteen kanssa tuollaisissa tilanteissa, sillä kerran olen kunnolla Säteeseen kompastunut vastaavassa tilanteessa ja katsellut sitten kivituhkaa lähietäisyydeltä.

Oma "paha tapani" on jäädä ihastelemaan Säteen menoa ja saatella hänet hyvin läheltä mm. takaakiertoihin. Niinpä keskityimme erityisesti esteellä 8 takaakiertoon lähettämiseen. Eli piti kuvitella miten koira olisi keilapallo ja onnistuihan se lähettäminen "keilaamalla" lopulta lähes edelliseltä esteeltä. Samaan kohtaan harjoiteltiin myös vastakäännöstä.

Meille vaikein kohta oli pujottelun jälkeinen putkenpää. Säde ei millään hoksannut mennä putkeen kun seisoin pujottelun lopun ja putken suun välissä. Tätä sitten harjoiteltiin ja lopulta Säde hoksasi asian ja muisti sen vielä seuraavan päivän treeneissä samankaltaisessa kohdassa.

Jennan treeni oli ihanan vauhdikas ja opetti taas katsomaan sitä, mistä niitä sekunteja pystyy repimään pois. Ja itse sain lisää rohkeutta mennä tilanteisiin vauhdilla, kuten tuo persjättökohta ensimmäisen putken jälkeen. Sekä luottamusta siihen, että Säde osaa kaukaakin lähteä takaakiertoihin

T. Riikka ja Säde