maanantai 16. joulukuuta 2013

Janne Karstusen haastajatehistreenit 10.12.2013

Joku minulle jossain agility-kisoissa sanoi, että parhaimmillaan agility näyttää siltä kuin ohjaaja tanssisi koiran kanssa. Ja melkeinpäs voin tuon allekirjoittaa. Parhaimmillaan ohjaajan liike on sulavaa ja pehmeää, koirakon yhteistyö saumatonta.


Unnu ja Nuuk
(Kuva: Saara Kattainen)

 
Unnu ja Nuuk
(Kuva: Saara Kattainen)
 
 
Johanna ja Lotto
(Kuva: Saara Kattainen)
 
 
Janne seuraa huolella Loton hyppäämistä
(Kuva: Saara Kattainen)
 
Noh.. Meidän tämän kertaisen tehis-treenin jälkimainingeissakin voin todeta, että nämä eivät olleet sellaiset sujuvat ja sulavat treenit meidän osalta. Mikä kumma Murhyn laki se on, että sen kerran kun olisi ollut kiva päästä julkisesti hehkuttamaan hyviä treenejä blogi-kirjoituksen muodossa.. ne treenit eivät sitten niin hyvät olleet, että ihan hehkuttaa voisi?!

Janne oli suunnitellut hyvän radan, jossa oli eritoten yksi vallan hankala kohta meille. Mutta onneksi  tällaisestakin treeni-kerrasta voi kuitenkin oppia paljon. Ihan ensimmäiseksi voin suositella treenien videokuvaamista.. aina! Tätäkin treenikertaa videolta katsoessa havaitsin, ettei se treeni mennyt niin huonosti kuin mikä oli päällimmäinen tunne treeneistä lähtiessä.

 
Pääsimme Isakin kanssa melko lailla kivuttomasti putkeen numero 10. Selvitimme pahahkon 8.putki ansan tuossa pituuden (5) jälkeen. Ja tästä ei voi olla kuin erityisen iloinen! Ongelmat alkoivat kohdassa 11-13. Tätä välistävetoa jouduimme jauhamaan enemmän kuin oma sielu olisi sietänyt. Rimat lensi ja toistoista huolimatta onnistumisia ei saatu. Isak haluaa suorittaa aina täydessä vauhdissa ja esteitä nuollen ja jotta se pystyisi siihen pitäisi ohjaajan olla oikeasti ajoissa! Ja se tuntui nyt mahdottomalta tehtävältä. Välistävetoja ollaan kyllä treenattu vaikka kuinka.. mutta vaikeita ne ovat yhä vain.



Sitten radanpätkä esteeltä 14-22. Isak suoritti varmat kepit haastavasta kulmasta, tein kepeille persjätön ja Isak kesti sen myös hyvin. Erinäisiä hiomisia vaati kohta 16 ja 17, kun itselle tuli kauhea sisäsyntyinen tarve tehdä joku vastakäännöksen tapainen? Siis ihan peruskäännöksellä olin tarkoittanut kohdan suorittaa 16 esteen takaalähetyksen jälkeen, mutta kroppa ei suostunut sellaista alkuun millään tekemään. Myös kohtaa 20-21 hioimme. Tässä pyrkimyksenä saada mahdollisimman tiukka käännös Isakille hypyllä 20. Esteet 23-24 tuottivat saman välistäveto-murheen kuin aiempi ja vaikka selvisimmekin lopulta A:n alastulolle (25). Ei yhteistyömme tällä kertaa ollut erityisen sujuvaa.



Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.



Onni on kuitenkin terve koira ja huominen on uusi päivä! Vai mitä?! ;-)

Terkuin,
 
Saara ja Isak

 

Isak kiitää
(Kuva: Johanna Mankinen)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti