Rata oli itseasiassa oikein hauska. Ainakin minun taholta saa kaksi peukkua baanat, jossa koira saa vähän paahtaa välillä myös urku auki. Rataan oli suunniteltu myös vähän iisimpää pätkää ja välillä taas vähän teknisempää, niin treenit meni oikein sulavasti kahdessä pätkässä. Aloitettiin siispä pätkästä 1-8.
Kolmosokserin käännös oli monelle haastava ja nähtiinkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Meidän keississä onneksi vaaratilanteet puuttuivat, mutta Javan mielestä peruskäännös oli aivan tylsä vaihtoehto kyseiseen paikkaan. Ilmeisesti vippaustreenit sotkee sen verran perusohjausta tällä hetkellä, että koiruuskin luulee joka paikkaan tarvittavan jotain elämää ihmeellisempää tekniikkavänkeröä. Sen sijaan, etttä eläin olisi kääntynyt oikealle peruskäännöksellä, se halusi kokoajan tunkea vasemman kautta, vaikka liike, varpaat, rintamasuunta, katse jne. osoitti kyllä ihan tasan toiseen suuntaan. Mutta tässä siis äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, miksi uuden opettelu tehdään ennen kevättä ja isoihin geimeihin valmistautumista. Pituudelta otin välistävedolla koiran oikealle puolelle, jotta liike ei työnnä koiraa kutsuvasti taustalla huutelevaan putkeen kepeille tultaessa.
Seuraava pätkä oli 9-18, jossa ei oikeastaan mitään kummallisempaa. Koiran kun lähetti putkeen, niin hyvin ehti tekemään saksalaista tai pakkovalssia 11 hypylle. 16 hyppy meni näppärästi poispäin käännöksellä ja siitä sitten putken ulkokaarretta kohti puomia. Olisihan siinä voinut takaaleikatakkin, mutta tulipa samalla treenattua karvaturkiksen kanssa ohjaajan lokaation lukemista ennen putkea ja putken jälkeen.
Pätkällä 19-24 meillä tuotti päänvaivaa juoksu-A. Koska putki syötti sen verran hypystä 21 ohi, siellä piti olla törkkäämässä koiraa esteelle, jolloin itse jäi herkästi katselemaan pölypilveä koiran takakintuista. Valssit ja persjätöt eivät siis näillä gasellin koiville tulleet kuuloonkaan, joten 23 + 24 piti ohjata käytännössä takaa viskileikkaillen. Yllättävän nätisti se onnistui noinkin, mutta näköjään enemmän näitä pitäisi treenata kisarutiinin saamiseksi myös silloin, kun koira laittaa vielä seiskavaihteen silmään skaboissa. Loppu olikin sitten vaan hauskaa rallattelua.
Oikein kivat treenit siis, jossa jokaiselle varmasti tarttui oppia räpylään ja toisaalta taas sai myös yllinkyllin onnistumisia.
Näistäkin viisastuneena kävimme sitten Javan kanssa hakemassa Lohjalta viikonloppuna viimeisen hyppysertin voittonollalla, joten karvalakki on nyt siis FI AVA-H :)
T. Satu & Java
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti