Tiistaina 11.6. oli
vuorossa viimeiset treenit ennen SM kisoja ja kouluttamassa meitä oli Jenna
Caloander. Rata oli mukava 22 estettä pitkä sisältäen pöydän. Jenna kertoi,
että huhuja on liikkunut siitä, että SMissä jollain radalla olisi pöytä - mikä kuitenkin saattaa olla
epätodennäköistä. Yhdessä totesimme, että on sitä hyvä treenata vaikka ei
sitten SM:ssiä vielä olisi – MM karsinnoissa se jollain radalla kuitenkin taas
on.
Rata alkoi kahdella
hypyllä ja kepeillä. Testasin tätä kolmella tavalla - niistopersjätöllä, pakkovalssi ja kepeille
lähetyksellä ja meille ehkä vähän vieraammalla pakkovalssi niistolla, josta
sain parhaan mahdollisen vedätyksen kepeille. Tämä oli samalla se ehdottomasti
nopein vaihtoehto (kellotettu). Tästä taas itselleni muistutus, että vedätys on
Jesselläkin se kaikkein nopein vaihtoehto – vaikka usein en olekaan koiran ja
suoritettavan esteen välissä / edellä koiraa radalla. Jesse on kuitenkin keskivertoa
enemmän takaa ohjautuva koira.
Kepeillä pääsi ottamaan
sivuetäisyyttä ja testaamaan miten koira kesti tämän. Minä pääsin ottamaan
reilun sivuetäisyyden ja leikkaamaan kohti puomia ja alastulokontaktia, sillä Jesse
on hyvä suorittamaan keppejä. Tämä edelleen auttoi ehdottomasti jatkoa ajatellen,
jossa minun piti päästä 5. hypylle saakka kääntämään koiraa ponnistuspaikalle.
Tein aluksi 5-6-7-8
hyppykuvion omilla suunnitelmillani perinteisillä valsseilla. 5. laskeutui
vielä suht hyvin suhteessa 6. hyppyä, mutta venyi alastulolta niin pitkälle,
että pääsin taas oikea-aikaisesti tekemään 7. hypylle valssin. 8. hypylle tein
vastakäännöksen ja lähetyksen 9 putkelle. Jennalta tuli todella hyviä vinkkejä
siihen, että miten kaarrattavan koiran saa kääntymään tiukemmin. Salaisuus oli
yhden askeleen ottaminen kohti koiran ponnistuspaikkaa, joka ns. taas vekkaa
koiraa ponnistamaan enemmän rimaan nähden pitkittäissuunnassa ja laskeutumaan
alas rimalta paremmin kohti 6. hyppyä.
6. rimalla kokeilin
sitten ”finkitystä” – joka siis tarkoittaa kääntymistä koiraan päin ja (=
koiran puoleisella) vasemman jalan ja käden käyttöä valssin merkkaukseen. Ostin
tämän teorian kyllä periaatteessa heti – sillä onhan valssi/ ennakoivakin
valssi nimenomaan koiraan päin kääntymistä (tässä tapauksessa olisi oikea jalka
ja oikea käsi). Finkityksessä vain hartialinja on enemmän kääntyneenä koiraan
päin – jolloin suunnanmuutos on vielä enemmän korostettu ja ohjaajan liike on
heti kohti seuraavaa suoritettavaa estettä. Linkitän alle halukkaille videon
Lisa Frickistä, jossa hän käyttää tätä ohjaustekniikkaa. Missään nimessä tätä
ei kannata siirtyä vain ja ainoastaan käyttämään, mutta hyvä kokeilla. Omalta
osaltani voin sanoa, että Jesselle toimi erinomaisesti. Käännös oli todella
tiukka ja minun oma liike jatkui luontevasti koko ajan ns. ”menosuuntaan”. 7.
hypylle jätimme sen perusvalssin, kun pääsin irrottautumaan niin hyvin 6.
hypystä ja 8. hypylle sama koiran hyppylinjaa rikkova yksi askel eteenpäin ja
valssi 8. riman taakse. Myös tästä hypystä tuli todella tiukka ja Jesse laskeutui
9. putken suun suuntaisesti. Rimat olivat koko ajan 65 cm ja vauhtia tuossa
kuviossa ei ole kovin paljoa – kuitenkin ohjaamisen peruselementit toteutuivat
hyvin – liikkeen suunta ja koiran tietää jo ponnistaessaan mitä estettä
suoritetaan ja mihin suuntaan rata jatkuu. Kerrassaan hienoa –YES!
Rata jatkui kahdella
putkella – kahdella hypyllä eteen ja takaakiertoon lähetyksellä minun
tapauksessa. Jään tällaisilla suorilla aina niin paljon koirasta jälkeen.
Onneksi Jesse hakee takaakiertoja itsenäisestikin hyvin. Tein 13. hypyn ja
pöydän väliin valssin ja juoksin reilusti pöydästä ohi –ikään kuin kontakteilla
tekisin. Ensimmäisellä kerralla vauhti oli niin kova, että Jesse
kirjaimellisesti liukui pöydällä reunasta yli – kynsien raavintaääni kertoi
kyllä sen, että koira kuitenkin yritti kaikkensa. :o)
Pöydältä rata jatkui 15.
hyppy eteen ja 16. hyppy taakse. Testasin tässä sekä koiran puoleisella kädellä
käännöksen ja vastakäännöksen, joita ehdottomasti vastakäännös käänsi koiraa
paremmin suhteessa A:lle ja minun liike oli taas luontevampi kulkusuuntaan
nähden. A:n jälkeen piti ottaa sivuetäisyyttä suhteessa 18. ja 19. hypyille –
jotta koira näkee keinun ja etenee keinun suuntaisesti. 18. hypyn
ponnistuspaikka myös oli merkittävä siihen nähden, että koira laskeutuu
suhteessa 19. hypyn ponnistuspaikkaan oikein. Liian loiva käännös kaaratti
melkein 19. hypyn ohi ja vastaavasti 19. laskeutumispaikka oli keinuun nähden
huono.
Keinulle lähetyksen
jälleen leikkasin aina 21. hypystä melkein kokonaan ohi ja tein 22. hypylle
takaatyönnön. Tämä oli oikein hyvä ohjausvalinta meille. Tosin jäimme sitten
tekemään 21.-22. väliin myös välistävetotreeniä – perusperiaatteella, että
ohjaajan jalat liikkuvat koko ajan eteenpäin. Ohjaajan ylävartalo kertoo
tuleeko koira välistä vai hakeeko ohjaaja tällä ohjauksella päällejuoksua.
Koiran on osattava erottaa nämä ohjaukset.
Täytyy sanoa, että
treeneistä jäi todella hyvä mieli – sillä löysimme meille niitä elementtejä,
joilla minä pääsen sijoittautumaan radalla paremmin ja ennakoivammin jatkoa
ajatellen ja toisaalta taasen niitä keinoja lisää auttaa koiraa tekemään
tiukempia hyppyjä – jotka usein on siitä kiinni, että minulta tulee tieto liian
myöhään radan jatkumisesta ja siinä vaiheessa Jesse on kerinnyt tekemään jo sen
laakahypyn.
Linkki:
Lisa tekee ”finkityksen”
heti 4. rimalla. Koiran puoleinen jalka ja käsi ja rintamasuunta kääntyneenä
kokonaan koiraan päin rima suuntaisesti.
T: Jaana & Jesse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti