Sari Vähäniityn haastajatehistreenit 19.3.2013

Sari oli laatinut treeneihin pitkän radan, jossa oli useampi kohta jossa erilaiset ohjausvalinnat toivat toivotun tuloksen. Kiva rata siis, kun mahdolliset toimivat ohjausvalinnat eivät olleet liian rajoittuneet. Meille parhaimman lopputuloksen toi seuraavanlaiset ohjaukset

Esteet 1-6: Jätin koiran paikalle lähtöön ja lähdin kuitenkin tekemään vauhdista pakkovalssi-jaakotusta kakkosesteelle. Meillä toimii useimmiten paremmin se, että en ole valmiina kutsumassa koiraa pakkovalssiin vaan oma liike tukee koiran etenemistä. Ja näin tässäkin, tein pakkovalssia myös paikalta kutsuen kakkosesteeltä, eikä tässä mainittavaa eroa lähtöön ollut, mutta itselleni luontevampaa on lähteä ohjaamaan rataa liikkeestä kuin paikaltaan. Taisipa joku kokeilla kakkoselle saksalaista ja tämäkin toimi, kun vain on ajoissa ohjaamassa linjaa kolmosputkeen.

Nelosen ja vitosen väliin tein sokkarin, jolla sain linjattua hypyt hyvin.

Suurimmaksi päänvaivaksi treeniryhmälle aiheutui 6-7 esteiden väli eli ohjaus kepeille sisäänmenoon. Kun ohjaaja jäi puomin vasemmalle puolelle ja lähti kääntämään koiraa kohti keppejä, kas kummaa rintamasuunta kääntyi putkelle ja sinnehän ne koirat livahtivat. Itse valitsin ohjaukseksi puomin jälkeen valssin, jolla pääsin ohjaamaan koiran kepeille nätisti. Toki tässäkin vaihtoehdossa saa olla tarkkana, jottei rintamasuunta käänny kohti putkea. Keppien päähän ohjauksena päällejuoksu ja näin ehdin ohjaamaan hyvällä linjalla kasi putken.

Minun ja Dion treenien murheenkryyni oli kuitenkin todella yllättäen ysi este eli okseri. Tämä kohta radasta oli hallissa hyvin pimeä, mutta muuta ihmeellistä en okseri kohdassa keksinyt. Radalla Dio kielsi okseria ja laskimmekin okserin sitten alemmas ja teimme esteellä yksittäisiä toistoja. Tämän jälkeen okseri lähti taasen sujumaan ongelmitta. Mutta muistuipa taas mieleen, kuinka tärkeää on treenata erikoisesteitä monipuolisesti, liian usein hypyt treeneissä on niitä tavallisia hyppyjä.

Kun okseri saatiin sujumaan rata jatkui itselläni seuraavanlaisesti. Ysin jälkeen koira vastaan ja linjaus kymppihypylle, päällejuoksulla 11 vastaan ja törkkäys 12 takaakiertoon. Välillä 13-15 oli meille kaksi toimivaa ohjausta. Ensin tein sokkarin 14 hypylle ja sitten pakkovalssilla 15 putkeen. Tämän jälkeen tein puolen vaihdon jo ennen 14 hyppyä ja pakkovalssi putkeen. Molemmat toimivat, toki jälkimmäinen vaati sen, että koira jätettiin tekemään itsenäisesti 12 esteen takaakiertoa ja näin puolenvaihto 13 putken jälkeen onnistui.

Sitten esteeltä 15 eteenpäin onkin monta toimivaa vaihtoehtoa, itse päädyin seuraavanlaiseen ratkaisuun: 16-17 väli sokkarilla, 17 takaakierto, 18, saksalainen ja 19 putkelle ohjaus sisäkaarteen puolelta ja sitten putken edestä leikkaus ja selkeä kutsu putken jälkeen, jotta koira lähtee oikeaan suuntaan. Jos valitsi ohjauksen, jossa ohjaaja etenee mutkaputken 19 ns. ulkokautta niin oleellista on, että ohjaaja on niin edellä, että koira kääntyy 19 putken jälkeen oikeaan suuntaan. Jos putkelle edetään rinnakkain koiran kanssa, kääntyy koira putkesta ei-toivottuun suuntaan. Eli ohjaajan tulisi olla edellä koiraan n.1/3 putken pituudesta putken suusta mitattuna, jotta koiralla mahdollisuus kääntyä oikeaan suuntaan.

Kun putkesta oli selvitty oikeaan suuntaan, valitsin ohjaukseksi 21:lle pakkovalssi-jaakotuksen, 22-23 väliin sokkarin, 23 sisäkurvista takaakierto-niisto ja sitten 24-25 väliin sokkari.

Tähän oli erilaisia toimivia vaihtoehtoja ja 23 takaakierto ns. pidemmän kautta oli toimiva, jos 22-23 väliin ei lähtenyt säveltämään sokkaria tai valssia. 23 este oli joka tapauksessa sellainen, jotta koiran luontainen linja ei ollut takaa kiertoon, eli jos ohjaaa 23:en vasemman siivekkeen takaa kiertona, tulee tässä myös itse linjata tuo kierto ajoissa, jotta koiralla  on mahdollisuus suunnata 22 hyppy oikeaan suuntaan.

Sarin treenit oli taattua ratatreeniä ja mukavaa tosiaan oli se, että erilaisilla ohjausvalinnoilla sai toivotun lopputuloksen. Itselleni treenivihkoon treeneistä jäi muistutuksena erikoishyppyjen treenaus monipuolisesti.

T. Hannamari ja Dio