Anu Niemen huipputehistreenit 15.1.2013

Huh, jo ratapiirrustus sai tuskanhien pintaan. Käsissäni on suhteellisen nopea koira, joka kuitenkin kääntyy aika helposti, hyvin ja herkästi. Sekuntiksikaan ei saisi rintamasuunta osoittaa väärin tai koira menee väärin. Rata, jossa keskittyminen pitää olla koko ajan tapissaan vaatisi minulta todella pitkän ja hartaan rataantutustumisen, jotta voisi luottaa sen sujuvan. Radat, joissa joutuu paljon pyörittämään ympäri ja jatkuvasti vaihtamaan puolta aiheuttavat helposti päänvaivaa (minulle...). Romeolle optimaalinen rata on suhteellisen vauhdikas, sujuva ja muutamalla erityistä tarkkuutta vaativalla kohdalla varustettu. Liika pyöritys hidastaa enkä oikein osaa aina hakea sitä suorinta reittiä. Tämän treenikerran teemana oli kuitenkin tekniikka eikä rataa ollut tarkoitus vetää kolme kertaa nollana putkeen. Jos ei halunnut. ;)

 

Ennen treeneihin menoa, minulla oli kiinnostus kohtiin 5-12, ehtiminen väliin 8-9 ja hypyn 11 kieputus. Lisäksi mietin paljon väliä 19-23. Anun "Niksipirkka"-kohta tällä radalla oli kuitenkin lähinnä esteet 1-4. Miten hoidat koiran sujuvasti putkeen? Hienoja vaihtoehtoja nähtiin, mutta sujuvimmaksi ja koiran vauhdin parhaiten ylläpitävimmäksi todettiin pakkovalssi esteelle 2, siitä esim. jaakotus ja heti perään persjättö, koira samantien vasempaan käteen ja toinen pakkovalssi putkelle. Kuvassa X esteen 2 kohdalla merkkaa siis ohjaajan paikkaa, josta koko homma alkaa. Näin ollen koira kiertää hypyn hypättyään vasemman siivekkeen ympäri ja on jo nokka kohti putkea.

Tuo alun 1-4 saatiin meillä toimimaan hyvin. Turhaan heiluin vaan alkuun merkaten koiralle oikealla kädellä hypyn 3 ja sitten tein persjätön ja vaihdoin ohjauksen vasempaan käteen, kun samantien koiran hypättyä 2, liike eteenpäin, ohjaus vasempaan käteen ja katse koiraan ja se 100 % varmasti hyppää 3. Venytin myös alkuun pakkovalssia putkelle, kun pakkovalssi tulisi oikeasti tulla tiukasti putken suulle, kuten se tehdään tiukasti myös hypyillä.

Kokeilimme alkuun myös omaa ajatustani alun kuviosta eli lähetys takaakiertoon esteelle 2 oikean kautta, twist ja työntö hyppyjen välistä esteelle 3 ja siitä poispäinkäännös-tyyppisellä kiepautuksella koira putkeen. Toimi, mutta ei ehkä niin sujuva ja koiralle selkeä, kuin tuo Anun vaihtoehto.

Seuraavaksi keskityttiin kohtaan 8-9. Tähän parhaaksi ratkaisuksi osoittautui tuplasylikäännös. Koira putkeen 7 ja tuhatta ja sataa ottamaan sitä vastaan 8 hypyn jälkeen, rintama koiraa kohti, sylkkäri ja tässä kohtaa vain yksi hypylle työntävä askel, loput askeleet suuntautuvat jo kohti 10 ja rintamasuunnan on oltava kääntyneenä 10 kohti jo ennen kuin koira hyppää 9. Näin sylkkäristä saatiin tiukka ja koira tiukasti käännettyä vastakkaiseen suuntaan kuin normaalisti sylkkäri kääntää. Tämä kohta saatiin minusta ihan kivasti meillä toimimaan. Romeo lähtee sylkkäreihin hyvin ja treeniä vaati lähinnä itselle se, että oikeasti sen koiran mukana ei lähdetä etenemään päin hyppyä 9, vaan heti kun koira on kääntöön lähtenyt, matka kohti 10. Esteen 9 estelinjaa ei saanut enää ylittää.

Hinkkauskohdaksemme jäi sitten 11 ja siihen suunniteltu vippaus. Juu, tiesin, että on tekniikkatreeniä, mutta kyllä tuo vippaus on vaan niin itselleni sopimaton ohjaus, että en sitä kyllä ilman ihan huimaa treenimäärää käyttäisi esim. kisaradalla. Tavallaan siis ehkä jopa vähän harmitti, että siihen kului niin paljon treeniaikaa. Koko ohjausta olen aiemmin treenannut ohjatusti kahdesti ja itsenäisesti nolla kertaa ja nyt ennen treeniä pyöritin koiraa kentän laidalla ilman estettä; sujui ihan hyvin. Esteen kanssa radalla taas ei sujunut; koira kiersi aina s-mallisesti (siis s väärinpäin) eikä o-mallisesti hypyn. Ilman estettä saatiin homma sujumaan radallakin ja lopulta myös siivekkeen kanssa ja matalan riman kanssa. Mutta kyllä se vaati paljon... Ei saa olla liian lähellä estettä, rintamasuunta piti kääntyä heti käden pyörityksen jälkeen ja se piti olla melkein jo suunnattuna kohti putkea ennen kuin koira hyppäsi, jotta se ei ehdi lukea hyppyä kierrettäväksi väärän siivekkeen kautta. Saatiin loppupeleissä onnistumaan matka 7-11 ja loppuun suhteellisen sujuva vippaus. Jee. Jos kisaradalla olisi moinen kohta, olisin vaan pyörittänyt koiran hypyn ympäri pitäen sen vasemmalla puolellani ja siitä putkeen.

Kun lähes kaikki aika oli kulunut vippaukseen, ehdittiin enää kurkata kohtaa 16-19 ja 19-23 pari kertaa. Huomioiksi tuli hypyllä 16 se, että tein turhaan sille päällejuoksun ja perään persjätön, kun koiran sai ihan näppärästi mukaan vain taakselähetyksellä ja persjätöllä. Kohta 19-23 olisi vaatinut mielestäni kokonaan oman treenikerran. ;) Avain onnistumiseen oli se, että kun koira on saatu putkeen 19, täytyy lähteä samantien tekemään valssia 20-21 väliin jos aikoi, niin kuin minä, lähettää koiran taakse esteelle 21 vasemman siivekkeen kautta. Valssin tuli olla valmiina jo ennen kuin koira tulee putkesta. Ratapiirrustukseen laittamani X esteen 20-21 välissä kertoo paikan, jossa tuli olla valmiina kääntyneenä ottamaan koira vasempaan käteen, jotta sen sai yli hypystä 20 oikein. Jos valssi oli myöhässä, koirat tulivat auttamatta hypyn 20 väärästä suunnasta. Esteelle 23 ehdin vain kokeilemaan koiran viemistä twistin ja työnnön kautta. Oli vähän kökkö, ei oikein toiminut. Harmillista, että aika loppui eikä kohtaan saanut oikein mieleistään toimivaa juttua. Mutta hei, jäipähän käteen taas kohta, jota treenailla itsenäisesti! :)

Note to self: Less is more

Älkää ahnehtiko treenatessa. Keskittykää vaikka vaan yhteen kohtaan ja tehkää se kunnolla. Älkää yrittäkö tehdä ja kokeilla jokaista kohtaa vähän sinne päin. Yksi hyvin opittu, hiottu kohta ja ohjaus ovat paljon arvokkaampia kuin kahdeksan nopeasti ja vähän sinne päin -tehtyä ohjausta ja suunnitelmaa.

T. Elina ja Romeo

Kuva: Jukka Pätynen