Olin tuuramassa Nina Frantsin tehistreenejä, jossa rata oli täsmälleen sama kuin haastajatehistreeneissä. Kävimme siis pitkälti samoja asioita ja ohjaustekniikoita läpi, kuin mitä haastajatreeneissä ja näistä Sari on jo kirjoittanutkin. Yritänkin nyt siis tuoda näistä treeneistä jotain muita asioita esille.
1. Sylivekki: Yksi ohjaustapa esteeltä 9 esteelle 10 oli tehdä sylivekki esteellä 10. Piti olla hyvissä ajoin merkkaamassa koiralle ponnistuspaikka. Tarkoituksena oli ottaa reipas askel esteen 10 eteen, n. keskelle estettä, koukistaa polvia ja viedä käsiä alaspäin kohti ponnistuspaikkaa. Ei liian lähelle esteen eteen, vaan sinne, mistä koiran oli helppo ponnistaa. Tästä ikään kuin ”vedettiin” koira esteen yli siten, että sen hyppylinja suuntautui kohti siivekettä ja saatiin hyvä linja kohti estettä 11. Ilman sylivekkiä ohjaus jäi helposti liian laimeaksi ja koiran hyppy suuntautui liian kauas esteen 10 taakse. Sylivekillä kaarteen sai tiukaksi ja koira kokosi itsensä hyvin kääntyvään hyppyyn. Itselleni tämä oli jostakin syystä hankalaa, en mennyt tarpeeksi rohkeasti ja ajoissa vekkauspaikalle vaan jäin liian lähelle siivekettä, esteen sivulle. Muutamien toistojen jälkeen onnistuin kuitenkin jotenkuten. Tätä voi harjoitella niin, että pudottaa esim. lelun ponnistuspaikkaan kun on tekemässä sylivekkiä. Näin koira oppii lukemaan ohjausta.
2. Vippaus: Esteeltä 16 esteelle 17 kokeilimme vippausta. Koira oli vasemman käden puolella. Kun tultiin esteeltä 16 esteelle 17, pidettiin käsi lähellä vartaloa ja pienellä ranteen ulkokierto liikkeellä saatiin koira kiertämään este 17 takaa. Tämän jälkeen oli muistettava, ettei voinut suin päin lähteä juoksemaan pituudelle vaan koira oli otettava mukaan. Muuten kävi helposti niin, että koira jatkoi matkaansa esteelle 16. Tämä onnistui yllättävän hyvin meiltä. Tärkeää oli se, ettei kädellä huidottu vaan ohjaus perustui pieneen ranneliikkeeseen. Katseen kohdistuminen liikkeen suuntaan oli myös tärkeää. Ei saa katsoa sinne mistä koira tulee hypättyään esteen, vaan sinne minne sen halutaan menevän eli tässä tapauksessa siivekkeen ohi.
3. Rytmitys: Tämä oli tärkeää etenkin esteillä 18–20, joissa tehtiin 2 valssia. Ensin tehtiin valssi pituudelta esteelle 19 ja siitä toinen valssi esteelle 20. Tässä piti askeleet rytmittää siten, että pysyttiin koko ajan hyvässä liikkeessä, mutta otettiin melko lyhyitä askelia. Näin käännökset tulivat tiukemmiksi ja kuitenkin hyvä rytmi säilyi koko ajan.
4. Välistävedot esteillä 23–25: Näissä oli tärkeää se, ettei itse ajautunut liian kauaksi esteistä. Jotta välistävedot olisivat sujuvia ja nopeita, on pysyttävä mahdollisimman lähellä esteitä ja edettävä kokoajan suoraviivaisesti eteenpäin. Itse tein välistävedot puolivalssilla. Aluksi ajauduin liian kauaksi esteistä mutta lopuksi sain ne tehtyä paremmin.
T. Maija ja Reino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti