Janne Karstusen haastajatehistreenit 29.10.2013

Janne oli laatinut meille haastavan radan, jossa oli monta paikkaa mitä sai todella pohtia mikä on siihen kohtaan paras ohjausmenetelmä, sekä miettiä linjauksia sekä rytmittämistä. Meillä oli Nellin kanssa lähes kuukauden treeni- ja kisatauko takana, oman ja Nellin sairastumisen vuoksi, joten odotukset eivät olleet järin korkealla kun rataan aloin tutustua.

Ensimmäisellä pätkällä tehtiin rataa aika pitkälle asti, mutta sitten todettiin että parempin keskittyä nyt Nellin kanssa nyt itsenäisiin keppisuorituksiin. Kepeille oli vaikea avokulma ja siinä vieressä vielä "ansaeste" houkutelemassa. Tässä keppien haussa tärkeäksi muodostui se, että annoin omalla rytmittämiselläni Nellille tilaa ja vapauttaa hakea oikea keppiväli ja kun koira oli pujotellut muutaman välin, niin sen jälkeen lähdin vasta tekemään takaaleikkausta kepeille. Harjoituksen jatkon kannalta oli lähes välttämätöntä päästä keppien toiselle puolelle joko takaaleikkaamalla tai valssilla (joka oli vielä haastavampi) Eli selkeästi haastava harjoitus, sillä takaaleikkauksessa jouduit tekemään leikkauksen hyvin tiukasti. Tämä vaatii koiralta osaamista siinä, että jatkaa suorittamista vaikka ohjaaja liikkuu vähän eri suuntaan häiritsevästi.

Loppupäässä keppejä olisi ollut tärkeää radan jatkon kannalta, että kepeillä pystyy irtoamaan itse loivassa kulmassa kauemman keppien loppupäätä. Keppien jälkeen tuli heti vasemmalla pussi ja sen jälkeen hyppy sellaisessa kulmassa, että ilman minkäänlaista etumatkaa tämä kohta oli lähes mahdoton suorittaa. Lisävaikeutta kohtaa tuli siitä, että kepit päättyivät "suoraan seinään" eli keppien loppu oli noin vajaan metrin päässä raja-aidasta. Tälläinen keppien päättyminen seinää päin on useimmille koirille vaikeaa ja sitä kannattaa treenata.

Meillä ongelmana tällä treenikerralla oli se, että Nelli ei kestänyt kovin hyvin minun sivuirtoamista vasemmalla puolella kepeillä ja tuli ulos tokavikasta välistä ulos. Pysyttelemänä lähellä pujottelu sujui hyvin loppuun asti, mutta sitten olin jäljessa seuraavilla esteillä. Kokeiltiin samaa toisella puolella keppejä ja silloin ei ilmennyt mitään ongelmaan, vaikka irtosin hyvinkin kauas kepeistä. Nelli suoritti ne täydellisesti loppuun asti. Ilmeisesti meille vasen puoli on hankalampi ja sitä täytyy vahvistaa lisää.

Suosittelen kaikille treenaamaan keppejä, niin että koira osaa hakea keppien sisäänmenon mistä kulmasta vaan ilman teidän avustusta sekä vahvistamaan pujottelu loppuun asti niin, että teidän sijainnilla tai liikkeellä ei ole merkitystä. Hikareille haasteena: lähetä koira kepeille ja lähde itse juoksemaan koiraa vastaan keppien vieressä tai lähetä koira kepeille itse seisoessa täysin liikkumattomana, vain rintamasuuntaa kääntämällä voi tukea pujottelua.

Eikun treenaamaan!

T. Elina ja Nelli

Sami Oksan huipputehistreenit 22.10.2013

 

Sami Oksan tämän kertaisissa treeneissä oli parikin asiaa teemana: kontakti-putki -erottelut ja keppikulmat. Sen lisäksi muutamassa paikassa päästiin taas miettimään kullekin koirakolle sopivimpia ja nopeimpia ohjausvalintoja.

 

Rata tehtiin kahdessa pätkässä - eka veto keinulle ja toka erä sitten keinulta loppuun. Ensimmäiset erot ohjausvalinnoissa tuli välillä 7-9 ja 10-11. Oma valinta oli tulla A:n vasemmalta puolelta puhtaasti rytmillisistä syistä ja oikeastaan haaste olikin sitten vaan kertoa koiralle oikea putkenpää tarpeeksi ajoissa, kun vedolle ei ollut tilaa. Piiroksesta poiketen tosielämässä nuo putken päät oli vieläkin lähempänä toisiaan, joten erityisiä lahjoja ei tarvinnut väärän pään poimimiseen :)

 

11-hypylle saatiinkin sitten kokeilla muutamia eri variaatiota, jotta löytyisi se nopein ohjausvalinta tuollaiseen paikkaan. Ilmeisesti monella vasemman kautta pyöräyttäminen oli toimivin, mutta ainakin omalla kohdalla oikea puoli oli sujuva, kun teki ajoissa sokkarin kympin jälkeen ja siitä ajoissa kääntämään koira yhdelletoista.

 

Samaa teemaa jatkettiin toisessa pätkässä 16-17 -kombossa. Eriskummallinen otukseni kellotti lähes identtiset ajat kumpaakin puolta kääntäen 17 hypyn, vaikka lähtökohtaisesti vasemman siivekkeen kautta sen olisi pitänyt olla n nopeampi. 16 hypyllä sen verran skarppina piti olla, että ei seisoskellut koiran tiellä hypyn aikana, jotta jäi tilaa laskeutua ilman riman lennättämistä. Kerran kokeilin itsekin sitä ja toiste ei tarvinnut :)

 

Keppikulmista piti testata valssilla lähestyminen (johon tuli todella kiire, jos ei jättänyt koiraa suorittamaan 17 hyppyä ja lähtenyt liikkeelle) ja takaaleikkaus. Toiseen suuntaan tullessa olikin sitten avokulma maustettuna herkästi väärälle hypylle työntävällä liikesuunnalla. Sen lisäksi tsekattiin miten ajoissa koira tarvitsee kääntävän vihjeen putkelta, jotta ei mene kaarre pitkäksi. Ja ainakin Javalla käytännössä vihje piti olla jo ennen putkea, koska muutoin se ampui oikein näyttävästi mutkat suoriksi ja sain ihan keskenäni jotain keppejä tarjoilla, kun se oli lukinnut jo hypyn seuraavaksi esteeksi.

 

Lopussa ei ollutkaan sitten enää mitään ihmeempää, kun perus kontakti-putki -erottelu ja hyppy 27 mietitttävänä. Ainakin tuollainen pitkärunkoinen medikin oli näppärintä kiepauttaa niistolla vasemmanpuoleisen siivekkeen ympäri, vaikka kulma hypylle 28 olikin aika tiukka. Toista kautta linja olisi ollut parempi, mutta käytännössä matkaa niin paljon enemmän, että sen etu oikeastaan menee siihen.

 

T. Satu & Java

Sami Oksan haastajatehistreenit 15.10.2013

 

Tällä kertaa haastajatehiksen kouluttajana toimi Sami Oksa. Teimme rataa kahdessa osassa ensin numerot 1-15 ja sitten 16-30. Meille rata osoittautui haastavaksi ja paljon treenattavaa riittää.

Ensimmäinen ongelmakohta tuli 5 putkelta kepeille mentäessä. Tarkoituksenani oli lähettää Nero 6 hypylle ja juosta kepeille leikkaamaan. Nero lähti hyvin takaa kiertoon, mutta olin itse aivan liian myöhässä ja Nero hakikin kokoajan kepellä väärään väliin, eikä yrityksistä huolimatta saatu sitä menemään oikeaan väliin. Keppien sisäänmenoon tarvitaan siis lisää treeniä, ja myös joku haltuunottokäsky olisi hyvä olla. Koska Nero haki kokoajan väärän välin Sami ehdotti, että siirrytään seuraavaan kohtaan. Jatkettiin siis 10 hypyltä ja seuraava ongelmakohta tulikin jo 12-15 esteillä. Ohjasin Neron 12 esteelle puomin puolelta vastakkaista kättä käyttäen. Tälläisissä kohdissa alan itse aina peruuttamaan ja niinkuin Sami sanoi pitäisi liikkua peruuttamisen sijaan puomiinpäin. Heti kun tein itse oikein niin koirakin teki oikein.13 hypyn jälkeen olin ajatellut tehdä valssin, mutta en millään kerennyt, joten tehtiin leikkaus 14 hypylle. Myös leikkaamista pitää harjoitella enemmän, koska Nero kääntyi usein väärään suuntaan 14 hypyltä.

Toisella kerralla harjoittelimme Neron kanssa vielä hieman tuota 12-14 välistä asiaa ja sitten siirryimme seuraavaan pätkään. Esteet 16-21 sujuivat muuten ongelmitta kunhan olin itse tarpeeksi ajoissa pituudella näyttämässä, että ollaankin kääntymässä. 21 putkeen ohjasin niin, että putki jäi minun ja keinun väliin. Pidemmälle radassa ei Neron kanssa keritty, mutta saatiinkin tehtäväksi treenata itsekseen samanlaista pätkää.

Treenattavaa siis riittää. Tälläkin kertaa saatiin hyvät neuvot jatkoa ajatellen ja pitäisikin päästä itsekseen treenaamaan.

T. Katariina ja Nero

Sami Oksan huipputehistrenit 8.10.2013

 

Tällä kertaa olimme ensimmäistä kertaa hallissa ulkokauden jälkeen. Kyseessä oli Sami Oksan oikein kiva rata. Putken jälkeen oli hyppyeste 4, jonka jälkeen sai olla tarkkana, ettei koira ajautunut esteelle numero 9. Eli lähetys esteelle 4, mutta heti tiukka linjaus esteelle 5, jonka saattoi suorittaa takaakierto-päällejuoksuna siten, että koira jäi ohjaajan oikean käden puolelle. Toinen vaihtoehto oli tehdä backlap, mikä ei omalta kohdaltani onnistunut. Ei muuta kuin lisää harjoitusta. Sami oli sitä mieltä, että radan tässä kohdassa takaakierto-päällejuoksu saattoi kuitenkin olla mini- tai medikoiran kanssa nopein ohjaustapa.

7 putken jälkeen oli ainakin itselleni paras vaihtoehto hieman odottaa koiraa putken suulla ja lähteä siitä yhtä matkaa keinulle. Näin rytmitys säilyi parempana, eikä tarvinnut pysäyttää omaa liikettä keinun kohdalla. Keinu ei ole meidän vahvin este, ja Reino tarvitsee hieman ”vedätystä” mennäkseen reippaasti keinun päähän saakka. Jollekin muulle rytmitys tässä kohtaa ei ehkä olisi niin tärkeää kuin meille. Rata jatkui keinulta 9 esteen takaakiertona ja hyvin ennakoituna valssina esteen 10 edessä, siten, että koira jäi ohjaajan oikean käden puolelle. Putkelle numero 12 koiras kannatti lähettää kauempaa. Itselleni kävi pari kertaa niin, että yritin viedä koiran putkeen viemällä sen aivan putken suulle saakka sillä seurauksella, että Reino menikin putken ohi. A-este oli aivan putken takana, ja koira saattoi tulkita liian tiukan putkelle ohjauksen haltuunottona ja ohjauksena A-esteelle. Kun lähetin Reinon putkelle kauempaa, niin homma toimi loistavasti. Rintamasuunta kannatti pitää hieman vasemmalle, ettei koira ajautunut putken väärään päähän. Koiralle kerrottiin hyvissä ajoin, että sen halutaan kääntyvän tiukasti oikealle putkesta tulon jälkeen. Koira vietiin A-esteelle ja yritettiin tietysti olla seisomatta koiran linjan edessä. A-este oli monille ongelmallinen, sillä sen alastulo oli aika lähellä seinää. Koira lähetettiin A-esteeltä putkelle ja ohjaaja liikkui putken takaa putken ulostulolle. Tästä ei saanut lähteä liian aikaisin liikkeelle, jotta vauhti ei olisi tyssännyt seuraavalle esteelle 15, jonka eteen tehtiin valssi ja siitä 16 putkeen lähetys.

Radalla harjoiteltiin myös koiran irtoamista, sillä pituusesteen jälkeen koira piti irrottaa puomin alta menevään putkeen. Este 22 tehtiin takakierto persjättönä 23 putkelle. Puomin jälkeen oli useampia vaihtoehtoja, joista itse tein päällejuoksun puomin jälkeisellä esteellä. Tässä piti juosta aika vauhdilla esteelle 27, jotta ehti sen taakse ottamaan koiran hyvin vastaan, ja lähettämään päällejuoksusta putkelle 28, joka oli radan viimeinen este. Esteen 27 saattoi myös suorittaa toiselta puolelta pakkovalssilla ja sen jälkeen vedolla putkeen, mutta tässä tapauksessa vaarana oli koiran ajautuminen putken väärään päähän. Itse ajattelin, että jos tältä puolelta halusi ohjata, niin vastakäännöksellä olisi varmaan saanut koiran ohjattua paremmin putken oikeaan päähän.

Treeniterveisin,

Maija ja Reino



Janne Karstusen haastajatehistreenit 1.10.2013

 

Vihdoin pääsimme ulkoa hallin lämpöön treenaamaan. Treenejä meille oli vetämässä Janne Karstunen. Vielä näin kauden alussa halusi Janne testata koirien ja ohjaajien perusohjaamista ja koirien esteosaamista. Vaikka rata oli sujuva, tuotti pienemmät estevälit ja pitkästä aikaa nurmi pohja pieniä ongelmia.

Esteeltä  2 kokeilimme ja kellottelimme sekä pakkovalssia että sylkkäriä. Ellille oli sylkkäri pakkovalssia nopeampi, mikä hieman yllätti minut. Keppejä edellinen hyppy ei syöttänyt suoraan, vaan koiraa piti hieman linjata kepeille. Niille kokeilimme loppuun sokkaria ja takaaleikkauksia. A:n ja putken erittely ei tuottanut ainakaan meille ongelmia, kunhan muisti kertoa koiralle jo muurilla kummalle esteelle olemme menossa.  8-10 väli tuotti hieman harmaita hiuksia, koska avokulmat kepeille eivät ole meillä 100% hallussa. Meille paras keino kepeille oli takaa leikkaus niille. Taas keppien loppuun tehtiin sokkari tai vai valssi.

Putkeen 14 tuli kiire, mutta se ratkaistiin juoksemalla koiran vasemmalla puolella. Kokeiltiin me myös valssia ja sokkariakin enne putkea, mutta laihoin tuloksin. Mun pitää opetella lähtemään nopeampaa liikkeelle ja jättää koira suorittamaan itse esteitä. Kaksi viimeistä estettä saatiinkin sitten vain juosta eteenpäin.

Rata jätti hyvän fiiliksen, koska vaihteeksi ei tarvinnut vääntää ja kääntää koko aikaa. Läksynä saatiin hypyttämistä enemmän 65 rimoilla, koska ne tuppaavat tippumaan helposti vinoista kulmista ja keppien avokulmia. Omaa liikkuvuutta pitää myös parantaa ja varsinkin liikkeelle lähtöjä nopeuttaa.

T. Minna ja Elli