Sari Vähäniityn haastajatehistreenit 30.4.2013

Vappuaattonakin treenattiin. Treenaajia oli odotetusti vähän, mutta onneksi itse päätin osallistua Sarin treeneihin.

Työkiireiden vuoksi en ennen treenejä ehtinyt yhtään tutustumaan rataan etukäteen. Kisoissa tietenkin mennään samalla periaatteella, mutta yleensä ennen tehistreenejä on rataa ehtinyt paperilla edes vilkaisemaan.

Rata vaikutti rataantutustuessa sujuvalta, mutta kuitenkin haastavalta. 

Lähtö kakkosesteen takaa ja kakkosen ja kolmosen ohjaus radan laidan puolelta ja valssi neloselle ja putkeen toimi ongelmitta. Putkella tarpeen oli kunnon jarru, ettei toinen putki vetänyt. Olin suunnitellut ohjaavani 7 esteen ”heittäen” niin, että jäisin muurin vasemmalla puolelle, selkeästi paremman ja tiukemman käännöksen kuitenkin sain valssaamalla 7 esteellä, jääden muurin oikealle puolelle. Kerkesikin ihan hyvin, vaikka sitä aluksi epäilin. Muurin jälkeen perjättö ja valssi ysille toimi hyvin. Takaaleikkausta ysille koitettiin myös, mutta paremman linjan sai valssilla. 

Toisella kertaa putkesta putkeen koitui monelle ongelmaksi, koirat kääntyivät vanhasta muistista putkelta ja moni meni helposti putken ohi. Tarkkana sai olla siis toiseen putkeen ohjauksen kanssa. 13 esteen taakse koira ajautuu putkesta melkein ilmaiseksi ja putkeen vienti ja lähetys esteelle numero 15. Vaihtoehtoisia ohjaustapoja pituudelle on useita. Persjättö 21 esteen jälkeen tuntui toimivalta monen koirakon kohdalla. Itse tein vastakäännöksen pituudella, niin, että koira kääntyi pituudelta vasemmalle saaden näin hyvä linjan 21 esteelle. Takaakierto 22 esteen vasemmalta puolelta ja persjättö 23 esteen jälkeen onnistui hyvin. Moni teki myös 24 esteelle takaaleikkauksen, itse valitsin persjätön, koska ajattelin takaaleikkauksen hidastavan putkeen menoa. 

Ongelmia tuli viimeisen putken ja loppuradan kanssa. 27 esteen jälkeen käännös venyi turhan pitkäksi. Persjättö 26 esteen jälkeen ja vastakäännös 27 esteelle sai linjan huomattavasti paremmaksi. Itselle vastakäännöksen tekeminen tuotti itselle päänvaivaa. Ohjaus tuntui nurinkuriselta, mutta kun sen sai toimimaan, oli käännös huomattavasti parempi ja viimeisen esteen ohjaus luonnollisempi.

Aivan loistavat treenit, Sari on kannustava tsemppikouluttaja. Näistä treeneistä jäi hyvä mieli ja paljon taas uutta oppia käsiin. 

T. Sari ja Paavo

Jenna Caloanderin huipputehistreenit 23.4.2013

Jennan radan mahduttaminen 18x30m kentälle oli jännittävä suoritus. Lähes koko rata saatiin pystyyn, vain este 12 jäi rakentamatta. Esteen 11 jälkeen tuli este 20 ja sen jälkeen 13 ja siitä eteenpäin numerojärjestyksessä.

Eniten pähkäilyä rataantutustumisessa ryhmäläisten keskuudessa tuottivat esteet 2-6. Oma suunnitelmani oli tehdä taaksetyöntö esteelle 2 ja työntää koira esteelle 3 takanaleikkaukseen. Tällöin olisi päässyt ohjaamaan radan sisäpuolelle ja työntämällä koira esteelle 6 saanut etumatkaa esteiden 8-9 välistävetoon. Esteen 3 takanaleikkaus ei kuitenkaan toiminut erityisen hyvin ja vaihdoin sen Jennan ehdotuksesta pakkovalssiin esteelle 2 ja valsiin esteelle 3. Tässä tapauksessa esteet 4-6 joutui ohjaamaan radan ulkoreunalta.

Esteelle 6 harjoiteltiin backlap tai vaihtoehtoisesti takanaleikkaus (viskileikkaus). Backlap osoittautui useammilla ryhmäläisillä toimivammaksi, koska linja takanaleikkaukseen oli hankala. Esteen 3 valssista linja kohti takanaleikkausta esteelle 6 ohjasi koiraa kohti estettä 7. Takanaleikkauksessa tuli malttaa, jotta ei siitä ei tullut poispäinkääntöä esteelle 7. Backlapissä ohjaajan linja oli koiralle selkeämpi. Siinä ohjaaja sijoittui esteen 6 taakse ja vastaisella kädellä koira heitettiin kiertämään esteen ulkosiivekettä. Eri vaihtoehtoja kellotettiin ja ohjaaminen radan ulkoreunalla todettiin nopeimmaksi vaihtoehdoksi.

Omalta osaltani kohtien 10 ja 12 (esteen 12 sijaan tehtiin este 20) jaakotukset kaarteen jälkeen olivat hyvä muistutus siitä, että hartialinja pitää muistaa pitää tarpeeksi kauan kohti estettä ennen kääntymistä kohti koiraa ja jaakotuksen suorittamista. Alussa tein sylivekin esteelle 10, mutta hartialinjan ollessa kohti estettä 11 koira irtosikin esteelle 11. Osa ryhmäläisistä teki kohtaan niisto-persjätön ja valssin esteelle 12 (esteen 12 sijaan tehtiin este 20). Niistossa oli hartialinjan kanssa sama juttu.

Kohta 17-18 tuotti monille ryhmäläisille vaikeuksia, koirat hakivat helposti estettä 16 tai 15. Kohdan suorittamisessa oli avainasemassa oikean ohjauslinjan valinta taaksetyönnön jälkeen ja hartialinja kohti putkea. Taaksetyönnössä tuli peruuttaa reilusti pois koiran linjalta ja juosta määrätietoisesti kohti putkea. Jenna puhui treenien alussa ansaesteisiin suhtautumisesta ja tärkeää oli, että ansan tiedostaa rataantutustumisessa, mutta sen jälkeen unohtaa ja keskittyy menemään oikeaan suuntaan. Olin juuri harjoitellut koiran lähellä pysymistä, joten kohta meni sen ansiosta sujuvasti.

Esteelle 19 osoittautui useimmille toimivimmaksi vastakäännös. Taaksetyönnön jälkeisessä vedossa useimmat koirat vilkaisivat toiveikkaasti esteelle 11 (joka oli ratapiirroksen mukaista lähempänä, koska este 12 puuttui). Jokunen koira taisi livahtaa esteelle asti.

Lopussa oli mukava loppusuora, jossa viimeisimmätkin karstat irtosivat  keuhkoista.

Treeneistä jäi hyvä mieli. Jenna osaa aina antaa positiivista palautetta, joka innostaa.

T. Satu ja Lily 

Teemu Linnan haastajatehistreenit 16.4.2013

Tavalliseen tapaan saatiin ratapiirros etukäteen sähköpostiin. Ratapiirrustuksessa ei ollutkaan juokseva numerointi vaan nuolia ja koordinaatteja muistuttavia numeroita. Treenipaikkalla selvisi, että treenit olisivatkin ehkä hiukan tavallisuudesta poikkeavat ja siitä syystä en julkaise ratapiirrustusta ollenkaan.

Samaan ratapohjaan (2 putkea ja 10 hyppyä) oli suunniteltu useita mahdollisia ratoja ja tarkoituksena oli keskittyä olennaiseen eli suorittaa esteet oikeassa järjestyksessä. Radanrakennuksen jälkeen tutustuttiin kahteen eri rataan. Ensimmäinen oli viivajuoksua eli hyppyjä peräkkäin suorassa linjassa, yhteensä neljä hyppyä. Helppoa eikö vaan? Yhteensä siis 25 hyppyä, ja kaikki käännökset voi ohjata valsseilla.. Onnistuin ryssimään homman jo esteellä nro 3, kun koira jäi ottamatta esteen jälkeen mukaan niin koiran liike jatkui sivussa olevalle hypylle. Uus yritys, katse koiraan ja ohjaa jokainen este vaikka kuinka on kiire eteenpäin. Pisimmillän taidettiin virheettä päästä esteelle nro 16? ei siis lähellekään loppuun saakka. Tässä treenissä sain taas kokea kuinka pakka alkaa leviämään ja leviämään, onnistun pelastamaan ja taas leviää ja leviää.... ja viimein tulee virhe! Meille on hyvin tavallista, että minulla ajoitus myöhässä ja sitten onnistun pari esteväliä pelastamaan tilanteet ja sitten oonkin jo niin paljon myöhässä ettei enää pysty venymään ja pelastamaan. Estevarmuus ja itsenäinen suorittaminen (= meidän omatoimitreenin aihe seuraavan kuukauden ajan) näyttää meillä olevan todellinen kompastuskivi. Hankala olla nopealle koiralle tukena helppojenkin hyppyjen suorittamisessa ja seuraavassa hetkessä juosta koiran kanssa kilpaa seuraavaan paikkaan. Ei onnistu ainakaan minun jaloilla :)

Sujuvasti vaihdettiin siihen seuraavaan treenin mihin oltiin tutustuttu heti aluksi. Tässä treenissä oli mukana jo enemmän poikittaisliikettä, takaakiertoja ja putkia, mutta edelleenkään radassa ei ollut mitään ohjauksellisesti vaikeata. Ihan perusohjauksilla rata oli mahdollista suorittaa. Sen sijaan enemmän oli tekemistä estevarmuuden kanssa, jättää koiran suorittamaan edellistä estettä ja hakee itselleen asemia jo seuraavaa estettä ajatellen muistaen kuitenkin ottaa koiran mukaan :) Mua jännitti enemmän kuin kisoissa. Teemu oli aika vakavana ja sanoi faktat eli aika kriittistähän se palaute oli. Jokunen kielto tuli ja muutama virheellinen rata. Taas sain palautetta luovuttamisesta, miksi et taistele? Jos oot myöhässä niin jalat liikkeelle ja taistelet! Itselle on tullut tunne, että taidan itse olla aika häiriöherkkä. Jos oma sijoittuminen tai koiran linja onkin erilainen kuin oon ajatellut niin oma liike loppuu ja annan virheen tulla. 10 minuuttia täynnä, tauko 20 minuuttia.

Tauon aikana minun tuli opetella paperilta kaksi eri rataa ja suunnitella niihin molempiin ohjaukset. Näihin ratoihin sai tutustua vaan kentän laidalta. Oli kauhean vaikea keskittyä ja saada ajatukset kasaan. Pää ja kroppa kävi kuitenkin aika kovilla kierroksilla ensimmäisen pätkän jälkeen. Miina haukkui, hyppi ja pomppi hihnassa. Piti käydä Miina viemässä ulos, jotta pystyin edes vähän keskittymään. Olen pari kertaa kisoissa unohtanut radan ja se on kyllä niin ällöttävää yhtäkkiä tajuta ettei ole hajuakaan mihin piti seuraavaksi mennä. Nyt oli pelko että käy samoin..

Teemu käski minun aloittaa sattumalta siitä radasta, joka oli jostain syystä minulla paremmin mielessä. Ohjauskuviot oli taas helppoja, mutta edelleen huomiota sai kiinnittää siihen, että muistaa ohjata jokaisen esteen ja ottaa koiran mukaan esteen jälkeen. Ja mitä sitten kävikään? Laitoin Miinan putkeen ja tajuan ettei mulla ole hajuakaan mihin piti mennä. Teemu piti mulle puhuttelun miten voin unohtaa radan! Onkin aika jännä miten paineistuin siitä pikaisesta radan opettelusta niin paljon. Teemu kertoi mikä on seuraava este ja sitten muistinkin radan loppuun saakka.

Sitten vaihdettiin järjestyksessään neljänteen rataan. Tämän radan muistinkin lopulta paremmin kuin sen ensimmäisen. Tällä radalla oli enemmän ansoja ja ihan pienillä viilauksilla, kuten olkapään kääntämisellä, sain Miinan kääntymään tiukemmin jolloin oikea este tuli ensisijaiseksi vaihtoehdoksi suorittaa. Koko treenin paras ratasuoritus tuli tällä ratapätkällä viimeisellä vedolla. Olin ärsyyntynyt, sisuuntunut ja täynnä taistelutahtoa. Tämä on se mielentila, johon minun pitäisi itseni aina saada treeneissä ja kisoissa.

Todella opettavainen treeni. Perusasioita paineen alla, kestääkö kantti, riittääkö kunto, onnistuuko keskittyminen, muistaako radan, yrittääkö loppuun saakka, runttaa, hajoaako pakka?

Teemun opit meille tiivistettynä
1. Jokainen este on ohjattava
2. Katso koiraa
3. Liiku
4. Taistele

T. Eerika ja Miina

Teemu Linnan huipputehistreenit 9.4.2013

Oltiin tuuraamassa 9.4. Teemu Linnan huipputreeneissä. Tehtiin samoja ratoja kuin Eerikan 16.4. postauksessa, että tulee nyt vähän toistoa tässä tekstissä. Mutta kerrotaanpa nyt sitten omat fiilikseni treenistä. Emme siis olleet saaneet etukäteen tietää esteiden järjestystä. Teemu kertoi ne treenin aikana.

Alkuun teimme myös sitä ns. ”viivajuoksua”. Todella hyvä jalkojen herättely, jota tulen varmasti käyttämään treenien aloituksena omissa treeneissä ja kouluttajanakin. Eli suoralla oli neljä hyppyä. Ensin mentiin kaksi ja käännös takaisin lähtöpisteeseen, ja sitten kolme ja takaisin ja neljä ja takaisin. Sitten puolen vaihto lennossa ja sama toiselta puolelta ohjaten. Yhteensä 25 hyppyä sisältäen suoraa ja tiukkoja käännöksiä. Ihan todella yksinkertainen treeni, mutta silti niin haastava! Homma lähti kuitenkin meillä menemään aika hyvin. Jasun kanssa meillä on aika sama tahti, joten rytmitys ei tässä ollut suuri ongelma. Mutta puolenvaihtokohta osoittautui meillä kompastuskiveksi. Oma ajoitus meni puolen vaihdossa pieleen ja siitä ongelmat lähti kertautumaan. Kieltoja tuli monelle käännöshypylle, koska ajoitus oli pielessä. Näin sivusilmällä kuinka viereiseltä kentältä oli ihmisiä tullut katsomaan Teemu-gurun treenirataa. Jännitin ihan liikaa. Kuitenkin kuulin Teemun kannustavan tsemppauksen, kasasin itseni ja päästiin ihan voittajina maaliin, vaikka välillä olin kaatua nurin. Tästä fiiliksestä tässä Teemun treenissä juuri oli kyse, ja taisimme löytää sen! Taistelua loppuun asti.

Seuraavaan radanpätkään olimme saaneet tutustua ihan normaalisti. Se sisälsi pelkästään hyppyjä. Muutaman takaakierron ja puolen vaihdon. Ihan perus kamaa. Pääsimmekin sen ihan suht sujuvasti läpi. Radan jälkeen Teemu kyseli ohjausvalinnoistani. Valssini ovat kuulemma todella sujuvia. Liikun hyvin, joten Teemun mielestä on ihan turhaa alkaa brassailemaan ohjauskuvioilla. Kannattaa vaalia sitä, minkä osaa. Sillä pääsee pitkälle. Lähinnä hän viittasi lopussa tekemääni vastakäännökseen, jossa kuulemma heti huomasi epävarmuuden. Kohdan olisi voinut ohjata ihan ilman ilman vastakääntöä, jolloin koiran vauhti olisi säilynyt sujuvana.

Näiden kahden pätkän jälkeen saimme paperin, johon oli merkitty kaksi seuraavaa rataa. Nämä piti opetella muistamaan suoraan paperista ja molemmat kaksi rataa kerrallaan. Radoista ei nyt jäänyt oikeastaan sen ihmeempää kerrottavaa. Se oli juuri sitä osaamista ja tasoa, millä tällä hetkellä olemme. Niin kuin Teemukin sanoi yleisesti treenin alussa, olimme juuri sillä tasolla, millä olemme huonoimmillamme. Jasu selvästi väsähti, koska oltiin treenattu edellisenäkin päivänä, mutta se ei sinänsä kyllä menoon vaikuttanut. Itse kävin läpi tuntemuksia epävarmuudesta ratojen muistamisessa. Luovutin monesti ihan liian helpolla, mutta pääsin siihen taistelufiilikseenkin. Puhtaasti emme tainneet päästä mitään rataa läpi, mutta tärkeämpää meille ehkä oli se, että virheen jälkeen sain itseni kasattua.

Näissä radoissa tultiin juuri niihin inhottaviin fiiliksiin, mitä monesti kisoissa kohtaa. Monesti rataa miettii vielä rataantutustumisen jälkeenkin, että miten sen ja sen kohdan ohjaisi. Saattaa muuttaa vielä suunnitelmia ja muistella miten se nyt menikään ja tuskailee, kun ei meinaa muistaa rataa. Ja etenkin sitten, kun mentiin ratoja suorittamaan. Monesti tuntee olonsa epävarmaksi ja se näkyy heti suorituksessa. Tuosta ikävästä epävarmuuden tunteesta pitäisi päästä eroon ja voittaa sen taistelemalla. Aina pitäisi yrittää loppuun asti! Tämä on juuri se kompastuskivi, mihin monesti kisapaikalla ja treeneissä törmää. Tämä treeni kyllä todellakin osui ja upposi juuri siihen kohtaan. Sellainen treeni, jollaista en ole kyllä aiemmin päässyt tekemään. Päällimmäisenä jäi tästä kyllä hyvä tsemppi ja tunnetila, johon pyrin kyllä nyt pääsemään kisoissakin. Mukava oli myös kuulla kehuja omasta liikkumisesta ja ihan siitäkin, että perusohjauksillakin voi päästä pitkälle. Jes!

T. Jonna ja Jasu

Sari Vähäniityn haastajatehistreenit 2.4.2013

Mukavaa päästä välillä tuuraamaan haastajia, kuten 2.4. Odotin innolla treenejä radan saavuttua sähköpostiin. Kouluttajana toimi tuolloin Sari Vähäniitty.

Esteet 1-3 olivat perusohjausta, mutta esteeltä 3 ei saanut lähteä liian nopeasti liikkeelle, ettei vetänyt koiraa hypyltä ohi. Este 4(pituus) oli enemmän oikealla kun kuvassa, joten kiirettä kepeille ei ollut ja kulmakin oli niin helppo, että oli helpompi vain lähettää koira suoraan pituudelta sinne. Keppien loppu piti ohjata hyvin, koska vastassa oli seinä. Itse tein keppien loppuun valssin estääkseni koiraa menemästä väärään päähän putkea. Hyppy 7 otettiin pakkovalssilla. A esteen alastulolle kokeilin sekä valssia että persjättöä, mutta valssi toimii paremmin, kun haluan koiran pysähtyvän kontaktille. 

Hypylle 11 piti muistaa ottaa kunnon koira kunnolla haltuun, koska muuten koira hyppäsi hypyn aina väärinpäin. Esteille 11- 13 oli mahdollisuus treenata valsseja sekä persjättöjä. Molemmat toimivat, mutta itselle toimivampi oli persjätöt. Hankaluuksia tuotti ajoitus, jottei koira valunut liikaa hypyillä. 

Hypylle 14 huolellinen vienti ja sitten saikin juosta, jotta kerkesin vastaanottamaan koiraa putken (16) loppuun. Putkelle piti kuitenkin tehdä jarru, ettei koira valunut muurin taakse… välit olivat pienemmät kuin kuvassa ja kulmakin oli muurille hieman erilainen. 

Este 19 tuotti itselle valtavasti päänvaivaa, koska edellisen kerran se oltiin hypätty seinään päin ja nyt se piti kiertää takaa. Vaikka tiesin, että hyppy hypätään takaa niin silti pidin koiraa liikaa kädessä ja näin ollen Milla hyppäsi hypyn väärin. Taas esteille 19- 22 pystyi tekemään valssit väliin tai persjätöt. Molempia kokeiltiin ja taas persjätöt toimivat paremmin. Este 22 piti ohjata huolella, jottei koira valunut sitä takaa kierroksi. 

Välille 22- 25 oli muutama erilainen tapa lähestyä. Ensimmäinen tapa oli juosta A esteen oikeaa puolta ja lähettää koira poispäin käännöksellä kepeille. Toinen tapa oli jousta A esteen oikeaa puolta ja tehdä putken taakse persjättö. Kolmas tapa oli siirtyä juoksemaan A esteen vasemmalle puolelle ja lähettää koira itsenäisesti hakemaan keppejä. Itselle toimivat tavat 1 ja 2, koska pystyin jättämään koiraa suorittamaan itsenäisesti hyppyä 22.

Esteelle 27 oli parikin tapaa suorittaa se. Jos pystyi irtaantumaan hyvin kepeiltä eteenpäin niin pystyi tekemään pakkovalssin ja jos taas ei niin päällejuoksu oli paras tapa.

Itselle tuottivat eniten vaivaa esteet 9-14 ja 17- 22, koska ne tultiin niin lähekkäin uudestaan, että sekoitin aina kummalta puolelta ne pitikään suorittaa. Väsymys taisi kyllä painaa, joten siinä osa syy huonoon muistiin. 

T. Minna & Milla