perjantai 29. maaliskuuta 2013
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Sari Vähäniityn haastajatehistreenit 19.3.2013
Sari oli laatinut treeneihin
pitkän radan, jossa oli useampi kohta jossa erilaiset ohjausvalinnat
toivat toivotun tuloksen. Kiva rata siis, kun mahdolliset toimivat
ohjausvalinnat eivät olleet liian rajoittuneet. Meille
parhaimman lopputuloksen toi seuraavanlaiset ohjaukset
Esteet 1-6: Jätin koiran
paikalle lähtöön ja lähdin kuitenkin tekemään vauhdista
pakkovalssi-jaakotusta kakkosesteelle. Meillä toimii useimmiten paremmin
se, että en ole valmiina kutsumassa koiraa pakkovalssiin vaan oma
liike tukee koiran etenemistä. Ja näin tässäkin, tein pakkovalssia myös
paikalta kutsuen kakkosesteeltä, eikä tässä mainittavaa eroa lähtöön
ollut, mutta itselleni luontevampaa on lähteä ohjaamaan rataa liikkeestä
kuin paikaltaan. Taisipa joku kokeilla kakkoselle
saksalaista ja tämäkin toimi, kun vain on ajoissa ohjaamassa linjaa
kolmosputkeen.
Nelosen ja vitosen väliin tein sokkarin, jolla sain linjattua hypyt hyvin.
Suurimmaksi päänvaivaksi
treeniryhmälle aiheutui 6-7 esteiden väli eli ohjaus kepeille
sisäänmenoon. Kun ohjaaja jäi puomin vasemmalle puolelle ja lähti
kääntämään koiraa kohti keppejä, kas kummaa rintamasuunta kääntyi
putkelle
ja sinnehän ne koirat livahtivat. Itse valitsin ohjaukseksi puomin
jälkeen valssin, jolla pääsin ohjaamaan koiran kepeille nätisti. Toki
tässäkin vaihtoehdossa saa olla tarkkana, jottei rintamasuunta käänny
kohti putkea. Keppien päähän ohjauksena päällejuoksu
ja näin ehdin ohjaamaan hyvällä linjalla kasi putken.
Minun ja Dion treenien
murheenkryyni oli kuitenkin todella yllättäen ysi este eli okseri. Tämä
kohta radasta oli hallissa hyvin pimeä, mutta muuta ihmeellistä en
okseri kohdassa keksinyt. Radalla Dio kielsi okseria ja laskimmekin
okserin sitten alemmas ja teimme esteellä yksittäisiä toistoja. Tämän
jälkeen okseri lähti taasen sujumaan ongelmitta. Mutta muistuipa taas
mieleen, kuinka tärkeää on treenata erikoisesteitä monipuolisesti, liian
usein hypyt treeneissä on niitä tavallisia
hyppyjä.
Kun okseri saatiin sujumaan rata
jatkui itselläni seuraavanlaisesti. Ysin jälkeen koira vastaan ja
linjaus kymppihypylle, päällejuoksulla 11 vastaan ja törkkäys 12
takaakiertoon. Välillä 13-15 oli meille kaksi toimivaa ohjausta.
Ensin tein sokkarin 14 hypylle ja sitten pakkovalssilla 15 putkeen.
Tämän jälkeen tein puolen vaihdon jo ennen 14 hyppyä ja pakkovalssi
putkeen. Molemmat toimivat, toki jälkimmäinen vaati sen, että koira
jätettiin tekemään itsenäisesti 12 esteen takaakiertoa
ja näin puolenvaihto 13 putken jälkeen onnistui.
Sitten esteeltä 15 eteenpäin
onkin monta toimivaa vaihtoehtoa, itse päädyin seuraavanlaiseen
ratkaisuun: 16-17 väli sokkarilla, 17 takaakierto, 18, saksalainen ja 19
putkelle ohjaus sisäkaarteen puolelta ja sitten putken
edestä leikkaus ja selkeä kutsu putken jälkeen, jotta koira lähtee
oikeaan suuntaan. Jos valitsi ohjauksen, jossa ohjaaja etenee
mutkaputken 19 ns. ulkokautta niin oleellista on, että ohjaaja on niin
edellä, että koira kääntyy 19 putken jälkeen oikeaan suuntaan.
Jos putkelle edetään rinnakkain koiran kanssa, kääntyy koira putkesta
ei-toivottuun suuntaan. Eli ohjaajan tulisi olla edellä koiraan n.1/3
putken pituudesta putken suusta mitattuna, jotta koiralla mahdollisuus
kääntyä oikeaan suuntaan.
Kun putkesta oli selvitty
oikeaan suuntaan, valitsin ohjaukseksi 21:lle pakkovalssi-jaakotuksen,
22-23 väliin sokkarin, 23 sisäkurvista takaakierto-niisto ja sitten
24-25 väliin sokkari.
Tähän oli erilaisia toimivia
vaihtoehtoja ja 23 takaakierto ns. pidemmän kautta oli toimiva, jos
22-23 väliin ei lähtenyt säveltämään sokkaria tai valssia. 23 este oli
joka tapauksessa sellainen, jotta koiran luontainen
linja ei ollut takaa kiertoon, eli jos ohjaaa 23:en vasemman siivekkeen
takaa kiertona, tulee tässä myös itse linjata tuo kierto ajoissa, jotta
koiralla on mahdollisuus suunnata 22 hyppy oikeaan suuntaan.
Sarin treenit oli taattua
ratatreeniä ja mukavaa tosiaan oli se, että erilaisilla
ohjausvalinnoilla sai toivotun lopputuloksen. Itselleni treenivihkoon
treeneistä jäi muistutuksena erikoishyppyjen treenaus monipuolisesti.
T. Hannamari ja Dio
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Sari Vähäniityn huipputehistreenit 12.3.2013
Tämän illan tehistreeninä oli etenemiseen ja pitkiin suoriin
keskittyvä rataharjoitus. Radan sujuva eteneminen edellytti ohjaajalta
uskallusta ennakoida ohjauksiaan ja koiralta riittävää estevarmuutta jäädä
suorittamaan tehtävää, vaikka ohjaaja liikkuisi aktiivisesti seuraavaan
ohjauksen kannalta keskeiseen paikkaan.
Tutustuin rataan ennen harjoitusta paperilla, mutta jouduin
muutamia ohjauksia muuttamaan kentän estejärjestyksen nähtyäni. Jaoin radan
mielessäni neljään osioon: esteet 1-7, 8-14, 15-21 ja 22-31. Ensimmäisessä
pätkässä hypyn (3) ohjausta harjoiteltiin sekä pakkovalssina, että
saksalaisena. Hyppy (5) edellyttää huolellista ja tiukkaa valssia, jotta koiran
sai lyhyellä reitillä kepeille (6). Toisen pätkän (esteet 8-14) onnistuminen
edellytti ohjaajalta rohkeaa liikkeellelähtöä hypyltä (9). Kierrätin koiran 360
astetta sen tulosuunnasta katsottuna oikean siivekkeen kautta. Taaksetyöntö
vasemman siivekkeen kautta hypyllä (13) oli koiran reitin kannalta järkevämpi
ohjaus, mutta harjoiteltiin hypyn (13) ohjaus myös pers’jättönä (koira ohjataan
esteen taakse oikean siivekkeen kautta).
Pätkän 15-18 onnistumisessa oli apua koiran itsenäisestä
kontaktisuorituksesta, jolloin ohjaaja pystyi jättäytymään jälkeen A-esteellä
(14) ja valmistautumaan esteelle (15) lähetykseen. Kokeiltiin sekä valssia
ja koiran kierrättämistä hypyn (15)
vasemman siivekkeen kautta (terävä valssi hypylle 17) että valssia ja koiran
kierrättämistä hypyn (15) oikean siivekkeen puolelta (päällejuoksu hypylle 17).
Putkelta (18) jatkettaessa ensimmäisillä toistoilla koirilla
oli hankaluuksia hakea putkea (21). Tein pers’jätön väliin 20-21 ja
pakkovalssin putkelle (21). Osa ohjasi putken perusohjauksella eli koira
ohjaajan oikealla puolella lähetettäessä putkeen (21).
Radan viimeinen pätkä edellytti vikkeliä jalkoja, vaikka
maitohapot alkoivatkin jo vähän painaa. Tiukka käännös hypyllä (23) kohti
putken (24) oikeaa päätä, pers’jättö ennen putkea (25). Heti koiran tullessa ulos
putkesta (25), lähetys esteen (26) taakse ja liike rohkeasti kohti kentän
toista päätä kohti. Tässä kohtaa ei ollut aikaa jäädä ihmettelemään, lähtikö
koira takaakiertoon, vaan luottamusta ohjausten kurinalaisuuteen piti olla.
Testattiin suoran 26-30 ohjaamista kummaltakin puolelta. Myös hypyillä (29) ja
(30) kokeiltiin sekä valssi-valssi että takanaleikkaus-takanaleikkaus
-vaihtoehtoja. Hyvin ajoitetut takanaleikkaukset käänsivät koiran hyvin myös
esteellä (30). Vastaavasti myöhästyneissä leikkauksissa esteellä (29) koirat
jatkoivat matkaansa kuuttasataa suoraan esteelle (31).
Mitä opin tässä treenissä:
- Yleensä kannattaa valita se suunnitelma, joka
ensimmäiseksi tulee mieleen. Useimmiten sen sisältämät ohjaukset tulevat
selkärangasta kaikista todennäköisimmin.
- Pitää lähteä rohkeasti liikkeelle ja luottaa koiraan.
Mutta vaikka lähtee liikkumaan, pitää katse olla mahdollisimman hyvin koirassa.
- Taaksetyönnöissä ei saa laiskoitella jättämällä viimeisen
(ja juuri sen tärkeimmän) askeleen ottamatta.
- Tämän hetken kuntoni ei riitä 30 esteen täysitempoiseen
suoritukseen näin paljon etenemistä edellyttävällä radalla sillä vauhdilla kuin
haluaisin.
- Itsenäinen kontaktisuoritus olisi kiva taito. Miten
osaisin opettaa sen koiralleni? :)
T. Sanna ja Saaga
torstai 7. maaliskuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)